Voi veikkoseni! Luulenpa, että haastelisit vähän toisin, jos hieman enemmin olisit katsellut ympärilles tässä maailmassa, jos esimerkiksi olisit käynyt Turun kaupungissa”. Näin toteaa Aleksis Kivi Seitsemässä veljeksessä ja on totisesti oikeassa. Turussa patsastelee myös aikakautensa merkittävin mies, joka siirsi Helsingin paikoiltaan.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Turun linna saattaa olla monelle tämän päivän ihmiselle vain jyhkeä maamerkki, joka tervehtii Ruotsinlaivalta tulijaa. Viisisataa vuotta sitten linnassa elettiin kuitenkin jännittävää ja värikästä aikaa kuningas Kustaa Vaasan ja hänen poikiensa valtakaudella.

Ruissalo sijaitsee lähes kivenheiton päässä linnasta. Suomen huvilakulttuuri sai alkunsa siellä 1800-puolivälissä. Ruissalo on luonnoltaan ja kulttuurihistorialtaan erityisen arvokas alue. Tuhannet ihmiset nauttivat vuosittain Ruissalon luonnosta, jota kehystävät tammimetsät ja puutarhat. Nykyisinkin alueella on yli sata toinen toistaan koristeellisempaa huvilaa.

Kreivi Pietari Brahe tervehtii Tuomiokirkkoa nimikkopuistossaan kirkon kupeessa. Brahe oli merkittävä mies Suomen historiassa 1600-luvulla. Kenraalikuvernöörinä toimiessaan hän perusti Suomeen useita kaupunkeja, muun muassa Raahen, Lappeenrannan, Kristiinankaupungin, Kajaanin, Pietarsaaren, Haminan, Kuopion, Brahean, joka on nykyinen Lieksa sekä Turkuun akatemian, jonka kanslerina hän itse toimi.

Brahe paransi Suomen kouluoloja, sai aikaan Suomen oman postilaitoksen ja oli tarmokas suomen kielen puolestapuhuja, vaikka ei itse puhunutkaan suomea. Vuonna 1640 hän siirsi Helsingin kaupungin meren kulun kannalta paremmalle paikalle.

Vielä nykyäänkin kuulee käytettävän sanontaa ”kreivin aikaa”, joka nykyisin yleensä tarkoittaa oikeaan aikaan saapumista, mutta joka alun perin tarkoitti Brahen hallintokautta, jolloin elämä oli Suomessa rauhallista ja maa kukoisti. Turun tuomiokirkon puistossa sijaitsevassa patsaassa lukee hänen kuuluisat sanansa: ”Minä olin maahan ja maa minuun varsin tyytyväinen”. Vaikuttaisi siltä, että egoasioissa Brahella ei ollut suurempia ongelmia ja ymmärrettävistä syistä. Kehittihän hän Suomea uudistuksillaan todella merkittävästi.

Turku on merkinnyt kautta vuosisatojen suomalaisille jotain erityistä ja ainutlaatuista. Turun Tuomiokirkko on luterilaisen kirkon pääkirkko, maan kansallispyhäkkö ja maamme ensimmäinen tiilirakennus. Moni tämänkin ajan suomalainen hiljentyy joulunviettoon Turun tuomiokirkon löytyä tunnetuimmat lyöntinsä jouluaattona kello kaksitoista. Joulurauhan julistus, joka jo satojen vuosien ajan on julistanut joulurauhan alkaneeksi, luetaan Tuomiokirkon vieressä sijaitsevan Brinkkalan talon parvekkeelta.

Talo on seurannut turkulaisten elämää yhtä kauan kuin tuomiokirkko ja linna. Suomeen tehdyn ensimmäisen ristiretken seurauksena Suomi liitettiin Ruotsiin vuosisadoiksi eteenpäin. Turkuun siirrettiin piispanistuin ja ryhdyttiin rakentamaan uutta tuomiokirkkoa. Tämän mahtavan kirkon ylimpänä edustajana oli piispa, jonka herra oli Rooman paavi.

Turun tuomiokirkon joulukuusessa syttyivät Suomen ensimmäiset sähkökynttilät reilut sata vuotta sitten. Kaupungin ylle komeasti kohoavan kirkon on täytynyt aikoinaan herättää kansalaisissa syvää kunnioitusta esivaltaa ja kirkkoa kohtaan. Kirkon pääkuorin alla ja kappeleissa on ikivanha hautausmaa. Sinne päässeet vainajat ovat olleet Turun ja myös Ruotsi-Suomen vaikuttajahahmoja. Unikankareen kummulle on haudattu noin 400 vuoden aikana lähes 4500 vainajaa. Vielä 1600-luvulla kirkkoon hautaaminen oli luvallista, mutta 1700-luvulla se kiellettiin. Sieraimiin tunkevaa kalmanhajua kirkkokansa piti kuitenkin vain aiheellisena muistutuksena kuolevaisuudesta.

Tuomiokirkon sukuhaudat ovat Suomessa harvinaislaatuisia näyttävyydessään. Tunnetuin ja mielenkiintoisin kirkon hautamuistomerkeistä on Kustaa Vaasan pojan Eerik XIV:n puoliso Kaarina Maununtyttären sarkofagi. Eerikistä tuli Suomen ja Ruotsin kuningas vuonna 1560. Hän ihastui joukossaan palvelleen korpraali Maunun tyttäreen Kaarinaan ja kruunasi hänet Ruotsi-Suomen kuningattareksi 1568, Kaarinan ollessa 17-vuotias. Vielä samana vuonna Eerik syrjäytettiin valtaistuimelta ja Eerik ja Kaarina elivät vuosia vankeudessa. Ensin eri linnoissa Ruotsissa ja vuodesta 1570 lähtien Turun linnassa.

Vasta Eerikin kuoltua veljensä myrkyttämänä vuonna 1577 pääsi 26-vuotias Kaarina vapaaksi. Miehensä kuoltua hän sai langoltaan kuningas Juhana II:lta Liuksialan kartanon asuttavakseen ja eli siellä 35 vuotta. Hänet haudattiin perhehautaan Tottin kappeliin Turun tuomiokirkkoon. Elokuussa 1867 Kaarina Maununtyttären arkku nostettiin holvista ja siirrettiin Kankaisten kappeliin.

Kivenheiton päässä tuomiokirkosta sijaitseva Aboa Vetus -museo esittelee löydetyn kaupungin, joka tuli päivänvaloon Rettigin palatsin kunnostustöiden yhteydessä. Palatsin puutarhan alla seitsemän metriä maanpinnan alapuolella on kokonainen kaupunkikortteli, jonka vanhimmat osat unohtuivat kartoistakin satoja vuosia sitten.

Aboa Vetus antaa ainutlaatuisen kuvan siitä, millaista oli tavallisten ihmisten elämä keskiaikaisessa Suomessa ja sen aikaisen Ruotsi-Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa, Turussa. Laskeudu rohkeasti löydettyyn kaupunkiin ja anna ajan kulua – taaksepäin!

”– Kreivi Pietari Brahe paransi Suomen kouluoloja, sai aikaan Suomen oman postilaitoksen ja oli tarmokas suomen kielen puolestapuhuja, vaikka ei itse puhunutkaan suomea. ”