Kärkkäisen Oulun tavaratalo 20 vuotta

Oulun Kärkkäisellä on riittänyt juhla- ja joulumieltä. Tavaratalon kaksikymppisiä juhlittiin loppusyksystä joulunaluskiireiden tuodessa vilinään omaa punaista väriään. Kurkkaamme myymälänväen arkeen juhlan ja synttärien keskellä.

T ekstit: Minna ja Ari Stenius 29 Kuvat: Oulun Kärkkäinen

Vilkku autoon ja laulu raikaa!

Oulun Kärkkäisen vaateosastolta löytyy nauravainen nuorinainen, joka on tyttöaikansa unelmapaikassa.

– Poljimme innolla kaverien kanssa pyörillä Oulunsalosta tänne Kärkkäiselle ihastelemaan vaatteita ja tavarapaljoutta. Oltiin varmaan vähän yli kymmenvuotiaita. Nyt vähän isompia tulen tänne töihin, yhtä innokkaana, naureskelee Vilhelmiina Koskelo .

”Vilkku” on lempinimenä kulkenut mukana.

– Se on hyvä lempinimi, mutta kyllä Vilhelmiina on kauniimpi nimi, sanoo viitisen vuotta talossa työskennellyt vaatemyyjä. Ensin puolisen vuotta työharjoittelijana ja sitten vakinaisena myyjänä.

Vilhelmiina on viihtynyt erinomaisesti.

– Tykkään, todella paljon. Huippuporukka töissä ja mukavia asiakkaita.

– Joulun alla on säpinää kuin tonttulassa. Tavaraa tulee ja on kiirettä saada kaikki kauniisti esille. Ja asiakkaita, heitä on todella riittänyt. Myymälän 20-vuotissynttärien ja joulumyynnin ollessa sopivasti päällekkäin, niin jonoja riitti. Tunnelma on kuitenkin ollut hyvä, joulu- ja juhlamieltä on riittänyt. Sekin varmasti tekee hyvää mieltä, kun tarjouksia ja lahjatavaraa löytyy ja meitä myyjiä löytyy auttamaan ja neuvomaan, arvelee Vilhelmiina.

– Aika usein sitä pääsee makutuomariksi vaatteiden väreissä. On ihanaa, kun joku saa mieleisensä vaatteen tai löytää puolisolle lahjaksi yövaatteita, aamutakin tai -tossut, huokailee Vilhelmiina hymyillen.

Pienemmät asiakkaat tuovat mieleen omat piipahdukset myymälässä.

– Se oli pienenä tärkeää minulle ja ymmärrän, että se on edelleen näille kouluikäisille. Heille on kiva olla apuna.

Töissään hyvin viihtyvältä Vilhelmiinalta pitää kysyä töihin tulosta: vieläkö Vilkku tulee Kärkkäiselle yhtä innolla kuin reilut kymmenen vuotta sitten?

– Kyllä. Hyppään autoon, vilkku päälle, maantielle – ja laulu raikaa!

Siis mitä, laulu?

– Kyllä, sitä ei taida moni tietää, mutta Vilhelmiina on hyvä laulaja, suihkussa ja autossa, nauraa Vilhelmiina.

Ei ihme, että Vilhelmiina nauttii työstään, sillä vanha sanonta kuuluu: ”Ei tarvitse osata laulaa, mutta jos laulattaa – niin päivä onnistuu.”

Tarjana töihin, Pirkkona pois

Tarja Vaitiniemi on tehnyt töitä 15-vuotiaasta asti, mutta viimeiset kymmenen vuotta ovat kuluneet Kärkkäisen Oulun myymälässä. Tarjan tuntenut kärkkäisläinen houkutteli puheliaan ja ahkeran naisen taloon – ja hyvin on mennyt.

Työ on maistunut mukavalle, mutta marrasjoulukuun vaihde oli kokeneelle osastovastaavallekin poikkeuksellinen: kiirettä, iloa – ja itkua!

– Haikein mielin hyvästelen hienot työkaverit ja lähden eläkkeelle, arveli Tarja marraskuun puolivälissä.

Kiirettä ennen ansaittua eläkeaikaa kuitenkin riitti.

– Talon 20-vuotissynttärit ja jouluaikaan valmistautuminen. Päivät vilahtavat. Kohta ollaan jo omissa läksiäisissä, naureskeli Tarja marraskuussa ja myönsi, että ”roska” saattaa mennä silmään lähtökahveilla joulukuun ensimmäisenä maanantaina.

Niin hassulta kuin se voi kuulostaakin, niin Vaitiniemi tuli Tarjana töihin, mutta lähtee Pirkkona pois.

– Niin se taitaa olla. Kun tulin taloon, niin täällä oli neljä Tarjaa. Joku työntekijöistämme sekoitti nimeni tai huusi tarkoituksella Pirkko. Sattumaa tai ei, niin se nimi ja siitä lempinimi ”Pike” tarttuivat jäädäkseen. Ihan hyvä työnimi on ollut, muistelee Tarja hymyillen.

Hymyä on riittänyt muutenkin.

– Tulin vaateosastolle eläkkeelle lähtijän sijaiseksi ja jäin. Mahtava kokemus on ollut. Myymälässämme on osattu puhaltaa yhteen hiileen, eikä hapannaamoja ole näkynyt edes aamuisin.

Kärkkäisen vuodet sujahtivat paljasjalkaiselta oululaiselta nopeasti, mutta alustavia eläkesuunnitelmiakin on ehtinyt kypsyä.

– Päivärytmin aion löytää. Hektisessä vuorotyörytmissä ei ole oikein ehtinyt harrastamaan. Nyt aion laittaa sukset ja ruveta hiihtelemään.

Pirkko lähtee ja muuttuu taas Tarjaksi, mutta terveiset hän haluaa lähettää:

– Kiittävät terveiset kaikille. Kiitos hyvälle talolle, että olen saanut olla täällä, minua on pidetty hyvin. Kiitokset myös työkavereille yhteishengestä – erityisesti teitä minulle tulee ikävä. Poikkean kyllä, kun oikein sielusta ottaa. Ja, asiakkaille tietenkin. On ollut ihana jutella asioista ja asioiden vierestä. Kkaipaan varmasti myös hetkiä, joina huomasi olleensa avuksi jollekin.

Kärkkäisen puolesta: Kiitos Pirkko, hyviä eläkepäiviä Tarja!

Otsalamppu, pimeän ajan ykkösostos

Joulun aika tuo tohinaa myös Kärkkäisen Erä- ja metsästysosastolle, jolla muutoin on vuoden hiljaisin aika helmikuulle saakka. Asiakkaiden lahjapakkauksiin kääritään puukkoja ja muita pieniä erätarvikkeita. Otsalamppu on pimeän ajan liikkujan ykkösvaruste.

Suuremman määrän lahjapaperia tarvitsevat monivuotinen hittituote lumikengät ja nouseva trendi liukulumikengät, elleivät päädy suoraan käyttöön. Liukulumikengissä on lumikenkien tyyliin räikkäkiristeiset siteet. Ne ovat leveät ja melko lyhyet, jolloin ne on helppo nakata pienenkin auton kyytiin. Mittasuksien ja aseiden ostajia on hiljaisenakin aikana viikoittain. Kanta-asiakkaat saattavat käydä aivan vain porinoilla, jonojen kertyessä sesonkiaikoina ei tällaiseen sosiaaliseen rupatteluun ole aikaa.

Erä- ja metsästysosaston myyjä Petri Väliaho sanoo itse olevansa ”retkuilija”. Kalastus on mieheltä jäänyt, mutta kalastustarvikkeiden myynti onnistuu asiantuntevasti.

– Pilkkikausi alkaa päivän pidetessä ja auringon paistaessa, ounastelee Väliaho.

– Erä- ja metsämiehiä käy vielä vuodenvaihteessakin, koska latvalintuja saa paikoin metsästää vuosien jälkeen tammikuussa. Se ei ole kuin kovimpien jätkien hommaa, hiihdellä umpihangilla, tietää itsekin metsäkanalintuja metsästävä Petri.

Lintumetsällä Petri Väliahon kumppanina on Hippu-koira, joka täytti vasta 10 vuotta.

– Lahjaksi Hippu sai maksalaatikkokakun nakkimetsällä, kuvailee käsistään näppärä puutöitäkin harrastava Väliaho.

Petri Väliaho on ollut töissä Kärkkäisellä vuodesta 2006. Sitä aiemminkin hänet tapasi kyseisestä liikkeestä, silloin hän oli vartiointiliikkeellä töissä.

– Vaihdoin vain tiskin toiselle puolelle, naurahtaa Väliaho.

Mikäli häntä ei työvuoron aikana tavoita omalta osastoltaan, kannattaa vilkaista telttojen tms. suunnasta tai jopa sisältä.

– Harrastan majoitteita. Minulla on mm. telttoja, riippumatto, kotateltta ja loue, luettelee itseään eräilyfriikiksi nimittävä Petri Väliaho.

Joulukiireiden aikaan olisi hyvää aikaa käydä porinoilla!

Molla-Maija – tuttu näky ja ääni!

Hyllyvälistä kuuluu rupattelu. Poristaan niitä ja näitä. Rupattelu keskeytyy, kun joku haeskelee lehtisaranoita. Toisaalla kaipaillaan irtoripsiä. Kumpikin etsijä löytää hakemansa ne punaiseen sonnustautuneen Maija Siikin ohjeiden perusteella.

– Olen hyvin sosiaalinen ihminen, haluan rupatella kaikkien kanssa, toteaa Maija, joka ei suinkaan ole Kärkkäisen myyjä, vaan asiakas.

– Mää neuvon mielelläni, joskus löydän tavarat paremmin kuin myyjät, kehaisee Siik, joka on ollut Kärkkäisen asiakas liikkeen koko Oulussa olemassaolon ajan.

– Katson liikkeessä kaiken, mitä siellä on. Mikään tietty osasto ei kiinnosta minua erikseen, tai oikeastaan kaksi on sittenkin ylitse muiden; hiusvärit ja pesuaineet. Olen hurahtanut pyykkietikoihin, naurahtaa Maija Siik .

Hän rakastaa punaista ja kirkkaita värejä, niihin tarvitaankin laadukkaat pesuaineet.

– Menen Kärkkäiselle ostaakseni sitä, mitä milloinkin tarvitsen, käyn siellä viikoittain. Tiedän, että Kärkkäisellä on edullisinta.

Leikistä on tullut kiva työ

Kärkkäisen leluosaston myyjä Maarit Vähäkuopus viihtyy leikkiosastolla, on viihtynyt pitkään.

– Ennen kävi leikkiosastoilla leikkimässä, nyt olen ollut töissä leluosastolla 17 vuotta. Lapsellista hommaa, eikö vain, kysäisee hymyillen pudasjärveläislähtöinen nainen iso pehmolelu kainalossaan.

– Olen ollut Kärkkäisellä 17 vuotta. Hyvin olen viihtynyt, talo on ollut hyvä minulle, sanoo Maarit ja kuulijan tekisi mieli lisätä: … ja sinä talolle!

– Kärkkäisellä on mainio ilmapiiri, työntekijät sen tekevät. Aina on ollut kiva tulla töihin, kaikkialla ja kaikille se ei varmasti ole pelkästään mukavaa. Meillä on. Eikä voi noita pomojakaan moittia. Itsenäisesti saa hoitaa työtään. Kun luotetaan, niin varmasti sekin antaa motivaatiota ja lisää työviihtyvyyttä, arvelee Maarit.

– Aina sitä jonkun verran on muihinkin osastoihin tutustunut, mutta tämä leluosasto on minun maailmani. Ja näin talon synttärien aikaan ja joulun kolkuttaessa ovella, alkaa varsinainen hyörinä. Tavaraa tulee ja töitä tehtäväksi on yötä päivää. Tavaraa tulee, puretaan kuormaa, laitellaan hyllyyn ja hyvin esille. Asiakkaita on talo täynnä, joten tavara myös muuttaa uusiin koteihin. Sitä tämä on, loppuvuoden rutistusta. Kiireistä, mutta antoisaa – joulumieli saa kaikki jaksamaan, kuvaa Maarit loppuvuoden kulkua Kärkkäisellä.

Maarit on vuosien varrella nähnyt lelumaailman muutoksen.

– Puhelimeen liitettävät sovellukset ovat in. Välillä vahvasti esillä olleet muovilelut ovat saaneet väistyä, sillä pitempään kestävät puulelut ovat tehneet uutta tulemista. Barbit pitävät jollainen lailla pintansa, mutta Brion puulelut ja tutut pelit Afrikan tähti ja Arvaa kuka? ovat aina kysyttyjä, hymyilee Maarit.

Mikä sitten on Maaritin oma joulusuunnitelma?

– Paras sellainen, ei oikein mitään. Pudasjärvelle on tarkoitus mennä. Kouluaikana hiihto ei kiinnostanut yhtään, mutta nyt kun menee Syötteelle, niin onhan se mukavaa hiihtää.

Pappana ensimmäinen joulu

Kärkkäisen valokuvaosastolla on kiirettä, niin kiirettä, että ”päämeklarina” asiakkaille asiaa ja mukavia jutteleva Juha Westerlund ei meinaa itse ehtiä kuvaan.

Käy ilmi, että joulun hittilahja ei ole enää pölynimuri, jos on koskaan ollutkaan.

– Pölynimurikauppa ei ole onneksi kuumimmillaan näin joulun alla, vielä on runsaasti jäljellä, naurahtaa Juha Kodintekniikka-osastolta.

Samalla osastolla ovat myös viihde, ATK ja foto. Westerlund on itse ollut Kärkkäisellä töissä 12 vuotta; aluksi valokuvausosastolla ja yhdistymisen jälkeen kodintekniikka -osastolla. Valokuvaus oli alun perin myös Westerlundin harrastus, mutta valokuvaaminen ylipäätään on hänen mielestään vähentynyt, koska puhelimissa on laadukkaat kamerat.

Joulun alla on suosittua teettää joulukortteja omista kuvista. Kuvien lisäksi foto-osastolla voi teettää kalentereita tai canvas-tauluja.

– Tämän joulun hitti on Pleikkari 4, toteaa Juha kokemuksesta.

– Ostaminen alkoi jo elo-syyskuussa veronpalautusten tultua tileille. Koko ajan on silti tohinaa, aattoon asti ostetaan lahjoja, vaikka varsinaista punanuttua ei ole osastolla näkynytkään, sanoo Juha kurkkien hyllyväleihin.

– Itse en toivo mitään lahjaa. On mukava, kun jouluna tulee perhettä maailmalta kotiin. Minusta tuli pappa seitsemän kuukautta sitten, iloitsee Westerlund.

Kirjakauppa tavaratalon sisällä

Oulun Kärkkäisen kirja- ja askarteluosasto on suosittu.

– Olemme saaneet asiakkailta hyvää palautetta askartelupuolen valikoimasta, sanoo Piia Mikkonen .

– Käsityöharrastajat sanovat, että meillä on Oulun paras ja monipuolisin valikoima, sanoo Piia ja näyttää hyllymetrejä, joissa todella on tavaraa, pientä ja isompaa. Lisäksi toimistotarvikkeita, kirjoja ja lehtiä. Osastolla tuleekin mieleen ajatus kirjakaupasta myymälän sisällä.

– Kyllä tämä sitä on, myöntää Mikkonen ja näyttää kysytyimpien kirjojen hyllyä asiakkaalle, joka etsii Loiri.-kirjaa.

– Aika usein nykykirjojen nimi on yksi sana, mutta Loirissa on piste perässä. Se kirja on ollut kovassa suosiossa, naurahtaa paikalla poikkeava myymäläpäällikkö Sirkka Luokkanen .

– Ilkka Remeksen Kremlin nyrkki sekä Mieto ovat kaksi muuta kysyttyä kirjaa tämän joulun alla, tietää Piia.

Nykyisin kirja-asiakkaat tietävät, mitä hakevat, mutta päivittäin saa myyjäkin auttaa kirjanhaussa tai valinnassa.

– Isovanhemmat hakevat usein lapsenlapselle jotain tämän harrastuspiirin kirjaa. Urheilun tai muun harrastuksen alalta, sanoo Piia, nyökkää asiakkaalle – ja lähtee näyttämään kartonkihyllyn tarjontaa.

Punaiselle on kysyntää.