Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940

Verailles´n rauhansopimus 28.6.1919 ei taannut sopua ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Eurooppaan kehkeytyi jännitystila, joka 1920-luvun loppupuoliskolla rauhoittui, mutta kiristyi uudelleen edettäessä 1930-luvun loppua kohden.

Teksti: Tarja Lappalainen

Suomen tie talvisotaan oli pitkä. Tapahtumat alkoivat itse asiassa edetä kohti sitä jo ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä yleiseurooppalaisesta sekavasta tilanteesta. Tämä ilmenee emeritusprofessoreiden, eversti Pekka Visurin ja Eino Murtorinteen mielenkiintoisesta uutuuskirjasta Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940 – Kiista Suomen asemasta Saksan ja Neuvostoliiton vaikutuspiirissä (Docendo, 2019). Aiheensa puolesta teos sopii hyvin 80 vuoden takaisten tapahtumien muistelemiseen.

Ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918 keskusvaltojen häviöön. Ympärysvaltojen ja Saksan välillä solmittiin Versailles’n rauhansopimus 28. kesäkuuta 1919. Siinä Saksa tuomittiin yksin sotaan syylliseksi, suuriin sotakorvauksiin ja menettämään alueitaan muun muassa Puolalle.

Sopimus ei kuitenkaan taannut Eurooppaan sopuisaa ja rauhaisaa yhdessäeloa, päinvastoin, tilanne oli edelleen sekava. Saksan, Itävallan ja Venäjän keisarikunnat olivat romahtaneet, ja niiden maita jaettiin naapurimaiden kesken. Jako tehtiin ennen kaikkea voittajavaltojen toivomalla tavalla.

Eurooppaan syntyi uusia valtioita, kuten Puola, Tshekkoslovakia, Jugoslavia, Baltian maat ja Suomi. Näiden maiden asema oli kuitenkin epäselvä.

– Eurooppaan kehkeytyi jännitystila, joka 1920-luvun loppupuoliskolla rauhoittui, mutta kiristyi uudelleen edettäessä 1930-luvun loppua kohden. Eri mailla oli monenlaisia alue- ja rajankorjausvaatimuksia, eversti Pekka Visuri toteaa.

Ilmapiiri oli otollinen radikaaliryhmien nousulle. Saksa ja Neuvostoliitto nimittäin nousivat heikkouden tilastaan ja alkoivat perätä menettämiään alueita takaisin.

– Ilmassa leijui katkeruutta, ja Yhdysvalloista vuonna 1929 alkanut suuri taantuma saapui Eurooppaan romahduttaen monen maan talouden sekä samalla myös hallinnon ja järjestyksen.

Visurin mukaan tämä oli otollista maaperää erilaisille radikaaleille ryhmittymille ja johtajille, jotka käyttivätkin tilaisuutta hyväkseen – tunnetuimpana heistä Saksassa Adolf Hitlerin johtamat kansallissosialistit.

– Natsit nousivat yllättäen lähes tyhjästä Saksan johtoon. Eikä pelkästään Saksa ollut arvaamaton, vaan omalla tavallaan miltei kaikki valtiot, sillä kansainvälinen politiikka oli hyvin risaista ja erilaiset liittosuhteet vaihtelivat nopeasti. Kaikki tämä kärjistyi kohti 1930-luvun loppua, Visuri kertoo.

Yksi keskeinen tekijä tapahtumien etenemisessä kohti toista maailmansotaa oli se, että Adolf Hitler ryhtyi kumoamaan Versailles´n rauhansopimusta ja palauttamaan Saksalle menetettyjä alueita.

Visuri muistuttaa, että Kaukoidässä Japanin ja Kiinan välinen sota vaikutti osaltaan maailmanpoliittisen kriisin kärjistymiseen.

– Kiinalaiset katsovat, että toinen maailmansota alkoi jo vuonna 1937, kun Japani hyökkäsi Kiinan suuriin kaupunkeihin.

Välittömämpänä syynä maailmansodan syttymiseen Visuri näkee sen, että läntiset suurvallat, Iso-Britannia ja Ranska, asettuivat vastustamaan Saksan laajenemispolitiikkaa ja erityisesti pyrkimystä saada Puolalta takaisin vanhoja Saksan keisarikunnan alueita.

Suomessa pelättiin, että Stalin ryhtyy Saksan tavoin palauttamaan Venäjän ensimmäisessä maailmansodassa menettämiä alueita ja kaappaa myös Suomen.

– Hitleriin suhtauduttiin meillä kaksijakoisesti. Äärioikealla oleva Isänmaallinen kansanliike, IKL, asennoitui myönteisesti Hitlerin valtaan, koska hän oli palauttanut järjestyksen ja piti vasemmiston kurissa. Suomen vasemmistossa nähtiin, kuinka Hitler tukahdutti kovin ottein vasemmistopuolueiden toiminnan ja alkoi ulottaa vaikutustaan myös Saksan ulkopuolelle.

Euroopan yleistilanteen kiristyessä 1930-luvun loppua kohden Suomenkin asema tuli tärkeämmäksi. Visurin mukaan Stalin alkoi varautua hyökkäykseen lännestä.

– Hitlerin liitettyä Itävallan Saksaan maaliskuussa 1938 Josif Stalin aloitti neuvottelut Suomen kanssa. Hänen asiamiehenään toimi Boris Jartsev Neuvostoliiton Helsingin lähetystöstä.

Jartsev pyrki saamaan Suomen kanssa sopimuksen yhteistyöstä Suomenlahden meripuolustuksen järjestämiseksi.

– Suomenlahden ulkosaaret Suursaari, Tytärsaari, Lavansaari ja Seiskari piti antaa Neuvostoliiton käyttöön, jolloin korvauksena Suomi olisi saanut alueita Itä-Karjalasta.

Salaisia keskusteluja käytiin vuoden verran, mutta Suomen hallitus ei suostunut Neuvostoliiton esityksiin.

– Tuohon aikaan suurvallat pyrkivät muodostamaan uusia liittokuntia. Iso-Britannia ja Ranska neuvottelivat keväästä 1939 alkaen Neuvostoliiton kanssa sotilasliitosta pitääkseen Saksan kurissa, mutta konkreettista tulosta ei syntynyt. Kun myös Saksa ryhtyi tunnustelemaan liittoutumista Moskovan kanssa, Hitler ja Stalin pääsivätkin 23. elokuuta yllättävän nopeasti sopimukseen yhteistyöstä. Se tapahtui välialueen maiden kustannuksella.

Sopimuksen salaisessa pöytäkirjassa Neuvostoliiton vaikutuspiiri ulotettiin Itämeren suunnalla Baltian maihin ja Suomeen sekä etelässä Romanian itäosiin. Samalla Saksan ja Neuvostoliiton väliraja vedettiin keskelle Puolaa.

Kun Saksa hyökkäsi Puolaan 1.9.1939, Iso-Britannia ja Ranska julistivat sille sodan 3. syyskuuta. Siitä alkoi eurooppalainen sota, joka vähitellen laajeni toiseksi maailmansodaksi.

– Saksan hyökättyä Puolaan Neuvostoliitto miehitti kolmen viikon kuluttua Hitlerin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti Puolan itäosat, jotka olivat itse asiassa lähinnä valkovenäläisten ja ukrainalaisten asuttamia. Ne kuuluvat nykyisin Valko-Venäjän ja Ukrainan alueisiin.

Tässä vaiheessa Stalin käytti syntynyttä tilannetta hyväkseen. Kun Baltian maille esitettiin uhkavaatimus tukikohtien luovuttamisesta Neuvostoliiton käyttöön, ne suostuivat siihen heti.

– Suomelle esitettiin lokakuun alussa kutsu lähettää edustaja neuvotteluihin Moskovaan. Valtuuskunnan johtoon nimitettiin valtioneuvos J.K. Paasikivi, joka silloin toimi lähettiläänä Tukholmassa.

Marraskuun puolivälissä neuvottelut kuitenkin katkesivat, kun Suomen hallitus ilmoitti, ettei se suostu Neuvostoliiton vaatimuksiin. Suomalainen valtuuskunta palasi Helsinkiin 15. marraskuuta, jolloin Paasikivi merkitsi muistiin: ”Neuvottelut raukesivat ja onnettomuus oli edessä, vaikka sitä Suomessa ei heti käsitetty.”

Marraskuun lopulla Neuvostoliitto syytti Suomea ns. Mainilan laukauksista, jotka se oli itse järjestänyt provokaatioksi perustellakseen hyökkäystään. Tilanne kiristyi. Neuvostoliitto myös irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen ja diplomaattisuhteet.

Kaiken huipuksi se aloitti hyökkäyksen Suomea vastaan 30. marraskuuta, jolloin Mannerheim perui eroanomuksensa ja sai nimityksen puolustusvoimien ylipäälliköksi. Vasta puna-armeijan kokemat vastoinkäymiset ja suursodan yleistilanteen kehitys kypsyttivät Neuvostoliiton johdon tarjoamaan Suomelle rauhanehtoja, joista päästiin lopulta sopimukseen niin, että aseet vaikenivat 13. maaliskuuta 1940.

Uutuuskirjan liitteistä pystyy kuka tahansa lukemaan, minkälaiset ohjeet Molotov sai Stalinilta lähtiessään Berliiniin tapaamaan Hitleriä marraskuussa 1940 ja mitä miehet tällöin keskenään Suomesta puhuivat, sillä nyt nämä dokumentit ovat kirjassa suomeksi käännettyinä.

Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940 – Kiista Suomen asemasta Saksan ja Neuvostoliiton vaikutuspiirissä -kirjan tekijät ovat jo aikaisemmin julkaisseet useita teoksia Suomen ja Saksan suhteista toisen maailmansodan aikana. Visuri on kirjoittanut teoksen Waldemar Erfurth – sotapäiväkirja 1942–1943. Eino Murtorinteen tuotannosta nostettakoon esiin Risti hakaristin varjossa: Saksan ja Pohjoismaiden kirkkojen suhteet Kolmannen valtakunnan aikana 1933–1940.

Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940 – Kiista Suomen asemasta Saksan ja Neuvostoliiton vaikutuspiirissä on sujuvasti ja ymmärrettävästi kirjoitettu. Siihen pääsee hyvin sisälle, vaikka ei olisi sotaa käsitteleviä kirjoja aiemmin lukenutkaan. Sivuja kovakantisessa kirjassa on 286.

”– Kiinalaiset katsovat, että toinen maailmansota alkoi jo vuonna 1937, kun Japani hyökkäsi Kiinan suuriin kaupunkeihin.”