Vesilintukannat laskeneet pitkällä aikavälillä

Riistasorsiin kuuluu Suomessa kymmenkunta lajia, mutta käytännössä niistä metsästetään vain sinisorsaa, telkkää ja tavia.

Vesilintukannat ovat yleisesti viime vuosikymmeninä laskeneet. Syinä pidetään ainakin vesien liikarehevöitymistä ja talvehtimisalueilla tapahtuneita muutoksia.

Riistasorsista ainoastaan sinisorsan kanta on kehittynyt nousujohteisesti koko parikymmenvuotisen seurantahistorian ajan.

Useimpien vesilintujen pesimäkannat ovat taantuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Riistasorsista haapanan kokonaiskanta on ollut laskusuunnassa 1990-luvun alkupuolelta alkaen. Sama koskee punasotkaa ja tukkasotkaa sekä metsästettäviin rantakanoihin kuuluvaa nokikanaa. Myös jouhisorsan ja heinätavin kannat ovat pitkällä aikavälillä olleet selvästi taantuvia.

Riistalajeista jyrkimmin on laskenut nokikanan kanta 1990-luvun alusta lähtien. Sen kohdalla voidaan puhua jo romahduksesta.

Yleisesti ottaen rehevien järvien ja merenlahtien vesilintukannat ovat lähes puoliintuneet reilussa 20 vuodessa. Suuri kuva on se, että rehevien vesistöjen lajit ovat taantuneet enemmän kuin karujen vesien lajit.

Sinisorsa voi vesilinnuista parhaiten.

– Tavi, telkkä ja haapana ovat edelleen kohtuullisen runsaat, vaikkakin kannat ovat olleet pitkään laskusuunnassa. Syinä vähentyneisiin kantoihin ovat vaikeutunut ravinnonsaanti, petopaine ja ilmaston lämpeneminen, sanoo tutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta..

Sinisorsan vahvuus on sen sopeutuvaisuus, koska se pesii hyvin monenlaisissa ympäristöissä ja pesäkin voi sijaita kaukana vesistöstä.

– Pedot eivät löydä yhtä helposti niiden pesiä kuin niiden lajien, jotka suosivat rantoja. Sama koskee tavia, joka saattaa pesiä hyvinkin pienialaisilla lammikoilla, muun muassa majavalammikoissa.

Sinisorsa esiintyy Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajalla. Laji on levittäytynyt koko Eurooppaan. Sen kannat ovat runsaimmat Keski- ja Länsi- Euroopassa.

– Suomessa sinisorsa esiintyy joka kunnassa, mutta on selvästi runsain Etelä-Suomessa.

Sinisorsan menestykseen vaikuttaa myös ilmasto. Suurin osa kannasta muuttaa etelään, mutta osa kannasta talvehtii.

– Ilmastonmuutos vaikuttaa kantaan siinä mielessä, että sinisorsien talvikuolleisuus on useiden tutkimusten mukaan pienentynyt, kun talvet ovat leudontuneet. Sinisorsa ei ole myöskään kärsinyt vesistöjen rehevöitymisestä kuten monet muut vesilintulajit, Lehikoinen korostaa.

Yleisesti ottaen taantuvilla lajeilla poikastuotto heikkenee. Lisäksi rehevöityminen aiheuttaa veden samentumista ja särkikalakantojen kasvua. Nämä tekijät yhdessä johtavat muun muassa ravintokilpailuun, joka pienentää vesilintujen tärkeimpien ravintokohteiden, uposkasvien ja pohjaeläinten määrää. Myös pienpetojen runsaus on voinut paikoin vaikuttaa poikastuottoon, mikä ei selitä kuitenkaan koko kannan taantumista.

Telkän hitaaseen vähentymiseen voi olla monia syitä, muun muassa pönttöjen puute ja petopaine.

– Telkkäkanta on laskenut hitaasti 1990-luvulta lähtien. Syitä ei ole tarkkaan kyetty selvittämään, mutta ainakin poikastuotto on vähentynyt.

Telkkä käyttää ravinnokseen selkärangattomia. Kun vesistöt rehevöityvät, myös särkikalat lisääntyvät ja käyttävät ravinnokseen samoja selkärangattomia. Tehokalastus voisi olla paikallisesti hyvä keino lisätä telkkäkantaa.

Myös haapanan taantuminen perustuu osin samoihin tekijöihin.

– Haapana syö kasvinosia, joita myös särkikalat syövät. Ravinnon määrä järvissä voi toisaalta vähentyä, jos vesi samenee. Samentumisen takia valo ei tunkeudu kovin syvälle veteen, eivätkä vesikasvit kasva hyvin.

Tavi näyttää selviytyneen telkkää ja haapanaa paremmin olosuhteiden puolesta.

– Ravintotilanne on ehkä parempi pienissä vesissä, joissa tavi saattaa pesiä. Esimerkiksi majavalammilla on runsaasti ravintoa, koska niissä ei välttämättä ole vielä kaloja.

Kosteikoilla yleisimpien vesilintujen, kuten haapanan ja tukkasotkan ongelmat johtuvat etenkin maa- ja metsätalouden ravinnepäästöistä, jotka ovat aiheuttaneet vesistöjen liikarehevöitymistä. Rehevöitymisen seurauksena vesilintujen suosimat rantaniityt ja luhdat kasvavat umpeen, mikä vähentää vesilintujen ruokailumahdollisuuksia.

– Tukka- ja punasotka ovat taantuneet jouhisorsan ja heinätavin lailla. Sotkien vähentymisen takana lienee pienpedot ja ravinnonsaanti. Vähentyminen linkittyy jollakin tavoin ravintoon, mutta sitä ei tiedetä, kumpi on tärkeämpi tekijä vähentymisessä, Lehikoinen sanoo.

Leudosta talvista voi olla hyötyä hetkellisesti, koska vesilintuja jää talvehtimaan merelle ja jossain määrin sisävesillekin.

– Ravinnehuuhtouma oli viime talvena suurempi kuin koskaan ennen. Ravinteita huuhtoutui järviin ja meriin suuret määrät, mikä puolestaan vaikuttaa vesien ravinnepotoisuuteen ja rehevöitymiseen. Pikavoittoja ei siinä mielessä ole.

Jotkut lajit, kuten kuikka, merihanhi ja laulujoutsen ovat viime vuosina kasvattaneet kantansa.

– Viime vuosina on ollut polemiikkia, vaikuttaako metsähanhen ja laulujoutsenen läsnäolo muiden vesilajin pesintään. Metsähanhi pesii soilla, kun taas laulujoutsen vaatii enemmän avointa vettä. Olen itsekin havainnut, että sinisorsat hengailevat mielellään joutsenen pesän läheisyydessä. Joutsen on turvana koko lähiympäristölleen, Lehikoinen tietää.

Haahkojen määrä on laskenut voimakkaasti 2000-luvulla. Kanta on jopa puolittunut etenkin Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla. Itäisellä Suomenlahdella kanta on pysynyt vakaana, mutta toisaalta kanta on siellä luonnostaan pienempi. Haahkoja verottavat merikotkat etenkin ulkosaaristossa.

– Vaikka haahka väistyisivät ulkosaaristosta sisäsaaristoon haahkoja uhkaavat pienpedot minkki ja supi. Metsästäjät ovat pyrkineet puhdistamaan hetkellisesti saaria pienpedoista ja jossain määrin se voi saaristossa toimia, kun pyyntiä tehdään vain säännöllisesti.

”– Telkkäkanta on laskenut hitaasti 1990-luvulta lähtien. Syitä ei ole tarkkaan kyetty selvittämään, mutta ainakin poikastuotto on vähentynyt.”
”– Sinisorsat hengailevat mielellään joutsenen pesän läheisyydessä. Joutsen on turvana koko lähiympäristölleen.