Suunniteltuja raskaita hetkiä ja onnen tunteita

Ilta on musta, kylmä ja märkä. Räntää sataa taivaan täydeltä. Työpäivä on juuri päättynyt ja nälkä tekee kropan heikoksi. Väsynyt työläinen on kovin voimaton ja kaiken kukkuraksi pahalla tuulella. Mielialaa ei lainkaan kohenna se, että viikkosuunnitelmaan on tälle päivälle kirjattu hiihtoa koko perheen voimin. EIII, tunnen musertuvani itse tekemieni suunnitelmien alle. Elän tunteiden vuoristorataa. Tyhmä, periksiantamaton, viisas, terveellinen, hullu – mikä minä olen?

Pari tuntia myöhemmin hymyilen likomärkänä ladulla. Mies on tullut hieman edeltä yksin hiihtäen tutun liikuntakeskuksen laduille. Sen jälkeen olemme vaihtaneet lasten ”vahtivuoroa” ja minä olen päässyt/joutunut ristiriitaisine ajatuksineni ladulle hikoamaan.

Synkkyys ja väsymys ovat vähitellen liikuntasuorituksen aikana kadonneet ja mieli on kääntynyt iloiseksi sekä tyytyväiseksi. Pulkkamäessä räkättää kaksi märkää kullannuppua posket punaisina. Kohta ollaan lämpimässä saunassa. Onnistumisen tunne on suuri, koko perhe on liikkunut taas tänään!

Meidän perheessä liikunnan eteen nähdään vaivaa. On itsestään selvää, että molemmat vanhemmat saavat liikkua. Mieheni on yliveto. Hän pyöräilee, juoksee tai hiihtää lähes kymmenen kilometrin pituisen työmatkansa lähes päivittäin. Teemme joka viikolle suunnitelman, johon kirjaamme molempien liikunnat. Suunnitelmassa ei ole joustovaraa aikatauluissa. Ei ole mahdollisuutta jättää välistä treeniä tai siirtää myöhemmäksi. Meidän perheessämme se mitä sovitaan, tehdään. Jos ei pysy suunnitelmissa, on nolla. Pelin henki on se, että koko perhe pidetään kondiksessa.

Olen onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus onnistua joka päivä. Lapsiperheen oravanpyörässäkin voin päästä hikeen ja saada lihakset kipeiksi. On vain pysyttävä suunnitelmissa ja solmittava hyviä ”diilejä”puolison ja lähipiirin kanssa.

Raskaita treenejä, sumuisia lenkkifiiliksiä ja endorfiinia.

Nautitaan!

Lisää ajatuksiani blogistamme: ponnarilla.blogspot.fi.

Janika