Heidi Tammisella on keittiössään aarre. Nyt jo edesmenneen isänsä muuraama leivinuuni. Se kypsentää ruoan ja leivonnaiset, lämmittää taloa ja muistoillaan tyttären perheen sydämiä.

Teksti ja kuvat: Reetta Reinman

Kokonainen. Tuore, ei pakastettu. Ei suolattu, eikä mitenkään muutoinkaan maustettu. Tälläisin kriteerein Paimiossa asuva Heidi Tamminen etsii joulukalkkunan.

– Ei muuten ole helppo juttu! Heidi naurahtaa.

Tuoreen kalkkunan pintaan ja sisälle hän hieroo suolaa: sekoitusta ruususuolasta, puhdistamattomasta merisuolasta ja jodioidusta merisuolasta.

– Lisään suolasekoitukseeni aina jodioitua suolaa siksi, koska monilla meillä suomalaisilla voi olla jodin puutetta, josta saattaa seurata kilpirauhasen ongelmia.

Joulukalkkunan sisään Heidi laittaa sitruunanmehua parista sitruunasta, omenalohkoja ja kuivattuja viikunoita. Mausteeksi hän silppuaa runsaasti tuoretta basilikaa ja korianteria.

– Tuore korianteri on minulle aivan ehdoton ruoan maustaja. Korianteri on myös loistava yrtti pitämään kolesteroliarvot hyvinä, kertoo Heidi.

Kalkkunan sisustan maustamisen jälkeen hän vuoraa kalkkunan pinnan sitruunanmehulla.

– Laitan maustetun kalkkunan vahvaan elintarvikemuovipussiin ja annan maustua jääkaapissa kahden päivän ajan.

Maustuneesta kalkkunasta Heidi rapsuttaa isoimmat suolarakeet pinnasta pois ja laittaa sen korkeareunaiselle, vedellä vuoratulle uunipellille nahkapuoli ylöspäin. Kalkkuna paistuu leivinuunissa miedossa lämmössä koko päivän.

– Siinä vaiheessa, kun laitan kalkkunan leivinuuniin, lämpö uunissa on noin 200 astetta, ja siitä se sitten pikku hiljaa vähenee.

200-asteiseksi leivinuuni lämpenee muutamassa tunnissa.

Paistamisen aikana Heidi valelee kalkkunaa veden, sitruunanmehun ja hunajan sekoituksella kuivumisen estämiseksi.

Leivinuunin lempeässä lämmössä kypsyvät joulupöytään myös perinteiset joululaatikot.

Arkiruoaksi Heidi hauduttaa leivinuunissa usein kalkkunapataa. Sen lisukkeena hän tarjoaa esimerkiksi kyssäkaali-bataattipyreetä ja punajuurisalaattia.

– Höyrytän kyssäkaalin ja bataatin kypsäksi. Sitten soseutan ne sauvasekoittimella ja notkistan keitinliemellä. Mausteeksi suolaa, sitruunanmehua ja voita.

Heidin punajuurisalaatissa on keitettyä punajuurta kuutioina, oliiviöljyä, omenaviinietikkaa, ruohosipulia, merisuolaa ja hunajaa.

Perheen miesväen mieleen on Heidin leivinuunissa hauduttama lihapata.

– Mies tykkää naudanlihasta ja poika possunlihasta, joten laitan uunipataan molempia isoina kuutioina.

Lihan mausteeksi tulee runsaasti tuoreita yrttejä: rosmariinia, minttua, basilikaa, timjamia ja oreganoa. Yksi paprikakin sujahtaa paloina pataan sekä pätkä chiliä kuin myös sipulia ja valkosipulia. Mausteeksi kurkumaa ja suolaa.

– Lientä lihapadassa saa olla runsaasti, ettei se kuivu leivinuunissa. Liemeen laitan tomaattipyreetä, itse puristamaani ananas-porkkana-mandariinituoremehua ja vettä.

Heidin perheen kodin keittiössä oleva leivinuuni on hänen isänsä muuraama. Vuonna 2004 rakennetun omakotitalon leivinuunin Olli Lindholm (1931-2014) teki jo eläkeikäisenä.

– Isä teki lähes viimeisiin vuosiinsa saakka töitä. Hän oli ylpeä ammattitaidostaan ja isäni osaaminen myös tunnistettiin: Ollin piiput vetävät, kuului sanonta Paimion ja Turun seudulla.

Pikkutyttönä usein myös vuonna 1961 syntynyt Heidi oli isälleen muurauksilla hanslankarina.

– Samoin olin hanslankarina isälleni, kun tätä meidän leivinuunia muurattiin, kannoin tiiliä ja olin muutoinkin avuksi, isäni oli tuolloin jo iäkäs ja sairauksiakin oli.

Heidin isällä olikin urakkaa. Samassa hormissa on leivinuunin lisäksi puuhella sekä Heidin isän muuraama olohuoneen takka ja saunan puukiuas.

Leivinuunin lämmittämisessä Heidi suosii koivua.

– Koivu on ehdottomasti paras. Koivu pitää leivinuunin lämmön tasaisena ja palaa siten, että hormi pysyy puhtaana.

Leivinuuninin lämmittämiseen Heidi käyttää ison pärekorillisen vajaan metrin pituisiksi pilkottuja koivuklapeja, sytykkeeksi pienempiä. Hän polttaa klapeja kaksi pesällistä.

– Jos aloitan uunin lämmittämisen vaikkapa aamukymmeneltä, niin se on valmis leivontaan ja ruoanlaittoon noin yhden maissa päivällä.

Kun kaksi pesällistä koivuklapeja on palanut ja leivinuunin kiviarinan päälle on syntynyt lähes mustaksi muuttunut, mutta vielä osin punaisena hehkuva hiilikerros, Heidi levittää sen tasaisesti joka puolelle arinaa, ja antaa hiilien lämmön vapautua vielä arinalle, noin puolen tunnin ajan.

– Noin vartin kuluttua pudotan hiilet ja tuhkat leivinuunin sivussa olevaan tuhkaluukkuun. Sen jälkeen puhdistan arinan pinnan uuniluudalla. Annan lämmön tasoittua vajaan puoli tuntia.

Sitten uuni on valmis.

– Karjalanpiirakat voi laittaa paistumaan heti kun on lakaissut arinan, niiden kanssa ei tarvitse odottaa lämmön tasoittumista ja uuni saa olla kuuma, Heidi sanoo.

Hän laittaa arinalle leivinpaperin ja paistaa karjalanpiirakat sen päällä.

Leipiä, sämpylöitä ja muita leivonnaisia varten Heidin veli on tehnyt hänelle leivinuuniin vierekkäin sopivia, kapeita uunipeltejä.

– Vallankin leipominen leivinuunilla, mutta myös ruoanlaitto on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta, jotta olen löytänyt sopivan lämpötilan ja paistoajan, Heidi kertoo.

Leivinuunin tuhkaluukkuun pudonneet tuhka ja hiilenpalat sekä olohuoneen takan tuhkat ovat Heidille aarre. Ne hän kerää tarkasti talteen ja hyödyntää kompostimullan joukossa. Heidillä on puutarhassaan neljä kompostia.

– Kompostiin kerään ruoantähteet, haravointiruohot ja -lehdet, puunoksat, kaikki puutarhan ylijäämät. Pöyhin kompostia pari kertaa vuodessa. Annan kompostin tekeentyä neljä vuotta. Sitten vielä siivilöin kompostimullan ennen puutarhaan laittamista.

Kompostimullan sekaan Heidi lisää jonkin verran kananlantaa.

– Kananlantaa lisään kuitenkin hyvin varovasti, se polttaa helposti kasveja.

– Tuhkan sekoitan aina valmiiseen kompostimultaan, eli minulla on puutarhatöissä kaksi kottikärryä. Toisessa on kompostimultaa ja toisessa tuhkaa.

Rakkauden puutarhanhoitoon Heidi on perinyt isältään, jonka isä oli myös innokas puutarhanhoitaja.

– Isäni oli hyvin ahkera kokeilemaan eri lajikkeita sekä puutarhassa että kasvihuoneessa. Muistan, että lapsena ollessani hän kokeili kasvattaa myös ananasta.

Isän vanhuusvuosina hän istui omassa ja vaimonsa puutarhassa sekä Heidi-tyttären puutarhassa jakkaralla ja seurasi, kun Heidi teki puutarhatöitä.

– Isä sai näin hänelle tärkeää terapiaa.

Heidin ja aviomiehensä omakotitalon 2200 neliön tontin puutarha kasvihuoneineen pursuaa kesällä kukkia, yrttejä, salaatteja, vihanneksia ja hedelmiä.

– Juurikasveja en kasvata itse. Mäntymetsämaa ei ole tarpeeksi kuohkeaa ja hiekkaista juureksille. Juurekset ostan läheiseltä luomutilalta.

Tuttujen hyötykasvien: kurkkujen, tomaattien, paprikoiden, yrttien, pinaattien ja salaattien lisäksi Heidi on onnistunut kasvattamaan puutarhassaan myös maissia, sitä kompostikasassa – jossa kasvaa myös perunaa, maa-artisokkaa ja kesäkurpitsaa – sekä eksoottisia hedelmiä, kuten viinirypäleitä, papaijaa, passionhedelmää ja pepinoa eli päärynämelonia. Tutuista hedelmäpuista Heidillä kasvavat omenat, luumut ja päärynät.

– Papaijaa ja passionhedelmää olen kasvattanut siten, että olen ottanut kaupan hedelmäosastolta ostamistani hedelmistä siemenet talteen ja laittanut ne purkkiin itämään ja sitten istuttanut taimet kasvihuoneeseen. Syksyllä tuon ne sisälle talvehtimaan. Pepinon siemenet olen ostanut Puutarhurisi Juha -nettikaupasta.

– Pepino on oikein hyvää myös paistinpannulla paistettuna. Papaijasta teen joskus pihvejä. Leikkaan kokonaisesta, kuoritusta papaijasta renkaita. Otan keskustan siemenet pois. Kastan papaijarenkaat kevyesti vatkatussa kananmuna-mausteseoksessa ja kieritän jauhoissa. Sitten paistan ne rypsiöljyssä paistinpannulla ja lisään lopun vatkatusta kananmunasta renkaiden sisällä oleviin keskustoihin, jotka ovat syntyneet, kun on papaijan siemenet on otettu pois.

Heidi hyödyntää puutarhassaan isänsä oppien lisäksi isoäitinsä oppeja. Mitään kemiaa ei käytetä. Luonto lannoittaa. Kaikki tehdään rakkaudella. Kasvia kunnioittaen ja niitä kuulostellen.

Paimiossa Luonnonmaan luonnonparantolassa luontaishoitajina toimineilta isoäidiltään ja äidiltään Heidi oppi jo pikkutyttönä tietämään, miten suuri parantaja luonto on.

– Pääsin usein äidin ja isoäidin mukaan heidän työpaikalleen, hän muistelee.

– Olin ehkä 4- tai 5-vuotias, kun poljin pienellä pyörälläni Luonnonmaalle, usein ojan ja nokkospuskien kautta! hän naurahtaa.

Isoäidin ja äidin luonnon konstit rauhoittivat nokkosenpolttamilla olevan pikku-Heidin ihon.

Luonnonmaan luonnonparantolassa hyödynnettiin erityisesti saven ja kaalinlehtikylpyjen hoitavaa vaikutusta muun muassa nivelreuman, erilaisten kipujen sekä aineenvaihduntaongelmien hoidossa. Yksi hoitava tekijä Luonnonmaan parantolassa oli alueen mäntymetsä.

– Mäntymetsä on hyvin tärkeä myös minulle. Asumme täällä keskellä mäntymetsää. Mäntymetsässä käveleminen avaa ihanasti hengitysteitä, Heidi kertoo.

Heidin 87-vuotiaana vuonna 1976 poisnukkunut isoäiti oli syntyjään Karjalasta Uudeltakirkolta. Sodan jaloista Paimioon tullessaan hän toi mukanaan runsaasti sekä karjalaista ruokakulttuuria että tietämystä luonnon hoitavista voimista.

– Isoäitini kasvatti kaikki vihannekset ja juurekset itse. Hän ei käyttänyt mitään keinolannoitteita ja torjunta-aineita, ainoastaan luonnon konsteja, kuten ulkohuussin sisältöä, kompostia ja nokkosvettä. Nokkosvesi paitsi lannoittaa, pitää myös tuholaiset kurissa.

– Sadevesi on ehdottomasti parasta puutarhan kasteluvettä. Sadevesi sopii myös sisäkukille. Minulla on sisäkukkia varten vielä pitkälle syksyyn saakka ämpärit, purkit ja purnukat valjastettuna sadeveden keruuta varten.

Heidin eteisessä kasvaa mielenkiintoisia sisäkukkia, kesällä ne ovat ulkokukkia, esimerkiksi köynnöspinaatti, avokado, kiivi ja lääkepelargonia.

– Lääkepelargonia ei kuki lainkaan. Sen lehdistä tehdään eteeristä pelargoniaöljyä. Pelargoniaöljyssä on luonnonmukaista estrogeenia, se onkin hyvä vaihdevuosi-ikäisille naisille, myös aromaterapeutin koulutuksen omaava Heidi kertoo.

Heidillä on pakastin täynnä itse kasvattamistaan vihanneksista tehtyjä sekavihannespusseja. Yrttejä hän kuivaa ja käyttää suoraan kasvilavoilta päin mahdollisimman pitkään syksylle.

– Leivinuuni on ihanteellinen yrttien kuivaamisessa, minulla on lisäksi sähkökäyttöinen kuivuri.

Kasvis-, marja- ja hedelmävoittoisen ruokavalion tukena hän ei käytä valmiita vitamiineja. Rasvana Heidillä on neitsytoliiviöljy. Oliiviöljyä hän käyttää salaatinkastikkeena.

– Jos joskus leivon makeita leivonnaisia, niin niihin käytän voita.

– Joka päivä syön yhden avokadon, josta saa erinomaisia rasvahappoja.

B12-vitamiinin saannin Heidi varmistaa syömällä luomukananmunia. Proteiinia hän saa maustamattomasta luonnonjogurtista, kalasta sekä vaaleasta kanan ja kalkkunan lihasta. Heidin vatsa ei kestä papuja. Kasviproteiinin lähteinä hänellä ovat linssit, herneet, kvinoa ja pähkinät.

Maustamattoman luonnonjogurtin Heidi kiittää olevan erinomaisen rasvanpolttajan.

– Olen lukenut, että maustamaton luonnonjogurtti polttaa erityisesti sisäelinten ympärille kertyvää rasvaa, hän kertoo.

Maustamattoman jogurtin kyytipoikana Heidi nauttii marjoja ja pähkinöitä. Puutarhassa kasvaa myös tyrniä.

– Tyrni on loistava C- ja E-vitamiinin lähde. Tyrnissä on myös hyviä rasvahappoja, kuten on pähkinöissäkin. Pähkinöitä syön kourallisen päivässä.

– Pähkinöitä voi myös paahtaa kevyesti uunipellillä. Teen joskus leivitteen, johon jauhan paahdettuja pähkinöitä ja lisään tähän kaura- ja ruisleseitä, yrttejä ja vähäsen suolaa.

Leivät Heidi leipoo itse leivinuunissa. Tattari on lempivilja, sitä on leivissä aina. Leipätaikinaan sujahtaa monesti siemeniä ja pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja porkkanaraastetta.

Viljatuotteet Heidi valitsee kuiturikkaina täysjyväisinä. Yksi mieluisa kuidun ja vitamiinien lähde hänelle on hedelmä-marjasmoothie.

– Usein teen aamulla kannullisen smoothieta ja juon sitä lasillisen pitkin päivää. Smoothie täyttää hyvin ja pitää nälän pitkään loitolla.

Smoothieeseen Heidi pyöräyttää esimerkiksi avokadoa, banaania, omenaa, appelsiinia sekä erilaisia marjoja.

Heidillä on monta osaamisaluetta. Hän on yhdeltä ammatiltaan suurtalouskeittäjä. Pääsääntöisesti Heidi on kuitenkin työskennellyt kosmetiikan parissa. Vuonna 1990 hän valmistui Cidesco-kosmetologiksi ja vuonna 2000 UMG-aromaterapeutiksi. Hän tekee edelleen aromaterapiahoitoja kotinsa yhteydessä. Kuutisen vuotta sitten Heidi meni töihin kosmetologien kouluttajaksi Suomen Hoitolatukkuun, joka on Pohjoismaiden suurin kauneudenhoitoalan tukkuyritys. Heidin kouluttajan työsarkana on koko maa.

Kouluttajan työnsä kautta Heidi tutustui ranskalaiseen Phyt´s biokosmetiikkasarjaan. Ranskalaisen kosmetiikkasarjan omaksumista helpotti se, että Heidi on nuoruudessaan asunut kahdeksan vuotta Ranskassa, ja taitaa ranskan kielen ja kulttuurin. Hän teki Ranskassa valokuvamallin töitä Christian Diorin muotitalossa.

– Olin heti aivan ”myyty” Phyt´sin tuotteille. Niiden kaikki raaka-aineet ovat 100-prosenttisesti luonnonmukaisia. Niissä ei käytetä synteettisiä raaka-aineita, petrokemian tuotteita, väriaineita eikä säilöntäaineita. Kaikki raaka-aineet viljellään Ranskassa omilla tiloilla luonnonmukaisesti.

Aromaterapiahoitojen lisäksi Heidi tekee myös Phyt´s kasvo- ja vartalohoitoja.

Phyt´s tuotteiden ohella Heidillä on yksi yövoide ylitse muiden: luomulaatuinen avokadoöljy.

– Tyttärelläni oli lapsena atooppinen ihottuma. Kylvetin häntä helokkiöljyssä, ja ihottuma helpotti. Myös avokadoöljy sopii atooppisen ihon hoitoon, Heidi kertoo.

Heidillä on kolme lasta: kaksi tytärtä ja poika. Lastenlapsia on kaksi.

Kesällä puutarha tarjoaa Heidille lihaskuntotreeniä. Puutarhakauden ulkopuolella hän käy kolmesti viikossa kuntosalilla. Jooga on niin ikään Heidille rakas liikuntamuoto.

– Minulla on nivelrikko, siksi joogan pehmeät ja rauhalliset liikkeet sopivat minulle erityisen hyvin. Jooga rentouttaa ja pitää myös vatsan hyvin toiminnassa, ja mikä parasta joogaamalla pysyy koko ajan notkeana.

– Ja tässä on paras liike aineenvaihdunnan vilkastuttajaksi, kilpirauhasen hyvinvointiin ja painonhallintaan: hartiaseisonta. Hartiaseisonnan höydyt minulle opetti aikoinaan ”mallimammani”, mannekiinikoulun johtaja Sanelma Vuorre.

Lihaksena notkeina pitäviä letkeitä rentouttajia Heidin ilona on joogaharrastuksensa ja jokapäiväisen hartiaseisotatuokion lisäksi muutoinkin. Heidän perheessään on viisi kissaa: kolme maine coon -rotukissaa, yksi eurooppalainen rotukissa ja yksi maatiaiskissa.

– Nämä meidän maine coonit, 2-vuotias Figo ja 10-vuotias Filemon ovat tällaisia söpöjä lähes kymmenkiloisia ”leijonanpoikasia”, Heidi naurahtaa.

Molemmat ovat leikattuja kolleja. Samoin ovat leikattuja tyttökissat: 11-vuotias maine coon Fiona ja 13-vuotias eurooppalainen Fiinu, kuten myös on leikattu noin 9-vuotias löytökissana Heidille tullut maatiaskissa Finias, joka on kissaviisikon ainoa ulkoileva kissa.

Heidillä on ollut aina kissoja, myös Ranskassa asuessaan.

– En osaa olla ilman kissaa. Kissat ovat upeita persoonallisuuksia, sydämellisiä ja rakastavia, jotka osaavat näyttää tunteensa.

”– Koivu on ehdottomasti paras. Koivu pitää leivinuunin lämmön tasaisena ja palaa siten, että hormi pysyy puhtaana. ”