Mehupaasto on lyömätön keino herättää henkiin talven nuuduttama kroppa ja mieli. Paaston puhdistava vaikutus perustuu ennen muuta runsaaseen nestemäärään, joka huuhtelee tehokkaasti elimistön.

Teksti: Reetta Reinman

Paaston aikana elimistö käyttää energialähteinään aluksi lihasten ja maksan glykogeenivarastoja sekä rasvaa. Kun paasto jatkuu pidempään, keho alkaa ensin tuottaa hermostoa varten kenoaineita rasvasta ja hajottaa paaston alkuvaiheessa lihasten proteiinia energianlähteeksi.

Vesipaasto on paastoista rankin. Elimistö kestää sitä hyvinvoivana vain muutaman päivän.

Mehu- ja liemipaastoissa elimistö saa jonkin verran sokereita sekä pieniä määriä muita ravintoaineita. Mehupaasto sisältää tavallisesti kahdestasadasta neljäänsataan kilokaloria energiaa päivässä. Luontaishoitojen uranuurtaja, sveitsiläinen Alfred Vogel suositteli säännöllistä paastoamista paastomehujen avulla.

Paaston aikana on tärkeä juoda riittävästi nesteitä. Mikäli paaston aikana ei juoda tarpeeksi, paasto saattaa pikemminkin lisätä kuona-aineiden määrää kehossa.

Tutkitusti mehupaasto vaikuttaa edullisesti veren rasva-arvoihin. Se antaa suolistobakteereille tilaisuuden uudistua ja tervehtyä. Nestemäisen ravinnon ansiosta suolisto lepää. Ärsyyntyneet suoliston limakalvot saavat tilaisuuden tervehtyä. Kalorirajoitus eri muodoissaan on myös ainoa tieteellisesti varmaksi osoitettu ikääntymisoireiden hidastamisen keino. Uusin tutkimus osoittaa, että paastolla on hyviä terveysvaikutuksia immuunipuolustuksessa ja jopa syövän hoidossa.

Paaston aikana elimistössä käynnistyy niin sanottu autofagia eli keho aktivoituu ”syömään” viallisesti toimivia soluja, sekä soluelimiä, kuten mitokondrioita eli solun voimalaitoksia. Tämä mekanismi toimii osana paastojen tervehdyttävää vaikutusta.

Ennen muuta mehupaasto kuitenkin toimii elämäntapojen terveellistäjänä. Paaston jälkeen on helppo syödä kevyemmin, liikkua enemmän ja siten pitää myös paino kurissa.

Periaatteessa paasto sopii kaikille terveille aikuisille, ensikertalaiselle kuitenkin korkeintaan viikon mittaisena. Paastoa ei suositella raskaana oleville ja imettäville äideille, eikä toipilaille tai jos verenpaine on alhainen.

Etelä-Kalifornian yliopistossa professori Valter Longon johtamassa, paastoa käsittelevässä tutkimussarjassa seurattiin ensin solutason muutoksia hiivassa, sen jälkeen hiirillä paaston vaikutuksista iho- ja rintasyövän kehittymisessä. Hiiritutkimus antoi suuntaa ihmisillä tehdylle tutkimukselle. Hiirikokeissa toteutettiin nelipäiväisiä niukan ravinnon jaksoja kaksi kertaa kuukaudessa. Immuunijärjestelmän lisäksi pätkäpaastoaminen paransi hiirten kognitiivisia eli tiedollisia kykyjä ja vähensi luukatoa.

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet kalorirajoituksen merkityksen ikääntymisoireiden ehkäisyssä. Professori Longon tutkimusryhmä on löytänyt tutkimuksissaan viitteitä siitä, että jaksottaisella paastoamisella on selkeitä ikääntymistä hidastavia vaikutuksia. Tähänastiset kokeet on tehty hiivoilla ja hiirillä, joten lisätutkimuksia tarvitaan, mutta hiirillä tehty koe osoitti, että paastoamisjaksot vauhdittivat hiirten aivojen hermosolujen uusiutumista ja paransivat muistia sekä oppimiskykyä.

Tutkimussarjan kolmannessa osassa, joka toteutettiin 19 ihmisen pilottikokeena, todettiin jaksottaisen niukkaravinteisen erikoisruokavalion eli niin kutsutun pätkäpaaston uudistavan immuunijärjestelmää lähes samalla tavalla kuin täydellinen vesipaasto.

Koeryhmä pätkäpaastosi neljänä peräkkäisenä päivänä kolmen kuukauden ajan. Paastoaminen samoin kuin paaston kaltaisen aineenvaihdunnan tilan saavuttaminen pätkäpaastolla on havaittu uudistavan veren valkosoluja ja siten vahvistavan kehon immuunitoimintaa taistelussa tulehduksia ja syöpää vastaan. Nämä tutkimustulokset ovat vasta alustavia, mutta professori Valter Longon mukaan on nähtävissä viitteitä siitä, että tulevaisuudessa jaksottaista paastoamista voitaisiin käyttää syövän hoidon eli kemoterapian tukena taistelussa syövän leviämistä vastaan. Tutkijoiden tekemässä kliinisessä kokeessa havaittiin immuunijärjestelmän suojautuvan myrkyttymiseltä, kun ryhmä potilaita paastosi 72 tuntia ennen kemoterapiaa.

Sveitsiläiset luontaisparantajat, lääketieteen tohtori Max Bircher-Benner – alkuperäisen myslin kehittäjä – ja Alfred Vogel sekä itävaltalainen kansanparantaja Rudolf Breuss suosittelivat 1900-luvulla säännöllisiä paastoamisjaksoja sekä paaston käyttämistä erilaisten sairauksien hoidossa.

Breuss herätti radikaaleilla näkemyksillään runsaasti pahennusta skeptikkojen parissa, koska hän hoiti syöpäsairaita paastolla. Breussi ei kuitenkaan kehottanut ketään lopettamaan kemoterapiaa, vaan hän hoiti sellaisia tapauksia, joiden kohdalla virallinen lääketiede oli jo nostanut kädet pystyyn. Usein menestyksellä.

Tuleva tutkimus osoittanee, oliko Breuss aikansa edelläkävijä ja visionääri.

Max Bircher-Benner puolestaan oli lääkäri ja ravitsemusuudistaja, jonka terveyskylpylä eli sanatorio oli useiden politiikan ja taiteen huippujen suosiossa. Sanatoriossa kävivät terveyttään kohentamassa esimerkiksi kirjailijat Rainer Maria Rilke , Hermann Hesse sekä Thomas Mann.

Katso paastovideo: https://youtu.be/okdYKIJvy-U

”– Nestemäisen ravinnon ansiosta suolisto lepää. Ärsyyntyneet suoliston limakalvot saavat tilaisuuden tervehtyä.”

MITÄ?

Sairaalapotilaiden ravinnosta koko kansan aamupalaksi

Alkuperäisen myslin kehitti vuonna 1900 sveitsiläinen tohtori Max Bircher-Benner sairaalapotilaiden ravinnoksi.

Bircher-Benner kehitti idean myslistä opiskellessaan lääketiedettä Zürichin yliopistossa kokeillen raakaruoan vaikutuksia kehoon sairastuttuaan itse keltaisuuteen. Hän itse piti sittemmän parantumisensa syynä kehittämäänsä vielä tuolloin nimellä Apfeldiätspeise kutsuttua annosta, joka koostui kypsentämättömästä omenasta, pähkinöistä ja kaurahiutaleista, jotka oli sekoitettu veteen, sitruunamehuun ja kondensoituun maitoon.