N äin hoidat leikkonarsissit

Laita maljakkoon kymmenkunta senttiä kylmää vettä. Narsissi ei tarvitse kukkavirkistettä.

Leikkaa narsissien varsiin terävällä veitsellä uudet imupinnat. Narsissit kerätään viljelmällä niin, että lehdet pysyvät kiinni kukkavarressa. Leikkaa varsien tyviä niin vähän, että lehdet edelleen säilyvät mukana. Näin saat täyteläisemmän näköisen kimpun.

Aseta narsissit maljakkoon. Narsissien kavereiksi sopivat esimerkiksi pajunoksat ja tulppaanit. Narsissien varret erittävät maljakkoon kirkasta limaa, joka lyhentää esimerkiksi ruusujen leikkokestävyyttä.

Huolehdi narsissit viileään yöksi, sillä se pidentää kukkimisaikaa.

Helmililja on helppo hoitaa ja kaunis katsella

Helmililja on pieni ja sievä, useimmiten sinikukkainen kevään sipulikasvi. Helmililjan kellomaiset kukat muodostavat tiiviin tertun. Kukissa on miellyttävä tuoksu, joka voimistuu lämpimässä. Lehdet ovat ohuet ja pitkät. Suurin osa helmililjoista on syvänsinisiä tai valkoisia, mutta on olemassa myös vaaleanpunertava lajike.

Helmililja kasvaa luonnonvaraisena Kreikassa ja Aasiassa. Sen laajaan sukuun kuuluu noin 30 lajia, joista 4-5 on laajalti saatavilla. Helmililja on näistä tunnetuin.

Kaupasta kannattaa ostaa melko nupullisia kukkia, sillä ne kestävät jo auenneita pidempään. Sipulipaakun voi siirtää myyntiruukusta kookkaampaan ruukkuun tai astiaan. Käytä tavallista kukkamultaa. Kasvin hoidoksi riittää säännöllinen kastelu, huolehdi riittävästä kosteudesta varsinkin pakkasyön jälkeen, sillä kasvi tarvitsee lämmettyään välittömästi vettä. Lannoitusta ei tarvita, sillä sipulissa on varastoituneena kaikki ne ravinteet, joita kasvi kukkiakseen tarvitsee. Anna helmililjan ensin tottua kylmään. Ihanteellista olisi, jos kasvi voisi viettää pari päivää muutaman asteen lämpötilassa. Näin ne kestävät paremmin pienet yöpakkaset.

Lasitettu parveke on ihanteellinen paikka helmililjoille. Lasitus suojaa yön kylmemmiltä hetkiltä, ja päivien runsas valo hellii kasveja.

Ruukkuhelmililjan kukinta kestää viikosta kahteen. Tämän jälkeen ne kannattaa istuttaa ulos, kunhan maa on sulanut. Kasvista saa pysyvän, monivuotisen seuralaisen puutarhaan. Menestyvä helmililja lisääntyy vauhdikkaasti omista sipuleistaan. Kasvin lehdet saattavat pysyä vehreän vihreinä pitkälle kesään.

Hollantilaisessa Keukenhofin kukkapuutarhassa virtaa helmililjoista istutettu ”sininen joki”, jonka loistoa voi käydä ihailemassa keväisin maalis–toukokuussa.

Perunanarsissin kukat sopivat myös leikkokukkakimppuun

Kerrottu kermanvaalea kukka, jonka keskellä hehkuu oranssia tai kirkkaan keltaista väriä on hurmannut perunanarsissin ystävät. Elegantti kasvi istuukin hyvin mihin tahansa keväiseen kotiin ja sisustukseen. Kasvin englanninkielinen nimi on juhlavasti Bridal Crown.

Auettuaan perunanarsissin kukka tuoksuu voimakkaasti makealle. Se viihtyy kaikkien kevään sipulikukkien tavoin auringossa tai puolivarjossa. Paras sijoituspaikka kasville on viileähkö parveke tai terassi. Lämpöisessa kasvi venähtää herkästi pituutta, mutta on silloin entistä komeampi. Perunanarsissin kukkia näkee myös leikkokukkakimpuissa, sillä sen leikkokestävyys on hyvä.

Kana saapui Suomeen ajanlaskumme alussa

Kana on luultavasti kotoisin Kaakkois-Aasiasta, jossa sitä jo yli 5000 vuotta sitten alettiin pitää kotieläimenä. Kana levittäytyi länteen Välimerenmaiden kautta. Kanan tulo Suomeen ajoittuu ajanlaskumme alkuun.

Ennen tätä aikakautta maahamme tulleita, paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita kanakantoja on alettu kutsua maatiaiskanoiksi.

Maatiaiskanakannat ovat saaneet nykyiset nimensä esimerkiksi löytöpaikkansa mukaan.

Yksi tärkeimpiä maatiaiskanarotuja on rotu, jota nimitetään alhon kannaksi. Sama maatiaiskanarotu tunnetaan myös nimellä Itä-Suomen keltainen tai Itä-Suomen punainen.

Lähde: maatiaiskana.com

Uuden elämän ja kasvun vertauskuva

Kananmunilla on monta tärkeää tehtävää pääsiäisen aikaan. Syömisen lisäksi pääsiäisenä munia siunataan, värjätään, lahjoitetaan, piilotetaan ja etsitään.

Pääsiäismuna on vertauskuva ikuisesta elämästä ja ylösnousemuksesta. Sen kuori kuvastaa Jeesuksen hautaa, jonka läpi elämä murtautuu.

Munia on pääsiäisen kunniaksi maalattu juhlaviksi vuosisatojen ajat.

Alun perin munat värjättiin punaiseksi: väri viittaa ristillä vuotaneeseen Kristuksen vereen.

Ensimmäiset kirjalliset merkinnät maalattujen pääsiäismunien antamisesta on 900-luvulta. Lähteen mukaan Tessalonikin luostarin igumeni antoi munkeille pääsiäisyönä maalatut pääsiäismunat.

Tikkutiistai ja lankalauantai

Pääsiäisviikon jokaiselle päivälle on annettu oma, erityinen nimensä:

* Palmusunnuntai

* Malkamaanantai

* Tikkutiistai

* Kellokeskiviikko

* Kiirastorstai

* Pitkäperjantai

* Lankalauantai

* Sukkasunnuntai

Virvon, varvon

Palmusunnuntai tunnetaan perinteisenä virpomispäivänä.

Lapset kiertelevät pieniksi noidiksi pukeutuneina virpomassa koristeltujen pajunkissaoksien kera. Palkaksi he saavat karkkia tai muutaman kolikon.

Virpomisloitsut ovat vaihdelleet aikakauden ja asuinpaikan mukaan:

Virvon varvon vitsasella, koskettelen pajun oksasella, isännälle ikä pitkä, emännälle perä leveä, tyttärelle punaset posket, pojalle hyvä hevonen.

Siulle vitsa, miulle mitä vaan.

Virvon varvon vitsa on uusi, kaunis kuin kukkiva tuomi, elämän onnea toivotan sulle, nöyrästi vaadin palkkaa mulle!

Muut ne virpoo vitosella, mie vain kymppejä kyselen.

Mämmi, suomalainen innovaatio

Turun Akatemian teologian professori Daniel Juslenius kuvasi vuonna 1700 varsinaissuomalaisten käyttämää puuroa, joka paistettiin uuninlämmössä tuohisessa astiassa, ns. ropeissa: ”Se on tosin väriltään mustahkoa, mutta kuitenkin harvinaisen makeata ja sitä syödään pääsiäisenä happamattoman taikinan muistoksi”.

Historioitsija H.G. Porthan oli ensimmäinen tutkija, joka kiinnitti huomiota mämmin, tämän kansanomaisen ruokalajin levikkiin. Hänen mukaansa mämmin kanta-aluetta olivat Häme ja osittain Etelä- ja Lounais-Suomi, mutta Karjalassa, Savossa ja Pohjanmaalla mämmi oli tuntematonta. Porthanin mukaan ruokaa syötiin kylmänä päretikulla.

Pääsiäismämmin kansanomainen valmistustapa ei ole vuosien saatossa juuri muuttunut. Vuonna 1751 Turun Akatemian kemian professori P. Gadd julkaisi mämmin valmistusohjeen: ” Yksi osa ruisjauhoja, kaksi osaa jauhettuja ruismaltaita, jotka imelletään kuumassa vedessä, tuokkoseen pantua vetelähköä seosta kypsennetään lievässä uuninlämmössä 6-7 tuntia.”

Idätä rairuohoa

Pääsiäisvalmistelut aloitetaan rairuoholla. Rairuohon itämiseen menee noin viisi päivää, eli se kannattaa istuttaa jo ennen palmusunnuntaita.

Tarvitset multaa, rairuohon siemeniä, laakean astian ja muovikelmua. Levitä multaa astian pohjalle. Älä painele sitä liian tiiviiksi. Mullan voi tarvittaessa korvata myös pelkällä kostutetulla talouspaperilla.

Kastele ja kylvä runsaasti siemeniä. Ripottele siementen päälle ohut kerros multaa, kastele ja peitä astia muovikelmulla. Multa pitää olla kosteana koko kasvun ajan. Kun siemenet alkavat itää, ota kelmu pois.

Rairuohon sijasta voi kokeilla herneenversoja, ohranjyviä tai vehnänorasta. Niistä on kiva napsia versoja vaikka lautaselle tai leivän päälle.

Maalaa munia luonnon väreillä

Pääsiäismunat voi värjätä ilman turhia kemikaaleja. Kaunista pintaa saa kananmuniin keittiön kaapeista löytyvillä raaka-aineilla.

Tässä kokeilemisen arvoinen ohje:

Lisää väriseokseen tilkka valkoviinietikkaa ja laita joukkoon keitetyt munat. Liota niitä niin kauan, että väri on riittävän voimakas.

Keitä kananmunia kymmenen minuuttia. Mittaa toiseen kattilaan viisi desilitraa vettä, yksi teelusikallinen suolaa ja lisää joukkoon valitsemasi raaka-aine, esimerkiksi vadelma, mustikka tai sipulin kuori.

Keitä seosta 2–10 minuuttia. Anna vetäytyä 20 minuuttia ja kaada sitten siivilän läpi kulhoon.

Eri raaka-aineista saat erilaisia värejä:

* vadelma > vaaleanpunainen

* mustikka> sinivioletti

* punakaali > sininen

* paprikajauhe > oranssi

* vihreä tee > vihreänruskea

* pikakahvijauhe > suklaanruskea

* punasipulin kuori > punaruskea

* keltasipulin kuori > kellanruskea

Suklaamunia muniva pupu on hedelmällisyyden symboli

Ensimmäiset kirjalliset tiedot munia tuovasta pääsiäisjäniksestä ovat 1600-luvun loppupuolelta Heidelbergistä Saksasta. Jäniksen uskottiin kiertelevän pihoissa ja puutarhoissa kori selässään ja kätkevän munia ruohikkoon. Siirtolaiset veivät uskomuksen mukanaan Saksasta Yhdysvaltoihin, missä pääsiäisjäniksestä tuli 1800-luvulla hyvin suosittu. Se toi lapsille makeisia ja alkoi myös munia itse – vaikka se oli nisäkäs. Nopeasti lisääntyvät jänikset ja kanit olivat hedelmällisyyden ja versovan elämän vertauskuvia jo pakanuuden ajan keväisissä juhlissa.

Uskonpuhdistuksen jälkeen Saksan luterilaiset halusivat erottautua katolisista pääsiäisperinteistä, joihin kuului munien lahjoittaminen ja siunaaminen. Munia lahjoitettiin yhä, mutta niiden jakajaksi keksittiin satuhahmo – jänis. 1700-luvulla sokerileipurit alkoivat valmistaa myös syötäviä pääsiäisjäniksiä. Pohjolassa jänistä pidettiin viljelyksiä tuhoavana haittaeläimenä, ja se alettiin hyväksyä pääsiäisen vertauskuvaksi vasta 1900-luvun alussa.

Tomaatintaimet kasvamaan

Maaliskuun loppupuolella-huhtikuun alussa on paras aika kylvää tomaatinsiemenet. Niille riittää noin kahdeksan viikon esikasvatus. Sen jälkeen ne siirretään lopulliseen kasvupaikkaansa.

Tomaatti ei viihdy liian ahtaassa, multatilaa pitää olla riittävästi. Taimen voi istuttaa joko ruukkuun, valmiiksi lannoitettuun kasvusäkkiin tai suoraan esimerkiksi maahan.

Lämpiminä päivinä tomaatintaimen on janoisen maineessa, ja tarvitsee viihtyäkseen myös voimakkaan lannoitteen.

Tomaatti viihtyy valoisassa, lämpöisessä ja suojaisessa paikassa.

Kasvihuone, parveke ja seinusta ovat parhaita.