Luovuus, ihmisenä olemisen ihanuus

Ripaus romantiikkaa. Huikaisevia seikkailuja. Leikkimielistä pilkettä. Sielujen sinfoniaa.

Tätä kaikkea asetelmataiteen uudistajaksi sanottu Johanna Oras lupaa katsojalleen.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Johanna Oras, Jouko Järvinen ja Harri Virta

Kirkko talvisessa maisemassa on ensimmäinen öljyvärimaalaukseni. Tein sen 6-vuotiaana, kertoo taidemaalari Johanna Oras .

Lapsuudessaan Johanna oli innokas piirtäjä. Piirustusten aiheina olivat usein prinsessat.

Turussa syntynyt ja varttunut Johanna meni alaluokilla koulun jälkeen monesti isovanhempiensa luokse.

– He asuivat rintamamiestalossa, jota ympäröi iso puutarha. Talon vintti ja kellari olivat minulle jännittävät aarreaitat. Isoäitini kanssa tehtiin paljon käsitöitä. Yleensäkin käden taidot olivat merkittävässä osassa lapsuudessani.

Mielikuvitus oli tärkeässä roolissa Johannan lapsuudessa.

– Kirjoitin näytelmiä, loin roolileikkejä ja rakentelin kaikenlaisia mielikuvitushahmoja.

Yläasteella ja lukiossa Johannalla oli onnekseen kannustava kuvaamataidonopettaja.

Häntä surettaa, että viime vuosien koulutusleikkaukset ovat kohdistuneet erityisen kovasti luoviin taideaineisiin ja käden taitoja opettaviin aineisiin.

– Käden taidot aktivoivat monia, oppimisen kannalta olennaisia aivoalueita, tukevat matemaattista ja kielellistä oppimista. Käden taidoista on käytännön hyötyä elämässä ja työelämässä; käsistään käteville ammattimiehille ja -naisille on aina töitä. Luovat aineet ovat monelle oppilaalle tärkeä itsetunnon lähde. Jos lukuaineet eivät oikein suju, niin kädentaitoaineissa ja liikunnassa saa tuntea osaamisen iloa, pohtii Johanna.

– Luovuus on myös tärkeä empatian kehittäjä, ja ongelmanratkaisutaitojen hioja, hän lisää.

Lukiossa Johanna oli hyvä kaikessa, erityisesti reaaliaineissa. Ovet olivat auki akateemiselle uralle moneen eri tiedekuntaan. Urapaineitakin tuli vanhempien taholta, mutta öljyvärimaalaus oli intohimo. Se veti puoleensa, ja jokin luovan alan ammatti oli tähtäimessä.

Ylioppilaaksi päästyään Turun Lyseon kuvataidepainotteisesta lukiosta Johanna haki Taideteolliseen korkeakouluun muotoilu- ja design-linjalle, Ateneumiin ja teatterikorkeakouluun. Ensi yrittämällä ei tärpännyt mihinkään näistä.

– Lukion jälkeen pidin taidealan ihmisille tyypillisen kansanopistovuoden. Opiskelin Paimion opistossa kuvataiteita ja muita luovia aineita. Se oli opettavainen vuosi, Johanna toteaa.

Maalaustaidetta hän on sittemmin opiskellut kotimaan lisäksi muun muassa Pietarin Taideakatemiassa ja Firenzessä.

Signaturekukkansa , kallan tarina alkoi elää Johannan mielessä ehkä jo lapsuudessa. Hän viihtyi floristimumminsa kukkakaupassa Turussa. Mummi, Johannan isän äiti oli käynyt myös piirustuskoulun, ja teki kukka-asetelmistakin kuin taidetta.

– Sain mummilta kukkakaupasta monesti epäkurantit ja kuihtumassa olevat kukat, ja tein niistä erilaisia sommitelmia, Johanna kertoo.

Johannan mummilla oli oma kukkakioski Turussa Rautatientorin puistossa rautatieasemaa vastapäätä. Myöhemmin hän työskenteli eri kukkakaupoissa Turussa.

Tärkeä traditio Johannalle oli hänen ja mummin yhteiset taidenäyttelykäynnit.

– Wäinö Aaltosen museo Turussa Itäisellä Rantakadulla oli ehdoton lapsuuteni suosikkikohde, Johanna kertoo.

Pikkutyttönä Johanna kävi myös Wäinö Aaltosen piirustuskoulun.

Keväällä 50 vuotta täyttänyt Johanna juhlii kesällä taiteen merkeissä. I`m Every Artist -teemaisen näyttelyn Johanna ja hänen puolisonsa Reijo Oras kokoavat pariskunnan taidekartanoon Punkaharjulle. Näyttelyn teokset avaavat esiripun Johannan monipuoliseen tuotantoon. Juhlanäyttelyyn he kehottavat tulemaan avoimin mielin. Tarttumaan sen tarjoamiin hetkiin, tempautumaan mukaan Johannan sielunmaisemaan.

Ensimmäiset yksityisnäyttelynsä Johanna Oras piti 1990-luvun alussa. Suomen lisäksi hänen töitään on ollut näytteillä monissa Euroopan maissa, myös Pariisin Louvressa, USA:ssa ja Qatarissa. Hänen taiteestaan on tehty myös taidehistorian akateemisia opinnäytetöitä. Johanna Oras on tunnettu esineastelmistaan.

– Asetelmat kulkevat edelleen mukana taiteessani, mutta yli 27 ammattilaisvuoteni aikana ne ovat muuttaneet merkittävästi muotoaan, yksinkertaistuneet ja saaneet surrealistisia piirteitä. Surrealismia olen rakastanut aina. Kautta urani olen pyrkinyt siihen, että kohteitaan esittävissäkin asetelmamaalauksissani on vahva tarinallinen ulottuvuus, joka kurkottaa ihmisen tiedostamattomaan sielunelämään saakka, Johanna sanoo.

Hän tekee myös tilaustöitä. Tunnetuimpia ovat Sata tarinaa -tripyykki, joka kuvaa 100-vuotta täyttäneen LVI- ja sähkötukkualan perheyritys Onninen-yhtymän tarinaa. Säkylän kirkkoon Johannalta tilattiin alttaritaulumaalaus.

Väripalettinsa Johanna kertoo vuosien myötä vaalentuneen.

– Olivia -tyttäremme syntymä vuonna 1998 oli merkittävä värimaailmani vaalentaja ja pehmentäjä. Olivian kasvun myötä suhteeni äidilliseen huolenpitoon ja irti päästämisen vaikeuteen on monipuolistanut näkökulmaani naiseuteen. Ylipäätään elämänkaari ja sen aikaiset tapahtumat muokkaavat meitä ihmisiä ja maailmankuvaamme.

Feminiinisen kepeytymisen Johanna koki, kun hän maalasi Suomen satavuotisjuhlavuoteen 2017 Sivellin, joka soi Suomelle -sarjaa. Tuolloin hän rakastui Kalevalan Ilmattareen.

– Tuo ihanainen, eteerinen Ilmatar niin kevyesti keinutteli kehoaan maailman alkumeren laineilla, vailla suuren suurta huolta huomisesta. Hän ei myöskään ollut kovin kiireinen maailman luomisensa kanssa. Ei aikataulua eikä deadlinea! Johanna naurahtaa.

Oraksen perhe, Johanna, Reijo ja Olivia, asui kaksitoista vuotta Etelä-Ranskassa. Nyt he asettuneet Suomeen Koski TL:ään ja kesällä Punkaharjulle.

– Aluksi kun muutimme Ranskaan vuonna 2005, tarkastelin maalauksieni kautta Suomea nostalgisesti ihannoiden. Tämä on varmasti tyypillistä, kun katsotaan kotimaata ulkomailta käsin, Johanna toteaa.

Sivellin, joka soi Suomelle sarjaa -tehdessään Kalevala tempaisi Johannan mukaan matkalle ihmisyyteen, suomalaisten arkkityyppien ytimeen.

Konkreettisesti Johanna haki inspiraatioita suomalaisesta metsästä, vihreästä kullastamme.

– Vaelsin vihreissä sammalmättäissä kohti kirpeitä karpalosoita. Tunsin vanamon huumaavan tuoksun. Näin tuhannet tuikkivat metsätähdet. Polvistuin polun reunalle ja pohdin, mistä me suomalaiset tulemme, keitä olemme ja mikä on meidän perintömme maailmalle.

Luovuuttaan Johanna ruokkii taidemuseo- ja -näyttelykäyntien ohella lukemalla paljon. Teatterit, konsertit ja oopperat ovat hänelle tärkeitä, elokuvat intohimo.

Fyysisestä kunnosta hän pitää huolta lenkkeilemällä säännöllisesti. Tanssillinen jumppatuokio kuuluu jokaiseen päivään.

– Jumppa avaa erinomaisesti työssäni helposti lukkoon menevää niska-hartiaseutua.

Säännölliset käynnit kalevalaisella jäsenkorjaajalla on tärkeitä kropan jumitusten avaamisessa ja ennaltaehkäisyssä. Ruokavaliotaan Johanna täydentää muun muassa C- ja D-vitamiineilla sekä magnesiumilla ja sinkillä.

Taiteelliset unelmani?

– Eiköhän jokaisen maalaustaiteilijan unelmissa ole maalata oman taiteellisen elämänsä ”Mona Lisa”. Teos, josta sinut tunnetaan ja joka jää elämään, Johanna vastaa.

Nähtäväksi jää, muodostuuko kallasta Johanna Oraksen ”Mona Lisa” ja nouseeko Johannan kalla uudeksi, suomalaiseksi design-tuotteeksi. Juuret Johannan kallalla ovat vahvat. Alkoivathan kallan seikkailut hänellä jo pikkulapsena mummin kukkakaupassa Turussa.

Nettisivuille johannaoras.com päivittyy, miten Taidekartano Johanna Oras Punkaharjulla on avoinna. Sen on tarkoitus olla avoinna kesällä 9.8.2020 saakka joka päivä klo 10-18, mutta koronavirusepidemia voi muuttaa tilannetta.

”– Sain mummilta kukkakaupasta monesti epäkurantit ja kuihtumassa olevat kukat, ja tein niistä erilaisia sommitelmia.”