Imatran Valtionhotellin ja Hotelli Punkaharjun seinien sisälle kätkeytyy selittämättömiä voimia ja tarinoita.

Teksti ja kuvat: Minna Stenius

Imatrankoski pauhaa vuolaana. Sen pauhu huumaa korvia, ja vesipärskeet valuvat pisaroina äyräällä seisovan ihailijan poskipäillä. Veden pyörteet imaisevat nieluunsa suuren puun, joka on katkaistu rannalta ja heitetty kosken kitaan sen mahtia osoittamaan.

Luonnon helmassa, viettävän penkan ulottumattomissa, on kaunis huvimaja, toinenkin. Veden julmaa leikkiä seuraa Katariina II, Venäjän keisarinna. Vuosi on 1772.

Keisarinna ei suinkaan ollut ainoa maineikas vierailija Imatrankoskella. Brasilian keisari Pedro II hakkautti nimensä rantakallioon 27. elokuuta 1876.

Hieman enemmän sisämaassa, Punkaharju ihastutti kulkijoita kauneudellaan. Suomalaiset merkkihenkilöt Johan Ludvig Runeberg ja Zachris Topelius kirjoittivat Harjumaiseman kauneudesta. Topeliuksen mukaan Punkaharju oli Suomen kaunein paikka. Samoilla linjoilla oli myös Runeberg kirjoittaessaan runon Maamme.

Ensimmäiset matkailijat tulivat seudulle hevospelillä 1840-luvulla.1880-luvulla Punkaharjulle pääsi höyrylaivalla jopa Viipurista asti, puhumattakaan 1900-luvun alun rautatien tuomista matkailumahdollisuuksista.

Maalarit ja valokuvaajat ovat kirjailijoiden kera ikuistaneet niin Punkaharjun kuin Imatrankin maisemia. Alueille perustettiin 1840-luvulla Kruununpuistot Venäjän keisarin toimesta. Puistot ovat lajirikkaudessaan ja kauneudessaan luonnonsuojelualueita.Turun rauhan, 1743, myötä sekä Imatra että Punkaharju kuuluivat Venäjälle.

Sieltä aristokraatit matkailivat upeissa luonnonmaisemissa. Matkailu synnytti majoitustarpeen, johon perustettiin valtionhotellit sekä Punkaharjulla 1878 että Imatralla 1903. Tätä edelsivät jo majatalo vuonna 1846 sekä puiset Grand Hotel Cascadet 1871 ja 1893.

Hotellit ovat syntyhistorialtaan ja ulkonäöltään hyvin erilaisia. Imatralla seisoo uljas Usko Nyströmin suunnittelema, Keski-Euroopasta vaikutteita saanut jugend-tyylinen kivilinna, joka on täynnä tyylinsä yksityiskohtia niin julkisivussa kuin sisälläkin pieniä yksityiskohtia myöden.

Hotellista on tehty tuhansia erilaisia postikortteja, jotka esittelevät aina hieman uusia kuvakulmia.

Hotelli Punkaharju oli alun perin metsänvartijan talo. 1800-luvun lopulla se laajennettiin keisarin luvalla nykyisen kokoiseksi. Kipunavahdin tornista tuli mainio näköalatorni. Sen ympärille rakennettiin katseluyliset, ja mäntymetsästä poistettiin 30 metrin leveydeltä kaikki puut ”näkemälinjoiksi” järvelle asti.

Punkaharjun hotelli on edelleen puurakenteinen, viehkeä – ei pramea, kuten Imatran majoituslaitos. Omassa mittakaavassaan nykyisessä Hotelli Punkaharjussa on myös pieniä yksityiskohtia, jotka toistuvat niin käyntikorteissa, valaisimissa, astioissa, serveteissä ja jopa vessan lattiassa.

Kumpikin hotelli on vuosikymmenten saatossa vaihtanut omistajaa useita kertoja. Imatran Valtionhotellin linnahotelli on nykyisin Scandic Hotels Oy:n omistuksessa. Hotelli Punkaharjua luotsaa Saimi Hoyer . Punkaharjulla saa edelleen majoittua luonnon helmassa mäntymetsän keskellä, vanamojen ja mustavahakkaiden tuoksussa.

Imatralla hotelli on edelleen ikiaikaisen kosken lähellä, mutta silti kaupungin reunalla.

Lukijan on mentävä tutustumaan rakennuksiin, palveluihin ja ympäristöihin itse. Henkilökohtaista kokemusta ja näkemystä on vaikea jakaa. Palveluista saa kattavasti tietoa hotelleiden omilta sivuilta. Historiassa on kummallakin oma lumovoimansa. Myös selittämättömiä voimia ja tarinoita kätkeytyy sekä Imatran Valtionhotellin että Hotelli Punkaharjun seinien sisälle.

Imatralla Harmaa Rouva järjestelee huonekaluja öiseen aikaan heittäydyttyään miehensä pettämänä koskeen ollessaan hotellivieraana. Myös Punkaharjulla kerrotaan useita tarinoita, joiden eräs merkkihenkilö ”Gretchen”, johtajan tytär, oli myös Eino Leinon lemmen kohde.

– Kerttu paiskoi remonttiaikana kovasti ovia ja oli levoton. Nähtyään, mitä olemme saaneet aikaan, hän on rauhoittunut ja on nähtävästi varsin tyytyväinen, toteaa Saimi Hoyer hotellin hengettärestä, metsänneidosta.

”– Zachris Topeliuksen mukaan Punkaharju oli Suomen kaunein paikka. Samoilla linjoilla oli myös Runeberg kirjoittaessaan runon Maamme.”