Sen neuvoo mansikanviljelijä Topi Korkala Tyrnävältä.

Teksti ja kuvat: Minna Stenius

Kaikki tähän juttuun liittyvä alkoi viitisen vuotta sitten Kärkkäisen Oulun tavaratalon etupihalta. Olin ostamassa tulevan talven mansikoita Korkalan tilan myyntikojusta.

Pakettiautolla hupeneviin laatikoihin täydennystä tuova mieshenkilö kysyi minulta, tiedänkö, miten mansikat pitää pakastaa? Luulinhan minä tietäväni, mutten tainnut uskaltaa tunnustaa. Miehen repliikki mullisti käsitykseni mansikoiden säilönnästä.

Soitin Topi Korkalalle ja kysyin, oliko hän neuvonut minua tuolla tavalla?

– Olenhan minä tainnut noin sanoa, hän vastaa naurahtaen.

Vieläkö neuvoisit noin?

– Ei ole parempaa keinoa löytynyt, jatkaa Topi Korkala, Korkalan mansikkatilan yrittäjä Tyrnävän Keskikyläntieltä.

Mikä tämä keino sitten on? Vastaus on murskaava ja musertava, kuten keinokin.

Korkala on 25 vuoden mansikanviljelijän urallaan kokeillut monia keinoja viipaloinnista kokonaisena pakastamiseen, sokerointiin ja sokeroimattomaan tyyliin. Hän on säilönyt marjoja viiden vuoden ajan ja maistellut eroja eri vuosikertojen välillä. Tuohisuisetkaan maistajat eivät ole tunnistaneet yksivuotista tai viisivuotista oikealla tavalla sulatettua marjaa. Maku menee pilalle, jos marjat laitetaan mikroon kuumenemaan. Huoneenlämpö tai jääkaappi on sulattajana paras.

Mutta se pakastamistapa.

– Laita perkattuja mansikoita ämpäriin tai muuhun isoon astiaan. Ota mansikoita kouransilmään ja puristele ”mehut pihalle”. Voit myös survoa nyrkillä. Survo niin paljon, että kokonaisetkin mansikat peittyvät mehuun. Annostele survos pakasterasioihin niin, että survos täyttää rasian kokonaan. Tarkoitus on, ettei happi pääse marjoihin käsiksi. Survos laajenee jonkin verran jäätyessään, se vara täytyy huomioida, ettei kansi ponnahda irti. Kokonaisina tarvittavat koristemansikat kannattaa pakastaa yksittäisinä leivinpellin päällä ja pussittaa jäisinä. Tämä on mielestäni paras tapa, neuvoo Topi Korkala.

Korkala aloitti mansikanviljelyn 25 vuotta sitten.

– Tuolloin oli lama-aika, ja lapsemme tarvitsivat kesätöitä. Tuttavani oli kertonut, miten onnellinen ja tyytyväinen hän oli ryhdyttyään viljelijäksi. Isäni oli myynyt karjan, ja kotitilallani oli peltoja. Ostimme pojille kesätöitä, selittää isä perheen ratkaisua.

Vuosien varrella toiminta on kehittynyt, ja tila tuottaa mansikoiden lisäksi vadelmaa, tyrniä ja pensasmustikkaa. Korkalan mansikkatila työllistää 25–50 kausityöläistä, joille on tilalla yöpymis-, peseytymis-, sekä ruuanlaittomahdollisuudet.

– Hygieniasta olemme tarkkoja. Illalla pitää käydä suihkussa, aamulla pitää peseytyä, kynnet pitää olla leikattu ja tupakoida ei saa, koska maku tarttuu marjoihin, kertoo Korkala.

Topi Korkala, mikä on suosikkilajikkeesi pakastamiseen?

– Polkaan olen päätynyt. Muuta emme viljelekään.

Korkalan ruokapöydässä mansikat maistuvat parhaiten lättyjen kanssa tai muiden marjojen joukossa.

– Olen sanonut asiakkaille, että jos ei ole tyytyväinen tuotteeseen, sen saa palauttaa, mutta mieluiten kääretortun välissä, vitsailee viljelijä.

On tainnut Topi jäädä ilman asiakkaiden leipomuksia!

Tämä vuosi on merkittävä Korkalan mansikkatilan kannalta. Tämä vuosi on juhlavuosi, 25 vuotta mansikkaa omasta maasta, myyntiin asti. Tämän kesän jälkeen tilalla isännöi joku muu. Korkalan mansikkatila etsii uutta yrittäjää. Oletko se sinä?

– Ensimmäisen vuoden voin olla mentorina, lupaa Topi ja napsauttaa kahvinkeittimen päälle upouudessa omakotitalossaan.

”– Kokonaisina tarvittavat koristemansikat kannattaa pakastaa yksittäisinä leivinpellin päällä ja pussittaa jäisinä.”