Löytöeläinten mukana matkaa kiehtovia tarinoita
Moni ”hotelliasukas” tulee Sinnaan kuin kotiinsa
Sinnan Eläinhoitolassa huolehditaan Hämeenlinnan alueen löytöeläimistä. Lakisääteisen toiminnan lisäksi Sinna on lemmikkieläinhoitola, johon asukas tulee vaikkapa omistajansa loman ajaksi.
Teksti: Reetta Reinman
S irkku Laine perusti Sinnan Eläinhoitola ja Löytöeläimet -nimisen lemmikkieläinten hoitolan Toijalaan 14 vuotta sitten, vuonna 2006.
– Lähialueella hoitolan toiminta laajeni nopeasti kunta kerrallaan myös löytöeläinpalveluksi ja virka-apupuolelle. Lähialueen poliisin kanssa meillä on sopimus, että huostaanotetut eläimet hoidetaan Sinnassa, Sirkku Laine kertoo.
Merkittävä Sinnan toimintamuoto on toimia hoitopaikkana eläimille, kun asiakkailla ei ole mahdollista hoitaa lemmikkiään esimerkiksi loman tai töiden vuoksi.
– Monet eläinasiakkaamme ovat niin tottuneet viettämään ”lomansa” meillä, että ne tulevat eläinhoitolaan kuin kotiinsa. Monet asiakassuhteet ovat olleet elinikäisiä, Sirkku iloitsee.
Sinnan Eläinhoitolassa hoidossa olevat koirat lenkitetään kolme kertaa päivässä, ruoka on aamuin illoin. Kissoille tarjoillaan yksi märkäruoka-ateria päivässä. Kuivaruokaa on aina saatavilla. Erikoisempiakin eläimiä hoidetaan mahdollisuuksien mukaan, kuten esimerkiksi gerbiileitä, marsuja, kaneja ja hillereitä. Koirien vuorokausimaksu lemmikkieläinhoitolassa on 20 euroa, kissojen 15 euroa ja pienlemmikkieläinten 10 euroa.
– Olemme on ainoita eläinhoitoloita, mikä ottaa myös vaikeammin käsiteltäviä koiria hoitoon, Sirkku toteaa.
Laki velvoittaa kunnat pitämään huolta löytöeläimistä, eli irrallaan olleista eläimistä, jotka on saatu kiinni. Käytännössä kunnat ostavat palvelun joltain alan toimijalta. Sinnan vastuualue kattaa nykyisin Hämeenlinnan, Valkeakosken, Toijalan, Viialan, Kylmäkosken ja Urjalan alueet. Hämeenlinnan löytökissoista vastaa Kissakoti Kattila, muut löytöeläimet myös Hämeenlinnasta kuuluvat Sinnan vastuulle.
– Kun sopimus Hämeenlinnan kaupungin kanssa astui voimaan viime helmikuun alussa, ensimmäiset asiakkaamme Hämeenlinnasta olivat kaksi marsua. Tämän hetken erikoisimmat asukit löytöeläinpuolella ovat kaksi gerbiiliä sekä Kita- niminen harakan poikanen, Sirkku kertoo.
Tällä hetkellä luonnonvaraisia eläimiä otetaan Sinnaan hoitoon satunnaisesti. Aikaisempina keväinä hoitolan tiloissa kuuli jatkuvaa tervapääskyn poikasten piipitystä, pikkuoravien säksätystä ja siilivauvojen tuhinaa.
– Ensisijaisesti pyrimme löytämään eläimen omistajan samantien naapuruston ja sosiaalisen median avulla, ettei omistajan tarvitse suotta lähteä etsimään karkuteillä olevaa lemmikkiään. Mikäli omistajaa ei tavoiteta, eläin noudetaan Sinnan tiloihin, tarvittaessa hoidetaan ja lääkitään, ja jatketaan omistajan etsintää. Jollei omistajaa ole löytynyt 15 vuorokauden kuluessa, eläin siirtyy Sinnan omistukseen.
– Valitettavasti kaikille eläimille ei löydy omistajaa, etenkin kissoja haetaan harvoin takaisin kotiin.
Sinnan kautta uuden kodin ja elämän on löytänyt jo yli 500 eläintä.
– Osa löytöeläimistä on käynyt löytöeläinhoitolassamme vain pyörähtämässä, jotkut ovat olleet toista vuottakin kotia etsimässä, ennen kuin oikea ihminen on osunut kohdalle, ja eläin on saanut uuden kodin. Kaikilla meille tulleilla eläimillä on oma, mielenkiintoinen tarinansa, Sirkku toteaa.
Sirkku Laine hoiti vuosia kodittomia eläimiä omilla varoillaan, mutta tätä nykyä kodittomien eläinten hoidosta vastaa viime vuonna perustettu Kehräävät Kulkurit Ry. Yhdistys hoitaa kodittomat eläimet ja etsii näille uudet kodit.
Toimintaansa Kehräävät Kulkurit Ry rahoittaa lahjoitusvaroin. Yhdistys pitää Sinnassa kissalan yhteydessä Kesäkissa Kahvilaa ja kirpputoria. Kahvilan herkut ovat monesti ihmisten lahjaksi leipomia, siksi tarjonta on miltei jokapäivä erilainen. Tämän kesän erikoisuus on tuliset, suolaiset pikkupurtavat. Mikäli kahvilan puolella on riittävän rauhallista, päästetään kahvilaan kissoja ja asiakkaat voivat nauttia kahvit kissojen seurassa.
Yhdistyksen kirpputori toimii myös puhtaasti lahjoitusten varassa.
– Tavanomaisen kirpputorin tavoin meiltä ei voi varata pöytää itselleen, vaan kirpputorille lahjoitetaan tavaraa, jonka yhdistys myy kirpputorin kautta, ja varat menevät löytöeläintoimintaan.
Kehräävät Kulkurit ry pyrkii toiminnallaan lisäämään yleistä tietoa löytöeläimistä sekä edistämään niiden hoitoa ja hyvinvointia. Lisäksi yhdistyksellä on tarkoitus järjestää sosiaalista kanssakäymistä löytöeläinten hyvinvoinnista huolta kantavien ihmisten kanssa.
– Esimerkiksi moni ikäihminen on nykyään valitettavan yksinäinen, eläin voi tuoda elämään monenlaista sisältöä. Suunnitelmissa meillä on järjestää vaikkapa yhteisiä kudontailtoja Kehräävät Kulkurit ry:n tiloissa, tai yhteistä ajanviettoa löytöeläinten parissa. Valtaosa löytöeläimistä on villiintyneitä kissoja. Niille on eduksi saada olla mahdollisimman paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Näin ne kesyyntyvät, ja silloin niille on helpompi löytää uusi koti.
Sirkku kannustaa Kehräävät Kulkurit ry:n toimintaan aktiivisia eläinten ystäviä sekä muita eläinten hyvinvoinnista kiinnostuneita kannatusjäseniä.
Sirkku tekee eläinsuojelutyötä suurella sydämellä.
– Tällaista työtä ei pysty tekemään kiintymättä joihinkin hoidokkeihin aivan erityisesti, hän toteaa.
Sirkun koira Sissi, jyhkeä, mutta leppoisa Amerikan Akitan ja Canecorson sekoitus, eli villinä metsässä ainakin yhden talven ajan.
– Koira saatiin kiinni, ja pitkäjänteisen työn tuloksena se hiljalleen kesyyntyi. Kolmen kuukauden jälkeen se antoi vihdoin laittaa itsensä hihnaan. Nimensä Sissi sai metsäreissunsa johdosta. Myöhemmin löytyi eräs koiran aiemmista omistajista, ja selvisi, että myös koiran alkuperäinenkin nimi oli Sissi!
Tuoreempi jäsen Sirkun perheessä on yksivuotias kissa, Tsasny Irves.
– Pentuna se putosi ja satutti itsensä pahasti, mutta onneksi se saatiin pidettyä elossa, eikä kissaan jäänyt pysyviä vammoja. Tsasny löytyi noin kahdeksan viikon ikäisenä rääpäleenä ojasta, jossa se kylmyyden heikentämänä kyyhötti todella heikossa kunnossa.
Tsasny Irves- nimi on mongoliaa. Se tarkoittaa lumileopardia.
– Nimensä Tsasny Irves sai erikoisen pentuturkkinsa johdosta. Leopardista siihen on jäänyt ominaisuudeksi ainakin kova nälkä! Sirkku naurahtaa.
Sirkku Laineen tavoittaa:
040 861 7482
sirkku.laine@netti.fi
”– Tällaista työtä ei pysty tekemään kiintymättä joihinkin hoidokkeihin aivan erityisesti.”