Kahden laulun tarina
Yksinäinen ja Suvivalssi sulkevat sanoihinsa suuria tunteita ja kovia elämänkohtaloita.
Teksti: Asko Keränen
Tämä kirjoitus kertoo kahdesta suomalaisille rakkaasta laulusta ja niiden taustoista. Yksinäinen taisi olla Suomen soitetuin iskelmä vuonna 1980. Suvivalssi lienee vieläkin eniten soitettu häävalssi Suomessa. Molemmat kappaleet ovat Suomussalmella syntyneen ja aikanaan Raaheen muuttaneen Reijo Lumisalmen sanoittamia ja säveltämiä.
Tutustuin Reijoon joskus 1970-luvulla, kun hän aloitti seurustelun serkkutyttöni kanssa. Minä olen syntynyt Taivalkosken Piston kylässä ja Reijo sen naapurikunnassa Suomussalmella. Ensimmäiset muistot Reijosta ajoittuvat ajoille, jolloin asuimme Taivalkoskella. Muutimme 1968 Raaheen ja pian sinne muutti serkkutyttönikin perhe. En muista vuotta, mutta kauaa ei mennyt, kun Reijo ja serkkutyttöni jo asuivat yhteistä kotia Raahessa. Reijo työskenteli tuolloin TVL:llä eli kansanomaisesti ”Tiepiirillä”.
Hänelle Tiepiirin kesäjuhla oli eräänlainen vuoden odotuksen täyttymys, koska Reijo sai siellä esittää itse tekemiään kappaleita työtovereilleen. Noihin aikoihin syntyi ”Tiemiehen valssi”. En tiedä, onko sitä koskaan levytetty.
Reijolle musiikki merkitsi rakasta harrastusta. Hän taltioi kirjoittamiaan sanoituksia ja sävellyksiä siihen aikaan soittamalla taustamusiikin C-kasetille, jonka ”päälle” hän nauhoitti sanat toiselle C-kasetille. Hänen kasettikokoelmistaan löytyi monia kivoja kappaleita, jotka jäivät pääosin hänen laatikkoonsa. Eräänä päivänä Reijo pyysi minua kuuntelemaan tekemäänsä uutta kappaletta. Tuolloinkin laulua kuuntelimme C-kasetilta. Reijo ei pyytänyt minua arvostelemaan uutta musiikkiaan, vaan nyt asiaan liittyi erityinen syy. Yksinäinen kertoo jo silloin edesmenneestä sedästäni Veetistä ja Reijo halusi minun mielipiteeni siitä, onko ylipäätään sopivaa kirjoittaa sukulaisen elämästä.
Veeti oli kolmesta sedästäni ensimmäinen, joka muutti työn perässä Taivalkoskelta Raahen Rautaruukille töihin muistaakseni 1966. Työ oli ns. nelivuorotyötä eli neljän yövuoron jälkeen oli muutama päivä vapaata. Raahe oli urbanisoitumassa eli kaupungissa oli paljon maalta tullutta työvoimaa, joille kaupungistuminen tarjosi paljon muutakin uutta. Ravintola Kumpele oli työmiesten kohtaamispaikka, joka jollakin tavalla koitui setäni kohtaloksi. Pitkät vapaapäivät kuluivat ravintolassa, jolloin kotona ollut Kerttu-vaimo vietti paljon aikaa yksin.
Yksinäinen kertoo setäni Veetin elämästä. Valitettavasti setäni elämä sai surullisen käänteen, kun Veeti kerran kotiin saavuttuaan kohtasi häntä odottaneen vaimonsa Kertun kuolleena. Vaimon kuolema oli sedälleni kova paikka, kuten se on kaikille ihmisille. Elämän täytti ikävä, kaipuu ja katkeruus omasta toiminnasta, kotoa poissaolemisesta ja perheen läheisyyden unohtamisesta.
Kerttu oli todella hieno ihminen, joka rakasti perhettään. Laulussa oleva kohta ”kun sä pyysit mua luoksesi taas palaamaan” tarkoittanee Kertun viimeiseksi jäänyttä puhelua, jolla hän yritti saada miehensä palaamaan kotiin ravintolasta. Setäni kotiin palattua kaikki oli jo liian myöhäistä. Kertun hautaa koristaneet kukat muistuttivat setääni rakkaansa poismenosta, jotka nekin kuihtuivat aikanaan.
Suvivalssin Reijo Lumisalmi teki häälahjaksi serkkupojalleni. Kun kohtalo astuu peliin, niin sille ei kukaan voi mitään. Muutamaa viikkoa ennen häitä morsian päätti peruuttaa häät ja niin todella kävikin. Sitä avioliittoa ei siis koskaan syntynyt, mutta syntyi Suvivalssi, joka on saattanut ja tullee saattamaan tuhansia pareja avioliittoon.
Reijo Lumisalmi menehtyi sairauteensa nuorena. Muistan, kuinka seisoimme molemmat tässä mainitut kappaleet todella hienosti esittäneen Reijo Kallion kanssa Reijon haudalla vierekkäin hetkessä, johon liittyi paljon muistoja, kysymyksiä ja ikävää.