Leena ja Juha Kärkkäisen kotona käy viikottain iloinen säpinä, kun lähellä asuvat lastenlapset pyörähtävät kylään. Aikuiset lapset ovat ottamassa koko ajan enemmän vastuuta yrityksestä ja J. Kärkkäinen Oy:n perustajat Leena ja Juha pystyvät vetäytymään pikku hiljaa taustalle.

Lastenlapsilla on yhä enemmän mahdollisuuksia tulla mummon hemmoteltavaksi.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Me lähtään mummolaan ja meistä tehdään lehtijuttu, viisivuotias Luka oli elvistellyt eräänä lokakuisena päivänä päiväkodin tädeille.

Lapsia ei tarvitsekaan houkutella juttelemaan omista touhuistaan sekä mummolassa olosta. Kaikki haluavat kertoa omia ajatuksiaan siitä, millaista on olla mummolassa, jonne he aina innoissaan lähtevät.

– Kyllä lastenlapset tuovat iloa elämään, aina olen mielissäni, kun tulevat, Leena Kärkkäinen toteaa.

Nuorinta polvea otetaan myös yökylään, varsinkin, jos heidän vanhemmillaan on työmatkojen takia tapahtuvia yöpymisiä.

– Ensimmäisillä kerroilla monilla on tullut äitiä ikävä, mutta olen ajatellut, että yhden yön jaksaa vaikka päällään, mutta nykyään niitä öitä ei enää ole, että vanhempien perään vollotettaisiin.

Mummoloissa on kautta aikojen ollut jotain taikaa. Kun ruoka on valmistettu mummomaisella rakkaudella, se on on parempaa kuin kotona, mummojen leipomuksista puhumattakaan.

Niinpä Kärkkäisen lasten mummokin tekee lasten mielestä erityisen hyvää ruokaa. Hertta mainitsee pekonisämpylät, Mikon paras ruoka on nuudelit. Lasagne saa myös erityismainintoja.

Mieluisin puuha mummolassa on Tarzanleikki. Miko on Tarzan, Friida Jane ja Hertta gepardi.

Ylivieskan viidakon sankarit toimivat tietenkin kuten esikuvansa. Loikkivat oksilta toisille. Oksien virkaa toimittavat sohvat ja nojatuolit, eikä mummo kuulemma koskaan kiellä viidakon väkeä toteuttamasta itseään, kun tulee tarve hypellä puusta puuhun.

– Olemme nopeita kuin gepardin pojat, Hertta kertoo.

Vikkelänä liikkeissään pysyy myös mummo, siitä lastenlasten ohella pitää huolta oma nuorimmainen, esikoulua käyvä downlapsi Niilo .

Mummo on lastenlasten mielestä siitäkin mukava, että antaa käyttää omaa puhelintaan ja pelata sillä.

Pojilla on poikien huvit.

– Talvella on mukavaa ajella mönkkärillä, jos on jäätä, niin saa vähän liirailla, Pyry kertoo.

Leena ja Juha Kärkkäisen pojista kahdella on perhe, ja he asuvat Ylivieskassa, mutta ainoa tytär Venla asuu Riihimäellä, joten hänen tyttärensä Hilma , Viola ja vielä nimeä odotteleva tyttövauva eivät niin usein pääse nauttimaan mummolan tunnelmasta ja serkkujen seurasta.

Lukan ja Mikon äiti, Henrin vaimo Anja toteaa, että pojat kyllä muistuttavat, jos ei ole mummolassa muutamaan päivään käyty.

– Kun mummo ja ukki olivat viikon reissussa niin kovasti jo kyselivät, milloin tulevat, milloin päästään taas mummolaan.

J. Kärkkäinen Oy on todellinen perheyritys. Anjallakin on kokemusta taloushallinnan puolelta, myymälätyöskentelystä, ja lisäksi hän kuuluu markkinointiryhmään.

Mitä sitten ukki tekee lastenlasten kanssa?

– No ei mitään, se vain makaa sohvalla ja on puhelimessa, tuhahtaa Luka.

– Kyllä me mökillä tehdään ukin kanssa monenlaista, ajetaan mönkkärillä ja käydään uimassa, Pyry kertoo.

Monet joulut on vietetty mummolassa. Joulu ja mummola on monien lasten mielestä yhteenkuuluva ja voittamaton yhdistelmä.

– Viime jouluna joulupukki tuli vasta yöllä, muistaa Hertta.

Mitä väliä, joulunahan saa luvan kanssa valvoa ja vaikka syödäkin keskellä yötä. Ja kun ajattelee, miten monessa kodissa pukki joutuu yhden päivän aikana vierailemaan, väkisellä joku talo joutuu odottelemaan punanutun vierailua myöhempäänkin.

Leena on opiskellut vyöhyketerapeutiksi ja hoitaa lähinnä yrityksen henkilökuntaa omassa, kodin yhteydessä sijaitsevassa työtilassaan. Hoitotyöltä jää kuitenkin aikaa pikkuväelle, ja Niilokin saa silloin mieluista leikkiseuraa. Lastenlapset ovat myös hyvin innokkaita asiakkaita hoitopöydällä ja tykkäävät hieronnoista.

Tuskin missään maailmassa on kuin meidän mummolassa. Kukat kukkii, päivä paistaa, herkkuja saa siellä maistaa , tietää vanha runo.

Kärkkäisen perheen nuorimmilla jäsenillä on tilaa kirmata suurilla pihoilla, nauttia serkkujen ja setien seurasta sekä mummon ja ukin huomiosta.

”– Talvella on mukavaa ajella mönkkärillä, jos on jäätä, niin saa vähän liirailla.”
”– Olemme nopeita kuin gepardin pojat.”