Älä myy toppatakkiasi!

Viimeaikaiset luonnolliset muutokset merivirtarytmeissä, pohjoisten merien viileneminen, tuulten vaihtelut ja auringon aktiivisuuden heikkeneminen viittaavat pikemminkin planeettamme jäähtymiseen kuin lämpenemiseen. Sekä vanhat että uudet tutkimukset tukevat tätä päätelmää. Ilmaston kylmeneminen olisi lämpenemistä paljon vakavampi ongelma varsinkin, jos energiantuotantomenetelmämme olisivat epäluotettavia, tehottomia ja kalliita.

Teksti: Antero Järvinen

Tieteessä ei ole lopullisia totuuksia. Esimerkiksi Takuro Kobashin tutkimus vuonna 2017 osoitti, että lähes kaikki, mitä Grönlannin sulamisesta on kerrottu, on ollut joko liioiteltua tai väärin. Napapiirin seudut ovat maapallon äärevimpiä paikkoja. Siellä voi olla kesällä 40 asteen helle ja talvella 70 astetta pakkasta.

Pelkästään tämä luonnon suunnaton, normaali vaihtelu pudottaa tulevaisuuden ilmaston ennustamisyritykset tarot-korttipovaamisen tasolle.

Mittausten mukaan Grönlannin lämpötila on hieman laskenut vuodesta 2005 lähtien. Saaren huipun normaali heinäkuun lämpötila on ollut noin -10 astetta, mutta kesällä 2017 saavutettiin uusi kylmyysennätys, 33 astetta pakkasta. Tutkimusten mukaan 8000–7000 vuotta sitten Grönlannissa oli 3–5 astetta nykyistä lämpimämpää. Sen jääpeitteen pinta-ala saavutti kaikkien aikojen minimin 5000–3000 vuotta sitten. Skandien vuoristojäätiköt hävisivät tuolloin kokonaan.

Huippuvuorilla oli jopa 6 astetta ja Baffininsaarella Kanadassa 5 astetta lämpimämpää kuin nyt. Arktinen alue oli kesäisin jäästä vapaa, mitä ei ole tapahtunut nykyisen ilmastovaiheen aikana. Merijään laajuus Islannin pohjoispuolisilla vesillä oli myös roomalaisella lämpökaudella noin 200 eKr. – 400 jKr. ja keskiajan lämpökaudella noin 90 –1400 jKr. huomattavasti suppeampi kuin nykyisin.

Jäätiköistä irtoavat lohkareet eivät ole sulamisen merkki. Jäätiköt lohkeavat jatkuvasti ja riippumatta siitä, ovatko ne kutistumassa vai laajenemassa. Grönlannin jäätiköiden muutoksia on seurattu vuodesta 1870 lähtien. Suurin osa (80 %) niiden perääntymisestä tapahtui jo ennen vuotta 1946. Maailmansodan päätyttyä ihmiskunta on päästänyt ilmakehään suunnattoman määrän hiilidioksidia, minkä olisi teorian mukaan pitänyt johtaa huomattavasti nopeampaan jäätiköiden sulamiseen vuoden 1946 jälkeen.

Ilmastomallien mukaan arktisen alueen olisi pitänyt myös lämmetä muita alueita paljon voimakkaammin, mitä ei ole mittausten mukaan kuitenkaan tapahtunut. Grönlannin länsi- ja itäpuolen yli sata vuotta pitkissä lämpötilasarjoissa ei näy lämpenemistä, mikä on erikoista, kun kyseessä pitäisi olla ”yksi maailman nopeimmin lämpenevistä alueista”.

Sodankylän yhtä pitkästä sarjasta erottuu 1900-luvun alun lämpeneminen ja noin 80 vuotta pitkä sykli. Jakson lämpimin vuosi on 1938. Kun koko mittausaineisto analysoidaan oikeaoppisesti aikasarjamenetelmillä, jotka ottavat huomioon muun muassa lämpötilanmuutoksen rytmisyyden, niin yleiselle lämpenemissuuntaukselle ei löydy tukea.

Lämpenemisennusteet perustuvat ilmastomalleihin, jotka ovat ristiriidassa mittausten kanssa. Sadan vuoden perspektiivillä arktisen jään ja lumen häviäminen on fysikaalisesti lähes mahdotonta, kuten Darko Butina on tutkimuksessaan todennut.

Tietokonemallit ovat apuvälineitä, eivätkä tieteellistä todistusaineistoa. Todennäköisesti 1800-luvulla alkanut jäätiköiden perääntyminen on johtunut maapallon ilmaston vähittäisestä palautumisesta normaalille tasolleen pitkän ja piinaavan pikkujääkauden (noin 1450 – 1850) hellitettyä.

Nykyinen napa-alueiden lämpeneminen on pientä verrattuna useisiin aikaisempiin lämpöjaksoihin, jolloin ihmisen vaikutus ilmastoon oli mitätöntä. Jos edelliset hyvin lämpimät jaksot eivät olleet ihmisen aiheuttamia, niiden on täytynyt johtua luonnon normaalista vaihtelusta.

Mikä nykyisessä lämpenemisessä on poikkeuksellista? Ei mikään. Historian kertaaminen vähentäisi ihmisten ahdistuneisuutta kauhukuvien edessä: viimeisten satojen vuosien aikana esimerkiksi Grönlanti on lämmennyt ja kylmennyt noin 40 kertaa noin 30 vuoden välein, ja lämpeneminen on ollut usein nykyistä voimakkaampaa.

Mediassa väitettiin esimerkiksi, että vuosi 2010 olisi ollut kaikkien aikojen lämpimin vuosi. Tosiasiassa noin 10500 vuoden aikana jääkauden päättymisen jälkeen on ollut ainakin 9100 lämpimämpää vuotta. Vuonna 2007 julkisuudenkipeät ”asiantuntijat” hehkuttivat, että arktinen alue olisi jäästä vapaa 2013. Tämä ja lähes kaikki muut tietokonepelien ennusteet ovat menneet pieleen. Katastrofeja ei ole tullut. Jään määrä samoin kuin jääkarhukanta ovat päinvastoin pysyneet joko vakaina tai kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Viidessä vuosikymmenessä viisinkertaistunut jääkarhukanta alkaa olla jo ympäristön kantokyvyn rajoilla.

Toisella puolella maapalloa Etelämantereella jäätä on tullut koko ajan lisää. Vuonna 2017 Etelämantereesta lohkesi kaksi kertaa Luxemburgin kokoinen jäälohkare, joka uutisoitiin huolestuttavana merkkinä ilmaston lämpenemisestä. Tiedeihmiset ja media eivät kuitenkaan vaivautuneet kertomaan, että vuonna 1927 samalta alueelta lohkesi kahdeksan kertaa ja vuonna 1956 kaksitoista kertaa Luxemburgin kokoinen lohkare. Vuonna 1927 oltiin myös huolestuneita ilmaston lämpenemisestä, mutta 1956 päinvastoin ilmaston kylmenemisestä.

Viimeaikaiset luonnolliset muutokset merivirtarytmeissä, pohjoisten merien viileneminen, tuulten vaihtelut ja Auringon aktiivisuuden heikkeneminen viittaavat pikemminkin planeettamme jäähtymiseen kuin lämpenemiseen. Sekä vanhat että uudet tutkimukset tukevat tätä päätelmää. Ilmaston kylmeneminen olisi lämpenemistä paljon vakavampi ongelma varsinkin, jos energiantuotantomenetelmämme olisivat epäluotettavia, tehottomia ja kalliita. Tarot-korttini povaavat, että varmuuden vuoksi toppatakki on syytä säilyttää!

”– Jäätiköistä irtoavat lohkareet eivät ole sulamisen merkki. Jäätiköt lohkeavat jatkuvasti ja riippumatta siitä, ovatko ne kutistumassa vai laajenemassa.”

”– Mikä nykyisessä lämpenemisessä on poikkeuksellista? Ei mikään.”