Mieli hiljentyy, kun kulkee Pirkko ja Antero Takkavuoren puutarhassa. Sekä koriste- että hyötykasvien lajikemäärä on niin valtaisa, että työtunteja ei voi kuin arvailla. Puutarhan kasvit kantavat mukanaan monia rakkaita muistoja.

Teksti ja kuvat: Reetta Reinman

Intohimosta puutarhanhoitoon Pirkko ja Antero Takkavuori ostivat 1990-luvun puolivälissä läntiseltä Uudeltamaalta vapaa-ajankodikseen 5,5 hehtaarin tilan.

– Paikka oli ollut tyhjillään ja asumattomana useita vuosia. Kaikki katot olivat rikki, puutarhat hoitamattomina, kaikki rempallaan, Pirkko kertoo.

Rakennukset on remontoitu. Ne seisovat rakenteiltaan ryhdikkäinä hyvässä punamultamaalissa peltikatot kiiltäen. Kaikki ikkunat on uusittu, ja ikkunanpielet maalattu valkoisiksi.

Asuintalon lisäksi tontilla on saunarakennus ja saunakamari, iso navettarakennus, autokatos ja puuliiteri sekä maakellari. Peltotilkkua viljelee naapuri, metsän Pirkko ja Antero hoitavat itse. ”Työtä riittää ja ruokaa pellosta, ei tarvitse ajankulua vahtia kellosta” Pirkko kirjoittaa Rukoussillalla-runokirjassaan.

Puutarhanhoidon lisäksi Pirkko harrastaa runojen kirjoittamista, akvarellimaalausta sekä sukututkimusta ja entisajan elämän tallentamista kirjallisiksi lähteiksi. Pirkon akvarelleista on tehty myös postikortteja. Hänen Rukoussillalla-runokirjansa on kuvitettu itse maalaamillaan akvarelleilla.

Runokirjansa Pirkko omistaa rakkaalle Antero-aviopuolisolleen kiitokseksi pitkästä, yhteisestä, vuonna 1969 alkaneesta elämäntaipaleesta, ystävyydestä ja rakkaudesta. Pirkolla ja Anterolla on kaksi aikuista lasta, tyttö ja poika, lastenlapsia on kolme. Työuransa fysioterapeutiksi valmistunut Pirkko on tehnyt terveyskylpylässä hoito- ja markkinointitehtävissä.

69-vuotias Pirkko Takkavuori omaa sukua Votkin, on syntynyt 1949 Iisalmen maalaiskunnassa pienviljelijäperheeseen. Pirkolla on kaksi veljeä ja kolme sisarta, yksi veljistä on vuonna 1948 syntynyt, Helsingissä toimiva liha-alan yrittäjä Veijo Votkin.

Pirkon äiti on kotoisin Iisalmen maalaiskunnasta, isän suku on luovutetusta Karjalasta Suistamolta Pekkolan kylästä. Suistamon pitäjä sijaitsi Laatokan-Karjalassa, Salmin kihlakunnassa. Suistamon pitäjäläisten pääasialliset evakuointialueet olivat Etelä-Pohjanmaa ja Savo. Votkinnin suku tuli ensin Etelä-Pohjanmaalle, Lapualle ja sieltä Iisalmeen Savoon. Isänsä suvusta Pirkko on kirjoittanut 2013 kirjan Votkinin sukua Suistamolta 1740–2013.

Pirkon ja Anteron puutarhassa on muisto Pirkon isän kodin puutarhasta Suistamolta.

– Isän perhe otti puutarhasta mukaansa ryvässipuleita, se on meillä täällä ja tuottaa taas tänä kesänä runsaan sadon lähes 80 ikävuodestaan huolimatta! Pirkko naurahtaa.

Ryvässipulin lisäksi Pirkko ja Antero kasvattavat purjosipulia, ilmasipulia, ykkössipulia, talvivalkosipulia ja ruohosipulia.

Pirkko kertoo, että hänen äitinsä Anna Votkin (1925–2009) oli hyvin lämminhenkinen ja huumorintajuinen: vaikeina aikoina äiti pisti lauluksi. Pirkon Anna-äiti puhui usein sananlaskuin, savon murteella lausutuissa sananlaskuissa oli lämmintä huumoria, kannustusta, opetuksia ja elämän totuuksia. Pirkko on koonnut osan äitinsä suosimista sananlaskuista kirjaksi: Aarteita Annan sanaisesta arkusta.

Äidiltään Pirkko on oppinut suurta kiitollisuutta elämää kohtaan. Pirkko kirjoittaa: Äitini ollessa vieraanamme, hän tulla tepsutteli iltaisin makuuhuoneeseemme. Sängyn vieressä hän lausui mielirunonsa suoraan sydämestään. Samalla hän kohteliaimmin kiitti päivästä, toivotti hyvää yötä ja siirtyi sisäisen harmonian löytäneenä onnellisesti nukkumaan omaan sänkyynsä.

Pirkon äidin sairastuttua Pirkon mies Antero kohti hyvin kauniilla tavalla anoppiaan, kun Pirkon äiti oli heillä usein pitkiäkin aikoja. Tästä kiitollisina ja äidin hyvän loppuelämän huolenpidon muistoksi Pirkon kaksi sisarta lahjoittivat Anterolle päärynäpuun. Kyseisen Bebi-lajikkeisen päärynäpuun lisäksi Pirkon ja Anteron puutarhassa kasvaa Lada- ja Kafedralnaja-päärynöitä. Kafedralnaja on Moskovassa Timirjazovin akatemiassa kehitetty hieno kesäpäärynä. Pirkko ja Antero ovat hankkineet Kafedralnaja-päärynäpuita Hirvensalmen taimistosta.

Viivasuorassa rivissä kasvava, kauniisti leikattu omenatarha on Anteron rakas harrastus. Omenalajikkeita on lähemmäs 20. Antero harrastaa omenien ymppäystä eli varttamista. Yksi puutarhan omenapuista on varsinainen suurperheomenapuu, siinä on useita kymmeniä vartoksia.

– Omenien kypsyessä puu on upean värinen, kun samassa puussa on niin monenvärisiä omenoita syvänpunaisista vaalean keltaisiin, Pirkko sanoo.

Omenatarhan Antero on suojannut aidalla jäniksien, peurojen ja hirvien tuhotöiden varalta. Omenatarhan ja myös marjapensastarhan nurmikkoa sulostuttaa keltainen suikeroalppi.

Hedelmistä päärynöiden ja omenoiden lisäksi Pirkolla ja Anterolla kasvaa tummia ja keltaisia luumuja sekä kriikunoita. Satoa saadaan myös viiniköynnöksestä.

Pirkolla on tänä kesänä ”vain” 40 tomaattia, viime kesänä oli puolet enemmän, yleensä on ollut yli sata. Punaposkisten tavallisten tomaattien ohella Pirkko kasvattaa keltaisia tomaatteja, pihvitomaatteja sekä makoisia pikkutomaatteja, maskotkaa. Kasvihuoneen ohella tomaatteja kasvaa saunarakennuksen ja päätalon seinustoilla.

Pirkko tukee tomaatit käytöstä poistuneilla sukkahousuilla.

– Jos tukena käyttää narua, tomaatin kasvaessa se kiristyy rungon sisään. Sukkahousu ei kiristä, vaan joustaa tomaatin rungon kasvaessa, ja näin kasvien nestekierto ei vaurioidu. Samalla saa sukkahousut uusiokäyttöön, eivätkä ne päädy roskikseen.

Kaikki tomaatit, mitä aurinko ei syksyllä ehdi kypsyttää, Pirkko kypsyttää sisällä sanomalehtipedissä laatikoissa.

– Saamme nauttia oman puutarhan tuoreista tomaateista yleensä marraskuulle saakka.

Runsaasti tomaatteja päätyy Pirkon keittämiin säilykkeisiin, joita hän käyttää keittojen ja kasvispatojen pohjana sekä pizzoisssa ja piirakoissa. Kaltattujen tomaattien lisäksi Pirkko laittaa säilykkeeseen esimerkiksi sipulia, valkosipulia, kesäkurpitsaa ja yrttejä. Pirkko ja Antero syövät pääasiallisesti kasvisruokaa, silloin tällöin kalaa, kanaa ja kalkkunaa, joskus harvoin riistaa.

Pirkon ja Anteron yrttimaa on hurmaavien tuoksujen keidas. Yrteistä heillä kasvavat muun muassa tilli, persilja, oregano, ranskanrakuuna, kynteli, meirami, basilika, korianteri, lipstikka, iisoppi, saksankirveli, ananassalvia, anisiisoppi, lehtiselleri, minttu ja stevia.

Kesällä yrttejä käytetään tuoreena, talven varalle Pirkko kuivaa yrtit.

– Steviaa käytämme makeutuksena teessä, leivonnaisissa ja jälkiruoissa. Kotioloissa käytämme hyvin vähän valkoista sokeria, hunajaa käytämme jonkin verran raakakakuissa ja vegejäätelöissä. Pyrimme kaikin tavoin elämään sokeritonta elämää.

Stevian lisäksi Pirkon suosima makeuttaja on jauhettu taateli, jota hän ostaa etnisistä kaupoista.

– Jauhettu taateli soveltuu hillojen, kiisseleiden, vegejäätelön, jäädykkeiden, kaikkien muidenkin jälkiruokien, leivonnaisten ja vaikkapa suosimieni keitettyjen päärynälohkosäilykkeiden makeuttamiseen.

Sokerin lisäksi Pirkon leivonnaisista ovat poissa suomalaiset viljat, koska hänellä on keliakia. Hän käyttää suolaisissa ja makeissa leivonnaisissa esimerkiksi riisi- ja maissijauhoja sekä tekee herkuksi usein raakakakkuja, joiden pohjaksi sekoittaa blenderissä esimerkiksi mantelia ja jauhettua taatelia.

Blenderissä Pirkko pyöräyttää juotavan salaatin. Siihen hän kerää omasta puutarhasta tomaattia, kurkkua, salaatteja: kesä-, jäävuori-, jää- tai romane-salaattia, babypinaattia, lehtikaalta ja yrttejä. Makua antamaan voi juotavaan salaattiin pilkkoa banaania tai ananasta. Juotavasta salaatista tulee E-vitamiini ja omega-3-rasvahappopitoinen, kun sinne napsaisee yrttitarhasta muutaman lehden vihannesportulakkaa. Jo keskiajalta saakka viljellyssä vihannesportulakan lehdissä on runsaasti kasviperäistä, luonnon E-vitamiinia ja omega-3-rasvahappoa.

Babypinaatin Pirkko kylvi huhtikuussa, ja satoa alkoi tulla kesäkuun alussa. Babypinaatin voi käyttää ryöppäämättä. Lehtikaalta Pirkko kuivaa. Kuivattua lehtikaalta voi ripotella smoothieiden lisäksi kaikkiin ruokiin ja suolaisiin leivonnaisiin. Lehtikaalin lisäksi Pirkon ja Anteron kaalimaassa kasvaa kesäkaalia ja talvikaalia sekä jättikyssäkaalia.

– Keväällä sain jättikyssäkaalin siemeniä, tuskin maltamme odottaa jättikyssäkaalin valmistumista, se on aivan ylettömän hyvää!

Talvikaalista Pirkko valmistaa monta viininkäymissaavillista hapankaalta.

– Louskutan kaalta pieniksi suikaleiksi, lisään joukkoon porkkanaa, sipulia ja merisuolaa. Käytän hapankaalta 8-10 päivää huoneenlämmössä. Käymisen loputtua purkitan hapankaalin puhtaisiin lasitölkkeihin ja vien ne maakellariin.

Avomaankurkuista Pirkko tekee hapatettuja kurkkuja venäläisittäin. Kurkkujen lisäksi hapatettuihin kurkkuihin tulee tammen, mustaherukan ja vadelman lehtiä, valkosipulia, chiliä, korianteria, merisuolaa ja vettä sekä hieman käytteeksi nestettä edellisen vuoden hapankurkkupurkista. Hapankurkkuja hapatetaan huoneenlämmössä kolme päivää ennen maakellariin vientiä.

– Tammenlehdet edesauttavat, että kurkkujen kuoret pysyvät kiinteinä ja napakoina, Pirkko kertoo.

Avomaankurkkujen lisäksi Pirkon ja Anteron kurkkuvalikoimiin kuuluvat salaatti- ja kasvihuonekurkut. Kasvimaalta pilkistävät myös pinaatti ja piparjuuri sekä muhkeat pavut, herneet ja chilit. Perunamaan multaus on tehty huolella. Lämpimän kevään ansiosta nauriit ovat ehtineet pullistua isoksi ja makoisiksi jo heinäkuun alkuun. Juuresmaalta löytynyt myös porkkanat, punajuuret, lantut, sellerit ja palsternakat.

– Säilön juurekset maitotonkkiin ja vien maitotonkat maakellariin. Maitotonkissa lämpötila pysyy optimaalisena, maitotonkan kannet pidän vähän raollaan, jotta juurekset saavat vienosti happea, eivätkä ala kasvattaa kevättalvella ituja.

Pikkutytöstä saakka Pirkko on ollut intohimoinen marjastaja. Lähimetsien ohella marjastamista riittää Pirkon ja Anteron puutarhassa, jonka marjakimaraan kuuluvat mansikat, vadelmat, musta-, puna, valko- ja viherherukat, karviaiset monine eri lajikkeineen, pensasmustikat, sinimarjakuusamat, iso tyrnitarha sekä makoisana erikoisuutena mesimarjat. Esimerkiksi herukkapensaita heillä on yli 40. Marjapensaiden alustat on peitetty kuorikatteella, vihannesmaita peittää ruohokate.

Marjoja he syövät runsaasti tuoreeltaan. Vieraanvaraisessa kodissa Pirkon ja Anteron sukulaiset ja ystävät saavat käydä marjastamassa.

Runsaasti marjoja riittää pakastukseen ja mehustukseen mehumaijassa tai tuoremehuksi.

– Mehuihin en myöskään käytä yhtään sokeria. Sekä mehumaijalla tehdyt että tuoremehut säilyvät maakellarissa homehtumatta, kun pullot säilyttää kyljellään. Näin mehupulloon mahdollisesti jäävä ilmakupla ei nouse korkin alapuolelle, johon home yleensä alkaa kasvaa, kun korkki hapettuu.

Kaikki vihannessäilykkeet, hillot ja hedelmälohkosäilykkeet Pirkko säilyttää maakellarissa purkit alassuin, samasta syystä kuin mehupullot kyljellään, eli purkit eivät hapetu kannen alta ja ala homehtua.

Pirkon ja Anteron parsakausi on heinäkuun alussa venähtänyt unelmaksi, eli parsan hennoiksi kukinnoiksi, joita Pirkko käyttää kukkakimpuissa ja kukka-asetelmissa.

Parsankin Pirkko on kasvattanut itse siemenestä, kuten kasvattaa kaikki muutkin puutarhansa antimet kukista alkaen. Hän kerää kukkien ja vihannesten sekä yrttien siemenet talteen, kuivattaa, idättää ja kylvää. Sukulaiset ja ystävät saavat siemeniä usein lahjaksi ja tuliaisiksi.

– Joitain erikoisuuksia ostamme, tänä keväänä tyttäremme löysi babypinaatin ja jättikyssäkaalin siemeniä Helsingistä. Ruotsissa asuvalta Anteron sisarelta olemme saaneet ananassalvian ja anisiisopinsiemeniä, näistä yrteistä saa mahtavia makuja salaatteihin, Pirkko kertoo.

Pirkko rakastaa kukkia, niiden kasvattamista, kukkakimppujen ja -asetelmien tekemistä sekä kukkien ikuistamista akvarelleiksi ja runoiksi. Erityisen rakkaita hänelle ovat kaikki kellokukat. Puutarhassa kukoistavat esimerkiksi maariankellot, malvat, karpaattienkellot ja ukonhatut.

Unikoita on useita lajeja.

– Siperianunikko alkaa kukkia jo aikaisin keväällä.

Liljaloisto on vaikuttava: rusko-, tiikeri-, päivänlilja, pikkulilja, varjolilja ja prinsessalilja.

– Prinsessaliljoja on ollut meillä 1990-luvun alusta. Ne talvehtivat maakellarissa kuten myös hortensiat, Pirkko kertoo.

Pirkon ja Anteron kukkatarha on tulvillaan kauniita tarinoita ja rakkaita muistoja. Vaalimaalla vuonna 1949 syntyneen Anteron lapsuudenkodista tuotu vaaleanpunainen pioni tuoksuu hurmaavasti. Anteron kodin pionin vieressä kukoistaa Pirkon lapsuudenkodista tuotu pinkimpi pioni.

– Tämän vaaleanpunaisen pelargonian sain vuonna 1999 rakkaalta ystävättäreltäni, joka sittemmin sairastui syöpään ja on jo nukkunut pois, Pirkko kertoo.

Kauniisti kukkivassa puutarhassaan Pirkko kulkee luonnon ja Korkeimman voiman läsnäolon turvallisessa syleilyssä kuin runossaan Rukoussillalla: ”Rukoussillalle taasen astelen, luonnon kauneutta samalla ihailen. Väriloisto puineen, pensaineen, saa mielen nöyrään kiitokseen. Rukoussillalle tulla haluan, sen tunnelmaa kovin kaipailen. Täällä ympäröi rauha suloinen, valtaansa saa ihmislapsosen.”

Runoihin ja akvarelleihin Pirkko kirjoo puutarhansa ja muun elämänsä iloja ja suruja, tärkeitä esineitä, kauniita maisemia; syvästi koskettavia tunteita.

– Pari vuotta sitten olimme lomalla Teneriffalla ja saimme sinne tiedon, että läheinen sukulaisemme oli sairastunut erittäin aggressiiviseen syöpään, elinaikaa oli hyvin vähän. Sisältäni nousi runo Pyhä kaupunki: ”Saanko kerran Pyhään kaupunkiisi, päästä portista oi armoisin? Saanko mukaan kaikki rakkaimpani, taivaan rauhaan, iloon iäiseen?

Saanko kerran nähdä enkeleitä, aikamme kun vaihtuu autuuteen? Saanko kerran nähdä Lasimeren, päästä suureen kuoroon veisaamaan?”

Jorma Salmela on säveltänyt Pirkon kirjoittaman nelisäkeistöisen Pyhä kaupunki -runon hengelliseksi lauluksi.

”– Säilön juurekset maitotonkkiin ja vien maitotonkat maakellariin.”
”– Steviaa käytämme makeutuksena teessä, leivonnaisissa ja jälkiruoissa.”