Runsaista luonnonresursseistaan huolimatta Venäjä ei menesty niin hyvin kuin pitäisi

Venäjän ja venäläisyyden hyvin tuntevan toimittaja, dokumentaristi Arvo Tuomisen uusin kirja Sankarikaupunki Pietari on kirjoittajansa mukaan suunnistusopas naapurin tajuntaan. Hän kehottaa toivottamaan naapurille mitä parhainta menestystä, koska Venäjän menestys heijastuu vahvasti myös Suomeen.

Teksti: Reetta Reinman

A rvo Tuomisen mielestä Venäjän historia on ennen kaikkea traaginen.

– Niin paljon hukattuja inhimillisiä resursseja, väkivaltaa ja tuhoa, mutta toisaalta niin paljon maailmanluokan kirjailijoita, taidemaalereita, säveltäjiä ja teatteria. Kenties kurjuus synnyttää kauneutta, pohtii Tuominen.

Hän sanoo Venäjää yhteiskuntakokeilujen luvatuksi maaksi.

– Lokakuun vallankumouksen jälkeen kokeiltiin systeemiä, joka oli hallintoa ilman markkinaa, kunnes 1991 havaittiin, ettei se toimi. Tämän jälkeen kokeiltiin systeemiä, joka oli pelkkää markkinaa ilman hallintoa, eikä sekään toiminut. Toivattavasti tasapaino hallinnon ja markkinoiden välillä kuitenkin löytyy ja venäläinen yhteiskunta saadaan pyörimään tehokkaasti.

Tuominen korostaa, että toisaalta Venäjä on myös suuri menestyjä.

– Tästä kertoo jo sekin, että Venäjä on yhä pinta-alaltaan maailman suurin valtio. Meille Suomelle Venäjä on ennen kaikkea lähinaapurimme: meillä on pitkä yhteinen raja ja pitkä yhteinen historia, olihan Suomi Venäjän keisarikunnan autonominen osa vuosina 1809–1917.

Tuominen toivoo, että talouspakotteiden myötä vastakkainasetteluun joutuneet Eurooppa ja Venäjä löytäisivät pian toisensa.

– Ovathan ne tuomittu elämään rinnakkain.

– Pakoteasiassa suurimmat häviäjät ovat pakotteet asettanut EU ja Eurooppa sekä niihin vastapakotteilla vastannut Venäjä. Suurin voittaja on Kiina. Nykyinen maailmanpoliittinen kipuilu johtuukin osin juuri Kiinan vahvistumisesta, Tuominen toteaa.

Hän huomauttaa, että pakotteet osoittautuivat kaksiteräiseksi miekaksi.

– EU:n asettaminen talouspakotteiden tavoitteena oli suistaa presidentti Putin vallasta, mutta sen sijaan hänen kannatuksensa nousi.

– Vastapakotteiden seurauksena elintarvikkeiden vienti EU-maista Venäjälle on laskenut yli 40 %, ja maa tuottaa itse yhä enenevän osan tarvitsemistaan elintarvikkeista.

Venäjän tulevaisuuden ja menestymisen avaimet ovat Tuomisen mukaan täysin venäläisten itsensä käsissä.

– Sinänsä lähtökohdat ovat hyvät, sillä Venäjän kansa on koulutettua ja maa täynnä luonnonvaroja. Esimerkiksi maailman kaasuvaroista 32 % löytyy Venäjältä ja palladiumista peräti 90%. Timanttivarat ovat maailman suurimmat ja kultavarannotkin kolmanneksi suurimmat. Viljankin suhteen Venäjästä on tullut vientimaa.

– Jotain olisi kuitenkin tehtävä, että näistä luonnonvaroista syntyisi Venäjällä sellaisia tuotteita, joita muiden maiden kansalaiset haluaisivat ostaa.

Venäjän ongelmana oleva sisäisen luottamuksen ja yhteistyön puute konkretisoituu Tuomisen mukaan hyvin jalkapallossa, johon Venäjä on satsannut miljardeja.

– Silti Venäjä ei tule menestymään omissa, kesällä järjestettävissä jalkapallon MM-kisoissa, sillä jalkapallo on kuin shakkia, jossa on miljoonia siirtomahdollisuuksia, mutta ne vaatiivat yhteistyötä. Venäläiset pelaajat haluavat syöttämisen sijasta tehdä itse maalin ja ovat siksi tuomittuja häviämään.

Arvo Tuominen , tarvitseeko venäläinen aina tsaarinsa?

– Vallan vertikaalilla on Venäjällä pitkät perinteet. Kansa elää omassa mikrokosmoksessa ja antaa tsaarin hallita, kunhan ei häiritse arkea hirveästi ja hoitaa maata kohtuullisesti.

– Tunnen itseni kuitenkin täysin pätemättömäksi neuvomaan venäläisiä siinä, miten maata tulisi hallita. Tai oikeastaan kyseessä on maanosa, sillä Venäjä on puolitoista kertaa Yhdysvaltoja suurempi. Tarinan mukaan Kekkonenkin vastasi Hrustseville, kun tämä ehdotti, että Suomi liittyisi Neuvostoliittoon: “Olen jo liian vanha hallitsemaan niin suurta maata!”

Tuominen määrittelee nyky-Venäjän vulgaarikapitalistiseksi maaksi.

– Venäjään verrattuna Suomi on suorastaan kommunistinen!

– Esimerkiksi tuloeroissa Venäjä on saavuttanut Yhdysvaltojen tason, muttei ei valitettavasti muilla aloilla. Sosiaaliturva on Venäjällä olematon; sitä korvaa sukulaisten ja ystävien apu. Venäjällä kyllä edellytetään aktiivista työnhakua, laiskuria venäläiset eivät kauan katso.

Venäjä on myös konservatiivinen maa.

– Venäjällä ei tule kyseeseen naispuolustusministeri, homoliitot, naispapit tai venäläisen provinssikaupunkihotellihuoneen tasoiset vankisellit.

Venäjän talouselämää Tuominen sanoo krooniseksi alisuorittajaksi.

– Runsaista luonnonresursseistaan huolimatta – tai juuri siksi – maa ei menesty niin hyvin kuin pitäisi. Venäjällä on osaavaa väkeä ja monella alalla aivan huippuporukkaa, mutta huonon yhteispelin vuoksi kokonaisuus ei toimi. Venäjä on kuin siirtomaa: se vie raaka-aineita ja tuo jalostettuja tuotteita. Kiinalaiset ovatkin kuvanneet Venäjää “meidän varastoksi”.

Yhdellä suunnistusrastilla naapurin tajuntaan Tuominen kehottaa katsomaan venäläistä kirkkoarkkitehtuuria.

– Edelleenkin venäläinen kirkkorakentaminen edustaa bysanttilaista perinnettä. Tämän seurauksena uudetkin kirkot ovat Venäjällä häkellyttävän kauniita, ja ne myös tunnistaa heti kirkoiksi. Nykyään kun kaikkialla rakennetaan taloudellisesti, tehokkaasti ja persoonattomasti. Rakennustaidetta, joka plastisten muotojensa tai tilankäyttöratkaisujensa puolesta välittäisi ihmisille joitain ajatuksia, ei esimerkiksi Euroopassa enää ole.

Tuominen alleviivaa, että ortodoksinen usko on venäläisyyden yksi ydin.

– Venäläinen identiteetti on kehittynyt tukeutuen ortodoksiseen uskoon. Kommunismin kausi ei muuttanut tätä. Kommunistit vain lupasivat paratiisin maan päällä ja ikoneihin pantiin uudet kasvot. Neuvostojohto vakuutti, että kommunismin paratiisi näkyy jo horisontissa, mutta jättivät mainitsematta, että horisontti etääntyy samaa vauhtia, kun sitä lähestyy!

Ortodoksikirkko on kokenut Neuvostoliiton romahduksen jälkeen renessanssin.

– Valitettavasti venäläiset eivät ole pystyneet tekemään talouselämälle sitä, mitä he ovat tehneet kirkolle viime vuosina. Se on maan suurin ongelma, Tuominen toteaa.

Ortodoksinen usko tarjoaa Tuomisen mukaan erinomaisen ikkunan venäläisyyteen.

– Siinä missä meillä luterilaisilla on ikään kuin suora linja Jumalaan, niin ortodoksit tarvitsevat yhteyden saamiseen pyhää vettä, erilaisia ikoneita, pyhimyksiä, upeita kirkkoja ja muita välikappaleita. Nämä välikappaleet kertautuvat myös kaikkialla venäläisessä yhteiskunnassa siten, että erilaisten esimiesten, välikäsien ja suojelijoiden määrä on suuri – mikä merkitsee turhaa kitkaa ja tehottomuutta.

Myös venäläinen kauneuskäsitys on ortodoksikirkosta lähtöisin.

– Siksi venäläiset kodit ovat hyvin koristeellisia ja naiset meikattuja. Venäläisten on vaikea ymmärtää pelkistettyjä vaaleita suomalaiskoteja ja kauniita suomalaisia blondeja, jotka pukeutuvat harmaaseen, eivät näytä sääriään, eivätkä meikkaa.

Venäläisen sanonnan mukaan “puuroa ei voi pilata liialla voilla”.

– Mahtipontisuus onkin venäläisyyttä puhtaimmillaan. Naapurissa pidetään kaikesta suuresta, värikkäästä, kovaäänisestä ja ylellisestä.

Anton Tsehov on kuvannut venäläistä luonnetta seuraavasti: Korkealentoinen ajatustapa on venäläiselle ominainen mitä suuremmissa määrin, mutta miksi hän sitten elämässä yltää niin matalalle? Fjodor Dostojevski puolestaan on sanonut: Venäjää ei voi järjellä käsittää, se täytyy tuntea.

Arvo Tuominen kehottaa matkustamaan Venäjälle, se on hänen mielestään paras keino tutustua Venäjään, venäläisiin ja venäläisyyteen.

– Venäjä on lähellä, se on edullinen ja monen yllätykseksi turvallinen maa.

Suomalaisturistille Venäjä on Tuomisen määritelmän mukaan eräänlainen lähikaukomaa.

– Kieli on vieras ja aakkoset outoja, mutta Venäjällä pärjää kyllä aivan hyvin rallienglannilla ja viittomakielellä!

– Venäjästä joko tykkää tai ei. Kumpaan kastiin kuuluu, se selviää vasta käymällä.

Tuominen kehottaa hyppäämään heti Allegroon.

– Jos lähikaupunki Pietariin haluaa mennä tekemään bisnestä, nauttimaan baletista tai vaikkapa juhlimaan, niin nyt on oikea aika, sillä ruplan kurssin tähden kaikki on halpaa.

Hänen mielestään suomalaisyrittäjät ovat löytäneet varsin hyvin Pietarin markkinat.

– Myös jääkiekkofaneille kaupunki on käynyt Jokerien KHL-matsien kautta tutuksi. Mutta Pietarin mahtava kulttuuritarjonta on jäänyt suomalaiselta kulttuuriväeltä jotenkin varjoon.

Arvo Tuomisen uusin kirja Sankarikaupunki Pietari (Reuna, 2018) tarjoaa tuhdin tietopaketin Pietarista ja Venäjästä. Tuomisen sujuva tapa kertoa on paitsi ironinen, mutta ennen kaikkea pitkän linjan journalistille tyypillinen: asiallisesti taustoittava, informoiva ja uutisoiva aina jokaista kirjan kuvatekstiä myöden. Sielun ja sydämen iloja kirjassa on runsaasti: maalaustaidetta, oopperaa balettia, kirjallisuutta, sekä myös suun ja silmän nautintoja: Anna Pavlova -leivos on pakko mennä nauttimaan Pietariin Sever-kahvilaan Nevski 44:ään!

Vieläkö vodka on Venäjällä roolissa Connecting people?

– Kyllä vodkapullolla on edelleen sijansa venäläisessä ruokapöydässä, mutta nuoremman polven keskuudessa humalahakuisuus on selvästi vähentynyt. Ennen niin tavanomainen työpaikkajuopottelukin on nykyisin perin harvinaista. Tämän seurauksena elinajanodote on Venäjällä kääntynyt nousuun. Kun venäläismiesten elinajanodote oli vielä 1990-luvulla alle 60 vuotta, niin nyt se on 66,5 vuotta ja naisten yli kymmenen vuotta enemmän.

”– Jos lähikaupunki Pietariin haluaa mennä tekemään bisnestä, nauttimaan baletista tai vaikkapa juhlimaan, niin nyt on oikea aika, sillä ruplan kurssin tähden kaikki on halpaa.”
”– Venäjä on kuin siirtomaa: se vie raaka-aineita ja tuo jalostettuja tuotteita.”