Ratamon lehteen haavan parantajana luottivat jo muinaiset viikingit.

Teksti: Minna Stenius Kuvat: Arne Nylander

On kesäpäivä – kirkas ja kaunis. Lasten ilakointi kantautuu kaukaa, nyt juostaan ja lujaa. Itku pitkästä ilosta ja niin edelleen. Pieni kuoppa, iso ilmalento. Ja itku. Vaan eipä hätää. Pian polvea peittää tummanvihreä, paksu, silposuoninen piharatamon lehti.

Ratamon parantavasta voimasta ovat kertoneet isät, esi-isät ja esi-isien esi-isät. Ratamon lehdissä on allantoiinia, joka tehostaa ihosolujen muodostumista ja pehmentää arpikudosta. Tästä oli vihiä jo muinaisilla viikingeillä, jotka uskoivat ratamon voimaan parantaa kaikki sodassa saadut haavat ja vammat.

Ulkoisten avujen lisäksi kyseisen voimayrtin lehdet sopivat myös salaattimarinadina tai muhennoksena nautittaviksi.

Yrtteihin on kautta aikain liittynyt vahvoja uskomuksia. Uskomukset ovat perua legendoista ja jumaltarinoista, mutta niihin liittyy myös kokemuksen tuomaa ja nykyisin tieteenkin vahvistamaa luonnon voimaa. Toisinaan ei vain uskalla jättää uskomatta – josko jokin onni menisi sivu suun tahi epäonni kohtaisi. Uskomukset ovat kantautuneet tähän aikaan joko hataroina mielikuvina muuntuen kuin juorut tai tarkkaan tallennettuna kansanperinteenä, jota voi lukea esimerkiksi Kustaa Vilkunan vuotuisesta ajantiedosta.

Tunnetuimpia uskomuksia lienevät vuoden lyhyimpään yöhön, juhannusyöhön, liittyvät taiat. Jotta yöllä olisi nähnyt sen oikean, neidot panivat tyynynsä alle neliapilan, yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen tai maariankämmekän.

Vielä suuremman onnen voi saavuttaa nähdessään sananjalan kukkivan ja poimiessaan sen siemenen. Tuon siemenen poimija saa näkymättömyyden taikavoiman – sananjalka vaan kun ei itiökasvina kuki milloinkaan, vai kukkiiko?

Tuoreemmatkin kirjailijat, kuten Sonja Lumme (Sonjan yrttitarha, Tammi), kertovat yrtteihin liittyvistä uskomuksista sekä niiden viljelemisestä kotioloissa ja hyödyntämisestä varsinkin ruoanlaitossa.

– Alussa törmäsin yrtteihin, joiden kanssa aurat eivät ensi alkuun kohdanneet. Yleensä kyse on väärinkäsityksestä tai oikeammin väärinkäytöstäni. Vierastin rosmariinia ja salviaa, koska niiden aromit olivat mielestäni liian päällekäyviä. Sitten huomasin, että olin annostellut niitä liian runsaskätisesti, naurahtaa Sonja.

– Nykyään nämä kaksi ovat suosikkiyrttieni joukossa. Paistetut salvianlehdet maistuvat mielestäni taivaalliselta, jatkaa kokenut yrttien kasvattaja ja käyttäjä.

Kysyttäessä , miksi kasvattaa yrttejä itse, kun niitä voi helposti ostaa miltei ympäri vuoden, vastaa Sonja Lumme:

– Itse kasvattaen lajikkeita on lukematon määrä, lajikkeiden ominaisuuksissa on eroja. Omasta maasta tai purkeista otetut yrtit ovat takuuvarmasti myös tuoreita, listaa Sonja.

– Kolmas syy on se, että yrttien kasvatus on yksinkertaisesti hyvin hauskaa ja erinomaisen palkitsevaa.

Sonja Lumme on paikalla Kärkkäisen Iin tavaratalossa keskiviikkona 19.6. klo 14–18. Hän kertoo yrttien kasvatuksesta ja säilömisestä sekä pihan ja puutarhan hyöty- ja koristekasveista. Askarruttaako sinua joku erityinen, esimerkiksi kasveihin, lannoitukseen tai tuholaisiin liittyvä asia? Tule ja kysy Sonjalta henkilökohtaisesti.

Kun ajatus hortoilee, jää jutun mausteeksi jälkikirjoitus ja hortoilun selvennys:

J.K. Hortoileeko joku pihamaalla? Entä lähipellolla? Hortoilu ei ole epämääräistä pyörimistä, siinä tulee tietää, mitä tekee. Kreikankielinen sana horta tarkoittaa kaikkea villiä kasviperäistä syötävää, hortoilu taas hortan keräämistä ja hyödyntämistä.

”– Paistetut salvianlehdet maistuvat mielestäni taivaalliselta.”