Ammattilainen veistää 70 tunnissa

Soutuvene kuuluu suomalaiseen kesään. Aidoimillaan se on perinteinen puuvene. Vanhoja veneenrakentajia on enää harvassa, veneenrakennuskursseja tarjoavat esimerkiksi kansalaisopistot. Veneen käyttöominaisuuksia määrittelee muotoilu ja rakenne enemmän kuin valmistusmateriaali, joten vanerilautaveneetkin ovat varsin suosittuja aidon puun rinnalla.

Veneitä on monenlaisia ja veneenhankkijan on syytä ensin pohtia, miten se sopii omaan käyttötarkoitukseen ja budjettiin.

– Jos tarkoitus on kuntosoutaa, silloin kannattaa valita kapealinjainen vene. Hitaampaan vauhtiin leveäpohjainen malli on paras. Kalastajat suosivat massiivipuusta tehtyjä veneitä, jotta painoa tulee lisää ja veneessä liikkuminenkin on turvallista.

– Jos haluaa pitkäaikaisen ja kestävän veneen, sellaisen voi tilata esimerkiksi veneveistämöltä noin vuoden odotusajalla, kertoo Raimo Sjöman Sjömanin veneveistämöltä.

Sjömanin venemateriaaleja ovat mänty- ja haapalauta sekä vanerilaidat havuna, mäntynä tai mahonkina.

– Vanerista saa edullisemman veneen. Vaneriveneen etuja on keveys ja helppo säilytys. Se on hyvä vaihtoehto ensimmäistä puuvenettä hankkivalle.

Sjömanin veneveistämö on toiminut Hattulassa yli sata vuotta saman suvun toimesta ja samassa paikassa. Aikanaan Sjöman työllisti kymmenkunta miestä, nykyisin sitä pitävät veljekset, Raimo ja Osmo Sjöman. Töitä miehillä silti riittää ja töitä tehdään arjet ja pyhät.

Valmistukseen kuuluvat pääasiassa soutuveneet sekä helposti soudettavissa olevat moottoriveneet. Niitä kutsutaan kalamiehen unelmaksi, ei kuitenkaan yli 10 hv perämoottorille.

Sjömanien ammattimaisissa käsissä puinen soutuvene valmistuu 70 tunnissa, tavalliselta puuhamieheltä se veisi satoja tunteja.

– Aito puu on hitaampi työstää kuin vanerilauta, mutta molemmista veneitä tehdään, sanoo Raimo Sjöman.

Puuvene kestää pitkään, kun sitä välillä huoltaa.

– Hyvällä hoidolla se kestää kymmeniä vuosia. Olemme tilanteen salliessa korjailleet 40-luvulla tehtyjä veistämön alkuperäisveneitäkin.

Vuosikymmenten varrella venemallit eivät ole juuri muuttuneet. Puuveneitä käytetään edelleen mökkiveneinä. Vanerit yleistyivät 70-luvulla.

– Puuvene toimii parhaiten juuri soutuveneenä. Kun veneissä on yli 10 hevosvoiman moottori, ne muuttuvat useimmiten lasikuitu- ja alumiiniveneiksi. Eli mitä suurempi vene on, sitä varmemmin se on tehty muusta materiaalista kuin puusta, toteaa Raimo Sjöman.

Jos verrataan saman kokoista puuvenettä lasikuituveneeseen, eron tuntee vesillä.

– Puuvene on painavampana vakaampi soutaa eikä ole niin tuuliherkkä kuin lasikuidusta tehty. Puuveneestä pystyy parhaiten laskemaan kalaverkkoja ja nojailemaan veneen reunalla. Kevyehkö lasikuituvene kellahtaa helpommin jopa kokonaan ympäri, jos kurkottelee veneestä ulos.

Soutuvene on kulkuvälineenä ikivanha. Tekniikan edistyessä veneet kehittyivät aikoinaan soutulaivoiksi, joita roomalaiset, kiinalaiset ja viikingit käyttivät kauppa- ja sotaretkillään. Viikinkien mastolla varustetut pitkät, suuret soutu- ja purjehduskäytössä olleet muinaisveneet olivat ns. uiskoja.

Pienempiäkin veneitä varustettiin varpapurjeella, jota käytettiin 1900-luvun alkukymmenille asti, jolloin perämoottorit yleistyivät.

Kun puista soutuvenettä on veistetty, on etsitty metsästä kunnon kokkapuu, jonka ympärille koko vene on rakentunut. Nykyään kokkapuu tehdään useimmiten valmiista puutavarasta.

– Aiemmin kun ei vielä ollut liimoja keksitty, käytettiin luonnon muokkaamia puita. Mekin haimme kokkapuuksi puunjuuria metsästä. Luonnonväärät puut eivät olleet koskaan samanlaisia. Nykyisin ne ovat valmiista puusta veistettyjä, kertoo Raimo Sjöman.

Suomalaisiin soutuveneisiin on vakiintunut kaksi päämuotoa: hämäläis- ja savolaismalli. Hämäläisessä on korkeammat laidat ja sen suunta on vakaampi. Airot on mitoitettu siten, että ne menevät vedossa ristiin, jotta vetoon saadaan voimaa enemmän. Savolainen vene on hämäläistä matalampi ja helpompi kääntää. Se sopii pienvesille, kuten kalastus- ja retkeilytarkoituksiin.

– Nämä päämuodot ovat toki edelleen olemassa, mutta veneveistämöt tekevät asiakkaalle veneen juuri sellaiseksi kuin hän haluaa. Veneen korkeus ja pituus pitää sopia soutajan ja hänen toiveidensa mukaan. Airot voidaan asentaa ristiin tai sitten ei. Matala vene nopeuttaa toki soutamista, koska tuuli ei ota siihen helposti kiinni, sanoo Raimo Sjöman.

Sjömanilla asiakas pääsee kokeilemaan venettä, mikäli sellainen sattuu olemaan. Sesonkiaikana kesällä veneitä ei aina ole kokeiltavaksi asti.

Suutarin lapsella ei ole kenkiä, eikä veneentekijällä omaa venettä.

– Pitkäaikainen haaveemme on omistaa oma vene, joka olisi perinteinen soutuvene varustettuna sähkömoottorilla. Toki niitä tehty on, mutta aina ne on menneet saman tien myyntiin. Viimeistään rantaan viedessä joku ehtii aina väliin eikä edes varpaat ehdi kastua, virnistää Sjöman.

Lisätietoja: veneveistamosjoman.com

Puuveneen säilytys

Venettä on syytä huoltaa säännöllisesti ja jos pientä korjaustarvetta tulee, nekin voidaan helposti tehdä. Uskomus kalliista korjauksista tulee Raimo Sjömanin mukaan kokonaan huvivenepuolelta.

– Käyttöveneiden eli mökki- ja kalastusveneiden korjaus ei ole turhan arvokasta. Lahovauriot, halkeamat, kaaret, iskut ja rantakiviin hakkautumiset voidaan korjata varsin edullisesti ja vähällä työllä. Suuretkin reiät eli noin potkupallon kokoa vastaavat, voidaan korjata.

– Suosittelemme tekemään huollot ja korjaukset syksyllä tai talvella, kun venettä ei käytetä. Jäiden lähtiessä se on usein jo liian myöhäistä ja työ kannattaa siirtää seuraavaan syksyyn.

Puuvene säilytetään aina kuivilla telin, talas päällä ja tappi irrotettuna.

– Vene olisi suositeltavaa pitää peitettynä, mikäli sitä ei käytä päiviin tai viikkoihin. Peite suojaa isolta roskamäärältä ja varjostaa kuumalta paahteelta helpottaen myös veneen siivousta syksyllä. Se myös parantaa tervaöljyjen pysymistä jopa puolta pidempään kuin taivasalla säilytettäessä. Peitteitä löytyy alan valmistajilta, neuvoo Raimo Sjöman.

– Nopea kiinnitys peitteelle on kumilenksut. Ne pyrkii kuitenkin väsymään ja murtuilee liian tiukalle vedettäessä, pieniä takahihnoja kannattaa kokeilla kumilenksujen sijaan.

Sjömanilla on myös vahva ja kevyt kolmion muotoon tehty peitekannatin.

Vene kannattaa sivellä keväisin tervaöljyllä. Veneveistämö Sjömanin mukaan vene tulisi syksyllä aina myös siivota.

– Ajankohta on hyvä, kun kurat ja lehdet ei ole vielä kuivuneet tai jäätyneet kiinni veneeseen.

– Veneen voi nostaa syrjälleen parin seipään varaan, jolloin siivous käy vaikkapa tiskiharjalla. Myös paineilmalla tai vesisuihkulla käy siivous leikiten, paineilma irrottaa märät lehdet parhaiten, neuvoo Sjöman.

Syyssiivouksen jälkeen vene voidaan kääntää nurin venepukkien päälle vähintäänkin metrin irti maasta. Vene on syytä sijoittaa mahdollisimman varjoisaan paikkaan kevään paahteelta. Tämä on erityisen tärkeää mäntyveneiden kohdalla, ei niinkään haavasta tai vanerilaudasta tehdyissä veneissä.

– Helpoin ja paras säilytystapa talven yli on mahdollisimman yksinkertainen katos.

– Sen saa tehtyä vaikkapa kestopeitteestä tai vanerista, kunhan jättää alareunaan hyvät tuuletusaukot.

Venepukit kannattelevat venettä talven yli. Niiden on syytä olla suorassa toisiinsa nähden eikä jalat saa upota maahan, jotta ei tule vääntymiä. Ohje koskee kaikkia valmistusmateriaaleja, muovista lasikuituun ja vanerista puuhun.

– Peitettä käyttäessä on syytä jättää veneen alle tuuletustilaa, ettei kosteus jää hautumaan. Etenkin jos vene jäi siivoamatta, peitettä ei kannata kääriä veneen ympäri.

– Nurin säilytyksessä on syytä kääntää vene pystyyn jo huhtikuun alussa veneen ollessa vielä kostea sisäpuolelta, varsinkin jos se on ollut lähellä maata osin ruohon sisällä.

– Pystyasennossa ulkopuoli ja sisäpuoli kuivuvat yhtä aikaa, jolloin vältytään halkeamilta. Vaneri ja haapalautaveneissä halkeamaa ei tule koskaan, vaikka venettä säilyttäisi millä tavalla tahansa, Sjöman selvittää.

Toinen tapa on pitää vene pystyssä koko talven. Tämä teettää hiukan töitä, koska kestopeite pitää laittaa huolella kiinni luomikuorman vuoksi ja jättää tuuletusreiät päihin.

– Peite pyritään laittamaan mahdollisimman jyrkkäharjaiseksi eikä sitä pystyasennossakaan kääritä ympäri venettä. Vene on syytä tukea monesta kohdasta lumen painon vuoksi.