Erityiskiitoksen Viivi Matinlompolo antaa Anarin ulkoilu- ja metsästysvaatteiden hyvälle istuvuudelle. Kaavoitus on osunut nappiin. 30-vuotiaalla Viivillä on ollut metsästyskortti 10-vuotiaasta saakka.

Teksti: Reetta Reinman

Pellossa, Tornionjokilaaksossa, varttunut Viivi Matinlompolo , 30, on tottunut pikkutytöstä saakka siihen, että heillä koko perhe kokoontuu sunnuntaisin lounaalle herkuttelemaan itse pyydetyllä riistalla. Tarjolla on monesti valurautapadassa haudutettua metsäkanalintupaistia. Hirvipaistilla niin ikään usein herkutellaan.

Sunnuntailounaat jatkuvat edelleen, vaikka perheen kaikki kolme lasta asuvat omillaan perheidensä kanssa. Viivi asuu tätä nykyä Rovaniemellä, ja on töissä kaupallisella alalla. Koulutus hänellä on matkailualalta.

– Harkittin joskus eräopaskoulutusta ohjelmapalvelujentuottajan ammatin rinnale, mutta en kuitenkhaan halunu harrastuksesta ittelleni työtä, hän tuumailee.

Metsästys , kalastus ja eräretkeily on aina täyttänyt Matinlompolon perheen vapaa-ajan.

– Koko perhheen yhteiset erästelyreisut luonthoon oli lapsuuessa lomien kohokohtia, Viivi muistelee.

Pikkireissulla hän oli ensimmäisen kerran puolivuotiaana.

– Sielä mie pulkassa nukuin talhjaan käärittynä tervastulien loisteessa ko muut pilkkivä, Viivi kertoo.

– En muista, onko kolmenkymmenen vuen aikana yhtäkhään talvea jääny välistä, ettenkö ois pilkilä käyny.

Metsästyskortin Viivi suoritti 10-vuotiaana.

– Meilä oli ala-asteela erähenkinen opettaja. Yhteistuumin käythiin mettästäjätutkinnon materiaaleja biologian tunneila läpi. Kokheen läpäsin ensiyrittämällä, Viivi kertoo.

Hän käy hirvimetsällä ja metsästää myös metsäkanalintuja.

– Kotipuolessa isällä on aina ollu karjalankarhukoiria ja suomenpystykorvia, joila ittekki mettästän. Koska mie asun tällä hetkelä kaupungissa, ei oman koiran laittaminen ole nyt maholista. Molen ikäni mettästänny haukkuvalla koirala, joten haahveissa ois joskus päästä kokehmaan seisojalla mettästys sekä riekonpyynti tunturissa, Viivi kertoo.

Viivin vanhemmat ovat hyviä riistaruokakokkeja, mutta niin on Viivi itsekin. Hänen ehdoton herkkunsa on hirven maksa.

– Paisto molemmin puolin voissa valurautapannulla, mausteeksi suolaa ja pippuria sekä lisukheeksi ehottomasti iso kasa sipulia.

Herkkua on myös keitetty hirven kieli.

– Ylheensä iskä hoitaa kotipuolessa hirven kielen keittämiset. Meilä on iskän kans tapana käyä maistelemassa kieltä kattilasta jo sen kypsymisen aikana. Eihän sitä hirveästi jäljelä ole enhään siinä vaihheessa, ko sen pitäs olla ajallisesti valmista!

Syksyn metsästyskautena Viivi testaa Anarin metsästysvaatteita. Erityisesti hän odottaa, miten Anarin Hirvas metsästystakki ja housut toimivat jahdissa.

Juhannuksesta saakka hän on jo käyttänyt Anarin ulkoiluvaatteita.

– Anarin Galda vaellustakki ja -housut ovat siittä asti olheet lähes päivittäisessä käytössä. Puku on ollu päälä niin ikhään tunturipatikoinneissa, kalastusreisuila ja makkaranpaistoretkilä.

Galda-vaellushousut ovat päätyneet Viivillä ”jokapaikanhousuiksi”.

– Net istuu erittäin hyvin, joustaa oikeista kohista ja on toela mukavat päälä. Taskuja on riittävästi ja lahkeensuissa on hyät säätömaholisuuet. Materiaali on miehleinen.

Galda-vaellushousujen kangas on kovaakin kulutusta kestävää vahamateriaalia, jossa on 65% polyesteriä ja 35% puuvillaa.

Erityiskiitosta Viivi antaa Anarin vaatteiden hyvälle istuvuudelle. Kaavoitus on osunut nappiin.

Anareissa on hyvä olla.

”– Net istuu erittäin hyvin, joustaa oikeista kohista ja on toela mukavat päälä. Taskuja on riittävästi ja lahkeensuissa on hyät säätömaholisuuet. Materiaali on miehleinen.”