96-vuotias joogaohjaaja täynnä virtaa

Veikko Salorannalla on hyvinvoinnin avaimet

Veikko Salorannan vetämän joogatunnin alussa kätellään ja laitetaan rasti osallistujalistaan. Kaikki tuntuvat olevan tuttuja keskenään. Joukossa on monta, jotka ovat käyneet Salorannan joogatunneilla jo 30 vuotta sitten.

V eikko Saloranta on Lahdessa legenda.Välillä hänen joogatuntinsa ovat niin täynnä, ettei Tanssistudion lattialta tahdo löytyä vapaata tilaa. Tällä kertaa paikalla on kolmisenkymmentä henkeä.

– Harvinaisen vähän ihmisiä tällä kertaa. Pakkanen on tainnut pelotella heidät, pohditaan syytä tämän viikon tunnin harvalukuisuuteen, ohjaaja mietiskelee.

Aamupäivän joogatunnilla käy kaikenikäisiä ihmisiä. Suurin osa on ajankohdasta johtuen eläkeläisiä. Vanhin säännöllisistä kävijöistä on puoli vuotta 96-vuotiasta Salorantaa vanhempi.

– Täällä jokainen tekee omaan tahtiin, omien kykyjensä mukaan, kerrotaan pukuhuoneen puolella.

Veikko Saloranta ei ole ainoastaan joogaohjaaja.

Jos nykytermejä haluttaisiin käyttää, ovat hänen tuntinsa samalla mindfulnessia parhaimmillaan. Liikkeiden lomassa Saloranta kertoo liikkeiden synnystä, muistuttaa terveellisestä ravinnosta ja jakaa yleisiä elämänohjeita. Tarinoita siivittävät huumori ja iloinen pilke silmäkulmassa.

– Veikko on karismaattinen tyyppi, kerrotaan naisten keskuudessa, mutta myös paikalla olevat miehet nyökyttelevät sanojen todenperäisyyttä.

– No niin, aloitetaan taas tämän meidän sielun pyhän temppelin hoitaminen, Saloranta hoputtaa ohjattaviaan paikoilleen.

Joogaguru vetää nykyisin enää ”vain” kolmea ryhmää viikossa. Parhaimmillaan Lahden joogakerhossa oli oppilaita reilut 350.

– Vielä vähän aikaa sitten minulla oli viisi ryhmää, mutta jätin iltaryhmät pois. Pitää vähitellen vähentää, että jää aikaa muillekin harrastuksille, Saloranta hymyilee.

Musiikki on ollut Salorannalle aina yhtä tärkeää kuin oman pyhän temppelinsä hoitaminenkin.

– Aiemmin kävin kaikissa Lahden Sinfoniaorkesterin konserteissa. Toivottavasti nyt pääsen jälleen useammin konsertteihin.

Työelämänsä Saloranta teki omassa yrityksessä kirjapainoalalla. Koko ajan jooga on ollut kuitenkin harrastuksista tärkeimpänä.

Saloranta on ollut perustamassa Suomen Joogaliittoa vuonna 1967 ja myöhemmin Suomen Joogaopistoa.

– Meitä oli Mielikki Ivalo, Kirsti Valanne, Tuure Ara ja Erkki Melartin, jotka pohdimme, että joogaa pitää Suomessa ohjata suomalaisille, ei harrastaa ainoastaan päällä seisontaa ja muita monimutkaisia liikkeitä.

Saloranta korostaakin, että hänen kaikki liikkeensä eivät ole perinteisiä joogaliikkeitä.

– Monet liikeradat ovat syntyneet ihan elämää seuraten. Kuten vaikkapa pikkuliisa, jossa heilutellaan käsiä edestä taakse ja takaisin aivan kuin pikku Liisa, jota jännitti vieraan ihmisen kysymykset.

Hilloaminenkin on syntynyt tositilanteessa.

– Hillosimme myllyllä puolukoita vaimoni kanssa ja poikamme Juhani halusi myös pyörittää myllyä. Sitä pyörittäessään hän hoki, hillotaan, hillotaan, hillotaan.

Nyt Salorannan tunnilla hillotaan samalla menetelmällä olkapäitä kuntoon.

Eiväthän nämä mitään ihmetemppuja ole.

– Mutta, kun ne tehdään oikein ja rauhallisesti, niistä on apua. Ja samalla täytyy muistaa hengittää oikeaoppisesti. Erityisesti istumatyöntekijöillä vatsa-palleahengitys on usein vajaata. Hengitys pitää alkaa vatsanpohjasta lähtien, Saloranta muistuttaa.

Veikko Saloranta on ketterä ja notkea vaikka minkä ikäiseksi ihmiseksi. Mutta siihenkin sanavalmiilta mieheltä löytyy selitys.

– Meidän kuuluu pitää huolta tästä sielun pyhästä temppelistämme, jonka korkeampi voima on niin hienosti suunnitellut. Koskaan ei tarvitse olla työttömänä, kun sitä hoitaa, hän muotoilee.

Saloranta muistuttaakin oppilaitaan, että hoitoa pitäisi tehdä mielellään kolme kertaa viikossa. Niin pysyy temppeli kunnossa.

Tunnilla Saloranta muistuttaa useampaan otteeseen jokaisen yksilöllisyydestä.

– Omat rajat oppii kyllä tuntemaan. Ei pidä hengittää niin syvään, että pyörtyy. Vaikka ei sekään mitään vaarallista olisi.

Välillä vahvistetaan tasapainoa nousemalla vuorotellen varpailla ja kantapäillä kohti kattoa. 120 lihasta venyy samanaikaisesti, tasapaino harjaantuu ja tietoisuus sekä keskittymiskyky paranevat.

– Ja nyt venytellään kohti tähtitaivasta. Kotisohvalla pääsisi tietysti paljon helpommalla, Saloranta kannustaa.

Veikko Salorannalla on ollut pitkä tie tähän päivään.

Työelämässä hän aloitti jo pikkupoikana. Talvisota katkaisi nuoruuden, kun Saloranta lähti sotimaan kotimaan puolesta vapaaehtoisena.

– Sodasta selvisin vähällä. Se ei vienyt kuin palan oikean käden nimettömästä ja toi painajaiset uniini.

Saloranta joutui kokemaan yrittäjänä myös konkurssin, joka vei häneltä kaiken.

– Sen jälkeen laitoin selkääni sotareppuni, missä oli koko omaisuuteni, ja muutin asumaan Espanjaan.

Saloranta veti lähes 15 vuotta joogatunteja Aurinkorannikolla suomalaisillekin tutussa Girasolin kylpylässä. Mieli kaipasi kuitenkin takaisin Suomeen tuttujen joogaoppilaiden luo, ja hän palasi takaisin Lahteen. Oppilaat eivät olleet häntä unohtaneet, vaan palasivat ilomielin takaisin tutun opettajan tunneille.

Välillä vilkutellaan taas varpaita ja vapautetaan jännitteitä.

– Ollaan tietoisia, miltä siellä kehossa kuulostaa, Saloranta muistuttaa.

Makuuasennossa venytellään niin että tuntuu. Ristiselässä tuntuva venytys vahvistaa selkälihaksia. Vilkastuvan verenkierron ansiosta myös munuaiset hyötyvät liikkeestä.

Puolitoista tuntia on vierähtänyt nopeasti. Kyllähän tällaista leppoisaa venyttelyä ja itsensä hellimistä sietäisi pidempäänkin, mutta seuraava ryhmä kolkuttelee pian jo oven takana.

Lopuksi taivutellaan kissanselkää ja tehdään kunnon koiravenytyksiä. Ja sitten hups, ylös sieltä joogamatolta.

– Ja näin heiluu täti Monikassa peppu ja näin heiluu lanne, Saloranta pyöräyttää peppuaan ja lannettaan tunnin lopuksi.

Mistä kaikki positiivisuutesi ja huumorintajusi pulppuaa?

– Luonnon parantaville voimille on annettava tilaisuus. Tämä ei ole vain kehonhallintaa, tämä on myös mielenhallintaa, Veikko Saloranta vastaa.

Saloranta aloittaa jokaisen aamunsa kaurapuurolla ja hedelmäsmoothiella. Ruokavalioon kuuluu marjojen lisäksi runsaasti kasviksia ja vihanneksia sekä kalaa.

– Punainen liha on jäänyt ihan automaattisesti pois ruokavaliostani.

Salorannalla on lisäksi kaksi muutakin hyvinvoinnin salaisuutta.

– Koskaan en ole tupakoinut ja alkoholiakaan en juurikaan käytä. Silti olen hengissä vielä, Veikko Saloranta velmuilee.

Hänestä kannattaa ottaa mallia meidän jokaisen.

”– Mitä enemmän tuuli tuivertelee puissa, sen vahvemmaksi niiden juuretkin tulevat. Sama on meillä ihmisillä.”

”– Sodasta selvisin vähällä. Se ei vienyt kuin palan oikean käden nimettömästä ja toi painajaiset uniini.”

Kuka?