Pirkko ja Antero Takkavuori yhdistivät syntymäpäiväjuhlassaan modernit vegeherkut ja perinteisen karjalaisuuden.

Teksti ja kuvat: Reetta Reinman

KauppaSuomi-lehdessä kerrottiin viime vuonna Pirkko ja Antero Takkavuoren runsauden sarvena hehkuvasta kesäkodin puutarhasta, joka on tulvillaan hyöty- ja koristekasveja. Varhain keväällä alkava kukkaloisto jatkuu pitkälle syksyyn. Puutarhassa kukoistavat esimerkiksi maariankellot, malvat, karpaattienkellot ja ukonhatut. Unikoita on useita lajeja. Liljaloisto on vaikuttava: rusko-, tiikeri-, päivänlilja, pikkulilja, varjolilja ja prinsessalilja. Pioneja on punaisen eri sävyissä, samoin pelargonioita. Auringonkukat nousevat ylväinä.

Elokuun 2019 puolivälissä Pirkko ja Antero juhlivat seitsemänkymppisiään. Juhlissa kukoistivat lukuisissa kukka-asetelmissa heidän puutarhansa kukat. Suolaisissa ja makeissa tarjottavissa maistuivat oman puutarhan vihannekset, yrtit, marjat ja hedelmät. Viime silauksen tarjottavat saivat syötävistä kukista. Lastenlasten koristelemat täytekakut olivat kuin kukka-asetelmia. Kakuissa oli ”kermavaahtona” pursotettuna Sure Whip-nimistä vaahdotettua kasviskermaa.

Kaiken yllä hehkuivat rakkaus ja kiitollisuus. Ilolla laulettiin yhteisesti Kiitos sulle Jumalani.

Puutarhanhoidon lisäksi Pirkko harrastaa runojen kirjoittamista, akvarellimaalausta sekä sukututkimusta ja entisajan elämän tallentamista kirjallisiksi lähteiksi. Pirkon akvarelleista on tehty postikortteja. Hän on myös intohimoinen marjastaja.

Kesäkodin puutarhan viivasuorassa rivissä kasvava, kauniisti leikattu omenatarha on Anteron silmäterä. Omenalajikkeita on lähemmäs 20. Antero harrastaa omenien ymppäystä eli varttamista. Yksi puutarhan omenapuista on varsinainen suurperheomenapuu, siinä on useita kymmeniä vartoksia. Hedelmistä omenoiden ja päärynöiden lisäksi Pirkolla ja Anterolla kasvaa tummia ja keltaisia luumuja sekä kriikunoita. Satoa saadaan myös viiniköynnöksestä.

Pirkon ja Anteron puutarhan marjakimaraan kuuluvat mansikat, vadelmat, musta-, puna, valko- ja viherherukat, karviaiset monine eri lajikkeineen, pensasmustikat, sinimarjakuusamat, iso tyrnitarha sekä erikoisuutena mesimarjat. Syntymäpäiväjuhlan täytekakuissa maistuivat monet marjat. Isot kulholliset punaherukoita sekä kimara tummia ja vihreitä karviaisia olivat ilo suulle ja silmälle, samoin suuri vakka makeita kesäomenoita.

Pirkko Takkavuori omaa sukua Votkin , on syntynyt 1949 Iisalmen maalaiskunnassa. Pirkolla on kaksi veljeä ja kolme sisarta, yksi veljistä on vuonna 1948 syntynyt, Helsingissä toimiva liha-alan yrittäjä Veijo Votkin . Veijo-veli kattoi sisarensa ja hänen miehensä syntymäpäiväjuhlaan Chef Wotkin’s keittiön leikkeleitä, salaatteja: viher-, tomaatti-mozzarella-, peruna- ja metsäsienisalaatin, rosepippurigraavatun lohen ja remoulade-kastikkeen, lime-kookosbroilerin ja lohilaatikon sekä jälkiruoaksi suklaamoussea.

Pirkon äiti on kotoisin Iisalmen maalaiskunnasta, isän suku on luovutetusta Karjalasta Suistamon kirkonkylän Pekkolasta. Suistamon pitäjä sijaitsi Laatokan-Karjalassa, Salmin kihlakunnassa. Suistamon pitäjäläisten pääasialliset evakuointialueet olivat Etelä-Pohjanmaa ja Savo. Votkinnin suku tuli ensin Etelä-Pohjanmaalle, Lapualle ja sieltä Iisalmeen Savoon. Isänsä suvusta Pirkko on kirjoittanut 2013 kirjan Votkinin sukua Suistamolta 1740–2013.

Pirkon kanssa samana vuonna 1949 syntyneen Antero Takkavuoren suku on Etelä-Karjalasta Virolahden Vaalimaalta. Virolahden naapuripitäjä Säkkijärvi kuului Pirkon ja Anteron juhlassa. Säkkijärven polkan soitti Espoon musiikkiopiston lehtori, monissa kansainvälisissä kilpailuissa menestynyt harmonikkataitelija Elina Leskelä .

Säkkijärven polkka oli juhlayleisölle merkittävä ja monia tunteita herättävä. Antero Takkavuoren ukki (isänisä) ja suku ovat lähtöisin Säkkijärven Suurpäälästä. Anteron äiti on kotoisin luovutetusta Jääskestä. Pitäjä meni, mutta laulu jäi!

Pirkko kertoo , että hänen äitinsä Anna Votkin (1925–2009) oli hyvin lämminhenkinen ja huumorintajuinen: vaikeina aikoina äiti pisti lauluksi. Pirkon Anna-äiti puhui usein sananlaskuin, savon murteella lausutuissa sananlaskuissa oli lämmintä huumoria, kannustusta, opetuksia ja elämän totuuksia. Äidiltään Pirkko on oppinut suurta kiitollisuutta elämää kohtaan. Pirkolla ja Anterolla kiitollisuus näkyy esimerkiksi karjalaishenkisenä yhteisöllisyytenä. Juhlaan oli tehty paljon yhdessä.

– Näiden juhlien karjalanpiirakoiden leipomisessa käytin ”vanhustyövoimaa”; niitä oli meillä leipomassa yli 80-vuotias pariskunta, meillä oli ihana päivä yhdessä, Pirkko kiitti.

Anteron sisar oli tehnyt tomaatti-mozzarellasalaatin kastikkeeksi raikkaalta maistuvan peston. Siinä oli kesäsipulin ja sipulin varsien lisäksi basilikaa, sitruunapippuria ja oliiviöljyä. Sipuleista Pirkolla ja Anterolla on valinnanvara. He kasvattavat purjosipulia, ilmasipulia, ykkössipulia, talvivalkosipulia ja ruohosipulia sekä Suistamolta Pirkon isän aikoinaan mukanaan tuomaa ryvässipulia.

Yrteistä heillä kasvavat muun muassa tilli, persilja, oregano, ranskanrakuuna, kynteli, meirami, basilika, kanelibasilika, korianteri, lipstikka, iisoppi, saksankirveli, ananassalvia, anisiisoppi, lehtiselleri, minttu ja stevia.

Stevian lisäksi Pirkon suosima makeuttaja on jauhettu taateli, jota hän ostaa etnisistä kaupoista. Sokerin lisäksi Pirkon leivonnaisista ovat poissa suomalaiset viljat, koska hänellä on keliakia. Hän käyttää suolaisissa ja makeissa leivonnaisissa esimerkiksi riisi- ja maissijauhoja sekä tekee herkuksi usein raakakakkuja, joiden pohjaksi sekoittaa blenderissä esimerkiksi mantelia ja jauhettua taatelia.

Syntymäpäiväjuhlaan Pirkon leipomat suolaiset ja makeat leivonnaiset olivat gluteenittomia, osa myös täysin vegaanisia. Tarjolla oli täytekakkujen lisäksi pullataikinapohjaisia marjapiiraita, rommi-rusinapullia, kuivakakkuja sekä montaa sorttia pikkuleipiä – runsaasti kaikkea, kuten karjalaiseen kahvipöytään kuuluu.

Gluteenittomat leivonnaiset hän oli leiponut ilman kotimaisia viljoja. Vegaaneissa leivonnaisissa ei ollut myöskään kananmunia, voita, maitoa tai kermaa. Kotimaista viljoista oli käytetty ainoastaan tavallisissa karjalanpiirakoissa ruisjauhoja, pyörösissä graham- ja vehnäjauhoja sekä rommi-rusinapullissa vehnäjauhoja. Tarjolla oli myös täysin sokerittomia leivonnaisia, jauhetulla taatelilla makeutettuja.

Gluteenittomien karjalanpiirakoiden ja pyörösten taikinakuoressa Pirkolla on nesteenä vesi, jauhoina on jyttejauhoa sekä kaurajauhoja ja riisijauhoja. Niiden kanssa tarjottiin juhlassa vegaania levitettä eli ns. vegaania munavoita. Siihen tulee vegaania kasvislevitettä, keitettyjä kikherneitä, soijatofua, kookoskermaa, basilikaa, valkosipulia ja ripaus suolaa. Ainekset sekoitetaan tasaiseksi massaksi tehosekoittimessa.

Vegaanisesta pullataikinasta Pirkko oli leiponut vadelmapiiraita tuoreista metsävadelmista. Vegaanissa pullataikinassa nesteenä on riisimaito, makeutuksena on jauhettu taateli. Vegaaniseen pullataikinaan Pirkko laittaa vähäsen hiivaa. Rasvana hän käyttää neitsytkookosöljyä. Jauhoina pullataikinassa on gluteenitonta Semper Hienoa jauhoseosta sekä tapiokatärkkelystä. Tapiokatärkkelys on luonnollisesti gluteenitonta maniokki- eli cassavakasvin juuresta valmistettua tärkkelystä.

Pirkolla ja Anterolla on kaksi aikuista lasta, tyttö ja poika. Lastenlapsia on kolme – taitavia muusikoita, kuten juhlassa kuultiin.

Työuransa fysioterapeutiksi valmistunut Pirkko on tehnyt terveyskylpylässä hoito- ja markkinointitehtävissä. Kesäkodin saunassa ollaan kuin terveyskylpylässä. Lihaksia rentouttava ja nestekiertoa vilkastuttava koivuvihta taitetaan omista koivuista.

– Vieläkin kun me perheen tytöt olemme yhdessä saunassa, vihtoessamme toinen toisiamme laulamme Saunavihdat-laulua, Pirkko kertoi.

Se laulettiin yhdessä myös juhlassa:

Lapsoset ketterät kotihaasta

koivusta oksat taittaa.

Noistapa nopsilla käsillänsä

saunahan vihdat laittaa.

:,: Lauteilla saunan kotoisen

taas illalla kylpy maittaa. :,:

Pehmyt on lapsista aina vihta,

äiti jos vihtomassa.

Lämpöinen löyly on kotisaunan,

toisin on vierahassa.

:, : Jospahan säilyis äidin lapset

kylmältä maailmassa.:,:

Iloista karjalaisuutta: hersyvää naurua, silmäkulmasta herkästi valuvia kyyneleitä, hauskoja juttuja, lämpimiä halauksia. Luottamusta: vierellä pysytään ja rinnalla kuljetaan. Rakkaus ja ystävyys kantavat ja kasvavat universaaliksi, kuten juhlassa ensiesityksenä kuultu Anteron sisaren miehen, akvarellitaitelija Ari Laitisen säveltämä ja esittämä, Anna-Mari Kaskisen sanoittama laulu Minä sinua rakastan:

Minä sinua rakastan, tiedän sen.

Se ei ole vain hetken huumaa.

Se on nuotion hehku hiljainen

ja roihua polttavan kuumaa.

Se ei sammu, kun sammuvat halla yöt.

Se ei kuole kun maassa on routaa.

Se kestää arjet ja pehmeät yöt.

Se kestää on myrsky tai poutaa.

Minä sinua rakastan, katsohan,

kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.

Joka päivä ne sinulle lahjoitan

jos kanssani matkalle lähdet.

Ja kun kuljemme raskain askelin

ja aika tuo murheita tupaan,

pidän sinua silloinkin

yhä rakastan sinua lupaan!

”– Isot kulholliset punaherukoita sekä kimara tummia ja vihreitä karviaisia olivat ilo suulle ja silmälle, samoin suuri vakka makeita kesäomenoita.”