– Yleinen asevelvollisuus maanpuolustuksen paras turva

Kenttäpiispa Pekka Särkiö harrastaa maatiaiskanojen kasvatusta ja mehiläistarhausta

Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta arvostaa maamme puolustusvoimia. Luku on korkein Euroopassa. Kenttäpiispa Pekka Särkiön mukaan yleisen asevelvollisuuden ylläpitämiseen vallitsee Suomessa suuri kansallinen tahtotila, yli puoluerajojen.

Teksti ja kuvat: Reetta Reinman

Suomen Puolustusvoimien kenttäpiispa Pekka Särkiön mukaan puolustusvoimien kirkollinen työ on armeijan perustehtävän tukemista, eli osa sotilaallisen toimintakyvyn ylläpitoa normaalioloissa ja mahdollisissa poikkeusolosuhteissa; että ihminen jaksaa.

– Toimintakyky muodostuu fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja eettisestä osa-alueesta. Otetaan esimerkki sotatilanteesta. Ihmisen on jaksettava marssia kantamuksineen yhdessä muiden kanssa jatkuvan kuoleman vaaran uhatessa ja pystyttävä tekemään näissä olosuhteissa oikeita ratkaisuja, ja oikeita ratkaisuja myös ihmisyyden ja arvopohjansa näkökulmasta, ettei ole vaaraa sortua esimerkiksi sotarikoksiin. Toimintakyvyn vahvistamisessa uskonnolla – joka antaa ihmiselle elämän tarkoituksen, tuo toivon ja vahvistaa arvopohjaa – on vahva rooli, meidän kulttuurissamme kristinuskolla, Särkiö sanoo.

– Esimerkiksi viime sotien sukupolvi turvautui Jumalaan, millä oli puolustustahtoa vahvistava merkitys. Edelleen esimerkiksi kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä ehtoollisjumalanpalvelukset ovat monille tärkeitä. Ihmisen tarve turvautua kriisitilanteissa uskontoon ei ole muuttunut mihinkään, Särkiö painottaa.

Kristillinen usko on läsnä myös varuskuntien arjessa muun muassa kenttäehtoollisina, alokkaiden tulojumalanpalveluksena ja armeijan ollessa ohi kotiuttamisjumalanpalveluksena. Sotilaspappi on myös muita uskontoja tunnustavia ja uskonnottomia varten.

– Sotilaspappi on läsnä siellä missä joukotkin. Hänen on tärkeä olla tuttu ja turvallinen, jonka luokse on helppo tulla juttelemaan niin murheistaan kuin iloistaan; hän kuuntelee, rohkaisee ja auttaa kantamaan kuormia, Särkiö sanoo.

Suomen Puolustusvoimien palveluksessa on 25 sotilaspappia, sodan ajan kokoonpanoihin sijoitettuja sotilaspappeja ja -diakoneja on lisäksi noin 200.

Pekka Särkiö valittiin Puolustusvoimien kenttäpiispaksi 2012 ja toiselle viisivuotiskaudelle helmikuussa 2018. Sotilasarvoltaan hän on reservin kapteeni. Helsingissä syntynyt, 55-vuotias Särkiö asuu perheineen Lahdessa, neljästä lapsesta osa on jo aikuisia. Särkiön Riitta-vaimo on miehensä tavoin koulutukseltaan teologian tohtori.

Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan Suomessa henkinen puolustustahto on tätä nykyä maailman kaikista maista korkein. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan, MTS:n tutkimuksen mukaan 80 prosenttia tämän päivän suomalaisista on sitä mieltä, että Suomen pitää puolustaa maataan aseellisesti siitä huolimatta, vaikka lopputulos näyttäisi maamme kannalta huonolta. Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta arvostaa yleistä asevelvollisuutta maan puolustuksen perustana; luku on korkein Euroopassa.

– Toki tässä heijastuu maamme historia ja Suomen geopoliittinen asema, Särkiö huomauttaa.

Hän korostaa, että korkea puolustustahto on tärkeä turvallisuustekijä ja signaali myös muille: korkean puolustustahdon omaavan maan annetaan helpommin olla rauhassa.

Särkiön mukaan yleisen asevelvollisuuden ylläpitämiseen vallitsee Suomessa yli puoluerajojen ulottuva suuri kansallinen tahtotila.

– Tähän varmasti vaikuttaa historiamme ohella myös hyvä tietämys Suomen yleisen asevelvollisuuden merkityksestä ja sen korkeasta tasosta, sekä se, että Suomi ei mitenkään ”pullistele” varustautumisellaan, vaan panostaa uskottavan tason ylläpitämiseen.

Särkiö on sitä mieltä, että meidän oloissamme paras malli puolustuksen turvaamiseksi on yleinen asevelvollisuus.

– Vapaaehtoisuudessa on riskinsä, esimerkiksi Ruotsin mallissa kymmenen miljoonaisesta kansasta vapaaehtoiseen asepalvelukseen on vaikeuksia saada edes neljäätuhatta nuorta. Suomessa puolta pienemmästä väestömäärästä joka vuosi yli 20 000 nuorta miestä suorittaa yleisen asevelvollisuuden, jotta saamme ylläpidettyä reservin sodanajan vahvuuden eli yli 230 000 reserviläistä.

Naisten mahdollisuutta suorittaa asepalvelus Särkiö pitää hyvänä, mutta sitä ei hänen mukaansa tule tarkastella ensi sijassa tasa-arvon näkökulmasta.

– Asepalvelus suoritetaan maanpuolustuksen vuoksi, ei tasa-arvon vuoksi. Asevelvollisuuden funktio on uskottavan maanpuolustuksen ylläpito.

Varusmiesaines on Särkiön mukaan Suomessa hyvää. Huolissaan hän on niistä pojista, jotka eivät fyysisen tai psyykkisen sairauden tai sopeutumisvaikeuksien vuoksi pysty aloittamaan varusmiespalvelusta tai joutuvat keskeyttämään sen. Noin 70 % suomalaisista ikäluokkansa nuorista miehistä suorittaa asevelvollisuuden.

– Olennaista on kyetä näkemään ongelmakohdat ja puuttua niihin mahdollisimman varhain. Monesti syrjäytymisvaarassa olevien poikien koulu ei ole oikein sujunut, sosiaaliset ongelmat tahtovat kasautua, elämä on epäsäännöllistä ja fyysinen kuntokin on usein päässyt heikoksi. On tärkeä, että armeija-aika ei tuota heille uutta epäonnistumisen kokemusta, vaan toimii itsetuntoa kohottavana tekijänä; jotta he voisivat todeta: minä pärjäsin armeijan toiminnallisissa ja fyysisissä tehtävissä, vaikka koulussa tiedollinen puoli takkusikin.

Erityistaidot korostuvat nykyään ja tulevaisuuden työelämässä, heikolla koulupohjalla oleville ”sekatyömiehille ja -naisille” ei enää ole juurikaan tarvetta.

– Suomessa korkeakouluopiskelijoista nykyään yli 70 % on tyttöjä. Naisten hyvä koulutus ja naisten sijoittuminen akateemisiin ammatteihin on ilman muuta hyvä asia, mutta tässä on myös kääntöpuolensa. Korkeasti koulutetut nuoret naiset ja kouluttamattomat nuoret miehet eivät ole tasavertaisia ”puolisomarkkinoilla”. Kouluttamaton mies ei tahdo kelvata akateemisesti koulutetulle naiselle. He eivät henkisesti kohtaa toisiaan. Meillä onkin jo nyt paljon koulutettuja sinkkunaisia ja yksinäisiä, kouluttamattomia miehiä. Tästä taas seuraa syntyvyyden laskua, se ei koskaan ole yhteiskunnalle hyväksi. Kuka maksaa eläkkeemme, jos lapsia ei synny.

Yhteisöllisyyden vahvistaminen korostuu sotilaspapin työssä. Yhteisöllisyyden ja yhteisen vastuun eri ilmenemismuotoja luomakunnassa kenttäpiispa Pekka Särkiö pohdiskelee myös harrastuksensa kautta. Hän harrastaa suomalaisten maatiaiskanojen, Alhon kannan, kasvattamista ja säilyttämistä.

– Kanoille kylpeminen esimerkiksi musta- ja punaherkkupensaiden alla olevassa maassa on niille tärkeä keskinäinen tapahtuma, jota kukko vartioi vierellä!

– Kolmen, neljän aikoihin iltapäivästä kanamme aloittavat siestan, johon kuuluu höyhenten sukiminen.

Kanoilla ja kukoilla on Särkiön mukaan erottuvia luonteenpiirteitä, toiset ovat avoimempia, toiset ujompia ja sulkeutuneempia.

– Jotkut kanoista ovat harmaan ruskeita, rohkeita ja vahvoja, sekä kookkaita. Toista tyyppiä edustavat kanat ovat pilkukkaan kirjavia, sitkeitä ja arempia.

Vanhimmat Särkiön kanat ovat 7–8-vuotiaita. Kanoille ja kukoille syntyy myös ystävyys- ja kiintymyssuhteita.

– Kukoilla on selkeitä suosikkeja, kainalokanoja, jotka saavat istua orrella aivan kukon vieressä; kainaloisena!

Riitta ja Pekka Särkiön kanaharrastus alkoi kahdeksan vuotta sitten, kun Pekan työkaveri tutustutti heidät kanojen maailmaan ja ensimmäiset kuusi kanaa tulivat Särkiöille.

– Yksi näistä kanoista halusi hautoa siitosmunia, joista kuoriutuivat ensimmäiset tiput.

Tätä ensimmäisen kesän kantaa on edelleen Särkiöiden kanalassa. Tuolloin munista kuoriutunut kukko elää tätä nykyä seesteistä kukkovaarin elämää ratsutilalla Kangasalalla. Se menetti johtajatappelussa toisen silmänsä ja joutui luopumaan varsinaisista kukon tehtävistä. Kanoja Särkiöillä on tätä nykyä kymmenkunta ja tipujakin vielä heinäkuun puolivälissä vastakuoriutuneita.

Kesän poikueista syntyneet kukkopojat teurastetaan syksyn tullen ja syödään talven mittaan.

Musta, 2-vuotias Jack on tämänhetkinen johtajakukko.

Munia tulee omaan tarpeeseen riittävästi ja välillä annettaviksi ystäville. Syksyllä munimisvauhti harvenee muutamaan munaan päivässä.

– Kun päivä tammikuussa alkaa pidentyä, alkaa munia tulla enemmän, Pekka Särkiö kertoo.

Hän sanoo, että hautomisvietti on nykyajan jalostetuilla kanoilla jo harvinainen. Monet kanankasvattajat käyttävät haudontakoneita, joiden myötä kanojen luontainen hautomisvietti laantuu. Särkiöiden kanat ovat jalostamattomia, suomalaisen alkuperäisrodun eli Alhon kannan edustajia. Niillä hautomisvietti on tallella.

Alkuperäisiä maatiaiskanakantoja Suomessa on yksitoista.

S ärkiöiden kanat saavat luomukauraa lähituottajalta Hollolasta.

– Munitusrehun sijaan voisi käyttää esimerkiksi rouhittua hernettä tai härkäpapua. Olennaista on, että kanat saavat jotain proteiinilisää päivittäin, Särkiö sanoo.

Heidän kanaparvensa talvehtii kanalassa, joka on lämpöeristetty rakennus. Sopivaa lämpö pidetään yllä tarvittaessa sähköpatterin avulla.

Kesä on kanoille ja kukoille riemullista aikaa. Kanat ja kukot pääsevät valvotusti käyskentelemään muutamaksi tunniksi puutarhaan. Silloin kaikki vihreä maistuu ja marjapensaiden alla kylvetään!

– Kanamme ovat reviiritietoisia,ne pysyvät tässä pihapiirissä.

Paitsi omissa munissa, niin Särkiöt pysyvät myös omassa hunajassa. Heillä on kuusi mehiläispesää.

– Puolet pesistä on uusia, talvitappioita tuli viime talvena.

Uusien pesien mehiläisemot tulivat emonkasvattajalta Särkiöille postitse kirjekuoressa.

Kesä on mehiläisyhdyskunnalle tärkeää aikaa, silloin pesä vahvistuu.

– Olennaista tässä on, millainen emo pesässä on. Emon ominaisuudet ratkaisevat, kuinka ahkerasti mehiläiset lisääntyvät ja keräävät mettä tai mikä on niiden tautien sietokyky. Vahva emo vaikuttaa hunajasatoon myös tulevina vuosina, Särkiö sanoo.

Hunaja on valmis lingottavaksi, kun sen vesipitoisuus on alle 19 %. Vesipitoisempi hunaja alkaa helposti käydä.

Ennen linkoamista kennoa peittävä vaha kuoritaan pois, sen alla on hunaja.

Yhdessä pesäosastossa on 10 vahakakkua, joista kussakin voi olla noin kaksi kiloa hunajaa. Samassa pesässä on yleensä useita pesäosastoja. Kun kasvien kukinta ja lentoilmat ovat hyviä, voi hunajaa kertyä pesään kymmeniä kiloja.

Pekka Särkiö linkoaa hunajan käsikäyttöisellä lingolla. Linkoamisen jälkeen hunaja siivilöidään. Sitten sen annetaan seistä kaksi vuorokautta kannellisessa astiassa. Tuona aikana hunajan pinnalle nousee vaahtoa, joka kuoritaan pois.

Sen jälkeen hunaja pakataan purkkeihin ja säilytetään huoneen lämmössä valolta suojassa. Noin kahdessa kuukaudessa hunaja kiteytyy kovaksi, ellei siihen sekoiteta hienokiteistä siemenkidehunajaa. Tällä tavoin Pekka Särkiö pitää hunajan lusikoitavan pehmeänä.

– Jos hunajan haluaisi pitää juoksevana, se täytyisi iskukuumentaa nopeasti korkeassa lämpötilassa.

”– Munitusrehun sijaan voisi käyttää esimerkiksi rouhittua hernettä tai härkäpapua. Olennaista on, että kanat saavat jotain proteiinilisää päivittäin.”

”– Korkea puolustustahto on tärkeä turvallisuustekijä ja signaali myös muille: korkean puolustustahdon omaavan maan annetaan helpommin olla rauhassa. ”

”– Kukoilla on selkeitä suosikkeja, kainalokanoja, jotka saavat istua orrella aivan kukon vieressä; kainaloisena!”

KUKA?