Tyrnit – pihan ylpeys

Puutarhasta satoa koko talveksi

Pyhäjokisten Eila ja Aarno Ojan pihapuutarhasta saa silmänilon lisäksi marjoja turvaamaan koko talven vitamiinien saannin. Yli 50-vuotiaat marjapensaat jaksavat edelleenkin tuottaa runsaasti satoa. Samoin kuin ylväät tyrnipensaat, joiden marjoja syödään Ojilla joka päivä läpi vuoden.

Lähes 15 vuotta vanhat tyrnipensaat ovat kotoisin Perämeren rannalta, Pyhäjoen Hanhikivestä. Nykyisellä pihamaalla pensaat ovat päässeet kukoistukseensa ja tuottavat joka vuosi marjoja 20–30 litraa.

Kaksikotinen tuulipölytteinen kasvi tarvitsee sekä tyttö- että poika- pensaita tuottaakseen marjoja. Ojilla on kuusi marjoja tuottavaa tyttöpensasta sekä kolme poikapensasta.

Tyrni viihtyy hyvinkin karussa maaperässä, mutta vaatii paljon aurinkoa. Ja sitä Ojien pihamaalla riittää ympäri kesän.

Piikikkään pensaan marjat ovat hitaita poimia. Syksyn sadon poimiminen viekin kahdelta hengeltä useita päiviä.

– Pensaassa tiukasti kiinni olevat marjat saa poimittua ilman haavoja lääkärin hansikkaat kädessä, vinkkaa Eila Oja.

Hän linkoaa marjat tuoremehulingolla ja pakastaa mehun jääpalapusseissa.

– Joka aamu otan pari tyrnijääpalaa ja juon sellaisenaan hunajan kanssa.

Suurin osa happamien marjojen C-vitamiineista on siemenissä, joten myös ne säilötään.

– Kuoret ja siemenet kuivaan kuivurilla, jonka jälkeen jauhan ne tehosekoittimella rouheeksi. Marjarouhetta syödään puuron kanssa, joten marjoista ei jää mitään käyttämättä.

Osa tyrneistä pääsee pakkaseen kokonaisina. Niillä koristellaan yleensä tyrnimarjarahka.

Terveellisiä tyrnituotteita syntyy niin paljon, että niitä riittää myös kahden tyttären perheille.

Eila Oja luottaa viljelyissään mahdollisimman luonnonmukaisiin menetelmiin. Lapsuudenkodin pihapiiriin vuonna 2002 rakennetun omakotitalon puutarha on perustettu suureksi osaksi vanhalle perunapellolle.

– Nähtävästi maa on vanhastaan rikasta, sillä lannoitan kasveja todella vähän. Syksyllä tulee annettua puutarhan syyslannoitetta ja keväällä hieman punaista kevätlannoitetta. Talvella tuon tuhkat takasta pensaiden juurille.

Tyrnipensaita Eila ei lannoita.

– Luonnonvaraisinahan ne kasvavat merenrannassakin. Aallot lyövät siellä pensaiden yli ja silti ne tuottavat isoja, komeita marjoja.

Syystöihin kuuluu kasvimaiden kääntö sekä pihan siistiminen ennen lumien tuloa. Keväällä Eila ja Aarno Oja haravoivat pihan, keräävät tuulten kuljettamat oksat sekä kääntävät kasvimaan, että se pääsee ottamaan voimaa auringosta.

– Sitten pääseekin jo rapsuttelemaan kukkapenkkejä. Kevättyöt aloitetaan, kun ulkona on sen verran lämmin, että sinne tarkenee mennä.

Isojen tyrnipensaiden lisäksi noin 2 000 neliön tontille mahtuu paljon muitakin hyötykasveja.

Eila Oja muistaa punaherukka- ja karviaispensaat jo lapsuudestaan reilun 50 vuoden takaa.

– Ne ovat vanhempieni istuttamia, samoin kuin pihalla oleva vanha piilipuu ja muutama koivu.

Marjapensaat jaksavat antaa edelleenkin joka vuosi hyvän sadon. Ainoastaan mustaviinimarjapensaat tuhoutuivat viime kesänä.

– Syynä olivat todennäköisesti äkämäpunkit. Myös naapuriston mustaherukat kuolivat. Vein kärsineet pensaat kaatopaikalle.

Marjat keitetään mehuiksi, joita Ojan perheessä kuluu paljon.

– Omia mehuja juodaan koko vuosi. Kaupasta ei ole tarvinnut mehuja ostaa, myös luonnonmarjat talteen poimiva pariskunta kertoo.

Toukokuun aikana kasvimaalla on kylvettyinä porkkanat, tillit, persiljat, salaatit ja herneet. Kasvihuoneeseen istutetaan tomaattia, kurkkua, basilikaa ja palsternakkaa, jota Eila kokeili viime vuonna ensimmäistä kertaa.

– Perunat taimetan ennen peltoon istuttamista kasvihuoneessa, että ne pääsevät hyvään alkuun.

Erityisen mielellään Eila kasvattaa kirsikkatomaatteja, jotka ovat makeita kuin karamellit. Hyötypuutarhan herkut syödään tuoreina satokauden aikana.

– Tomaatteja, porkkanoita, herneitä ja tietysti mansikkaa menee meillä vaikka kuinka paljon. Kun tyttärentyttäret Malviina, Elviira ja Loviisa tulevat käymään, menevät he heti tutkimaan mitä syötävää mummun kasvimaalta löytyy.

– Vaikkei tomaatteja ei ole kuin kymmenkunta ja kurkkuakin vain muutama taimi, niin satoa riittää pussikaupalla myös tyttärien perheille.

Kukkapuolella Eila Oja suosii perinteisiä kukkia.

– Mummon pelargonien täytyy olla aina roikkumassa talon sisääntulossa. Mielestäni punaiseen tupaan, jossa on valkoiset oven- ja ikkunan pielet, sopii punainen pelargoni.

Pelargonit Eila ostaa vuosittain tutusta taimimyymälästä Kalajoelta. Pelargonit kukkivat koko kesän suotuisassa paikassa, talon pohjoispuolella.

– Toinen minulle rakas kukka on perintöpioni. Äitini on istuttanut sen aikoinaan tähän tontille. Se on kasvanut jo isoksi pensaaksi ja kukkii upeasti aina alkukesästä. Ainoa harmi on, kun sen kukinta menee niin nopeasti ohi.

Kukkivat kukat Eila istuttaa amppeleihin ja ruukkuihin. Petuniat hän kasvattaa yleensä itse ja orvokit ostaa puutarhalta.

Erityisiä hoitovinkkejä Eilalla ei kukkaloistoon kuitenkaan ole.

– En oikein edes ajattele, miten niitä hoitaisin. Kuuntelen mielelläni siinä suhteessa tuttujen ja sukulaisten neuvoja.

Ojien pihalla kukkivat muun muassa metsäkurjenpolvet, sammalleimut, kesäliljat sekä pensaista hanhikki ja kaunis lumipalloheisi.

– Särkynyt sydän on kiitollinen, sillä se kukkii koko kesän.

Ruusupenkki on löytänyt paikkansa aurinkoiselta paikalta talon sisääntulon puolelta. Yleensä ruusut ovat talvehtineet tyttären kellarissa. Viime talveksi Eila kaivoi ruusuille kasvihuoneeseen ison kuopan, johon multasi ne.

– Saa nähdä, miten ne selvisivät talvesta, Eila pohtii.

Isolle tontille mahtuu aina jotain uuttakin.

– Tyttäret tuovat nykyisin äitienpäivä- ja syntymäpäivälahjaksi hedelmäpensaita tai –puita. Muutama vuosi sitten saamani kirsikkapensas on aivan mahtava. En ollut ajatellut, että se ehtisi tehdä näin pohjoisessa hedelmiä, mutta se antoi viime vuonna hyvän sadon.

Luumu- ja päärynäpuut ovat jo hyvää vauhtia kasvamassa, mutta eivät vielä ole tehneet hedelmiä.

Pihalla on myös kolme itsepölyttyvää omenapuuta, joista riittää omenoita pitkälle syksyyn.

Pariskunta tekee kasvityöt yhdessä.

– Yleensä Aarno leikkaa nurmikon ja kääntelee maata. Kasvimaalle en häntä päästä perkaamaan, sillä hän voisi nyppiä hyötykasvitkin pois, Eila nauraa.

– Muuten meillä ei ole erikoisempaa työnjakoa. Yhdessä tuumin olemme aina pihalla.

Ison pihan ja puutarhan hoitaminen vaatii paljon aikaa, mutta se on Eilan mielestä juuri parasta.

– Päivä tahtoo mennä, jos leikkaa nurmen ja käy sen hyvin läpi. On mahtava tunne, kun on tekemistä eikä tarvitse peukaloita pyöritellä. Saa olla omassa pihassa ja nauttia tekemisen ilosta, eläkkeellä oleva pariskunta iloitsee.

– Tahtoo olla usein, kun istahtaa pihalle, niin pian huomaa olevansa haran kanssa jotain paikkaa rapsuttamassa.

Entä mikä on parasta puutarhassa?

– Kun saa hakea salaattitarpeet omasta pihasta eikä tarvitse lähteä niitä kaupasta ostamaan. Niitä ei tarvitse edes pestä, kunhan katsoo, ettei niissä ole multaa. Oman kasvimaan vihannekset ja marjat ovat kaikista parhaita, kun ne syö heti tuoreeltaan, Eila Oja kertoo.

”Tyrnimarjoista riittää vitamiineja koko talveksi.”

”Oman kasvimaan vihannekset ja marjat maistuvat parhailta tuoreeltaan.”