Astrid Lindgren hätkähdytti itsekin kuin Peppi Pitkätossu

Maailma, jossa sadut muuttuvat todeksi

Etelä-Ruotsissa, Smoolannissa sijaitseva Vimmerby, rakastetun lastenkirjailijan syntymäkaupunki, on kuin yhtä suurta Astrid Lindgrenin maailmaa. Kaupunki on täynnä tarinoita, ja Astrid on läsnä kaikkialla.

Teksti: Tarja LehtolaKuvat: Helsingin Kaupunginteatteri ja Tarja Lehtola

Missä sijaitsee Melukylä? Jos se on oikeasti olemassa, minä haluan muuttaa sinne! Näin kirjoitti eräs pikkutyttö Astrid Lindgrenill e.

Melukylän talot totta tosiaan löytyvät Svedstorpista. Ne seisovat rivissä kuten Lindgren Melukylä-kirjoissaan kuvaa. Keskimmäisessä asui Astridin isä Samuel August 1800-luvun loppupuolella. Hyvin monille Astridin kirjojen paikoille ja ihmisille on olemassa todelliset esikuvansa.

Kirjailija Astrid Lindgren syntyi Smoolannissa, Vimmerbyn pikkukaupungissa marraskuussa vuonna 1907. Vanha, omenapuiden ympäröimä talo oli 1700-luvulla ollut pappila, mutta 1900-luvun alkaessa Näsin tilalla asui maanviljelijä Samuel August Ericsson perheineen.

Neljä sisarusta Gunnar , Astrid, Stina ja Ingegerd viettivät onnellista elämää, suurin piirtein sellaista kuin lapset Melukylä-kirjoissa.

Astridin isä Samuel August oli ainutlaatuinen kertoja. Hän muisti tuhansia pieniä yksityiskohtia omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Miten paljon härkä maksoi vuosisadan alussa tai mitä hänellä oli eväsrepussaan, kun hän tuli Linköpingiin vuonna 1902. Hän muisti tarkalleen ihmisten puheet ja hullunkuriset sanonnat.

Peppi Pitkätossu ja Eemeli kirjat ovat täynnä sukkeluuksia, jotka ovat peräisin kirjailijan omasta mielikuvituksesta, mutta osittain, muunneltuna smoolantilaisen maalaisväestön juttuvarastosta. Samuel Augustin ääni kuuluu kuitenkin koko ajan taustalla, kun Astrid Lindgren kertoo. Läheinen kertomistapa on heille molemmille ominaista.

Kun Astrid oli seitsemänvuotias, hän oli yhtä kekseliäs kuin kirjojensa Marikki. Marikki-kirjojen päähenkilön hän nimesi erään lapsuuden ystävänsä mukaan.

Kesti pitkään, ennen kuin Astrid aloitti kirjailijan uransa, mutta hänen harvinaislaatuinen lahjakkuutensa oli jo varhain nähtävissä. Hänen aineitaan luettiin koulussa usein ääneen, ja eräs niistä julkaistiin Vimmerbyn Sanomissa Astridin ollessa 13-vuotias.

Kuten luomansa säännöistä ja tottumuksista piittaamaton Peppi Pitkätossu, kirjailija tottui itsekin hätkähdyttämään ympäristöään. Astrid oli ensimmäisiä koko Vimmerbyssä, joka leikkautti tukkansa lyhyeksi. Se oli sensaatio, jonka kaikki huomasivat. ”Soitin kotiin ja kerroin isälle mitä olin tehnyt. No sitten sinun ei varmaan kannata tulla kotiinkaan, sanoi isä raskaalla äänellä. Kun sitten tulin kotiin ja istuuduin keittiön tuolille, tuli aivan hiljaista. Kukaan ei päästänyt ääntäkään, he vain kulkivat ohitseni vaieten”, on Astrid muistellut tapahtumaa.

Kaupungissa tiedettiin , että Astrid oli taitava kirjoittaja, niinpä hänelle tarjottiin 17-vuotiaana paikkaa sanomalehti Vimmerbyn Sanomissa. Muutamaa vuotta myöhemmin Astrid alkoi odottaa lasta. Vimmerby järkkyi pahemmin kuin Kustaa Vaasan evätessä siltä kaupunkioikeudet.

Villit hevosetkaan eivät olisi saaneet minua jäämään sinne, on Astrid Lindgren kuvannut. Hän matkusti Tukholmaan ja alkoi opiskella pikakirjoitusta ja konekirjoitusta.

Joulun alla vuonna 1929 Astrid Lindgren synnytti poikalapsen, jonka antoi kasvattivanhemmille. Hän suoritti opinnot loppuun ja hankki työpaikan, jossa kukaan ei tiennyt, miten kovaa hänen elämänsä todellisuudessa oli.

Astrid ajatteli poikaansa jatkuvasti. Niin usein kun hän sai säästetyksi matkarahat, hän matkusti tämän luokse Kööpenhaminaan.

Keväällä 1931 Astrid Ericssonista tuli Astrid Lindgren ja hän sai poikansa asumaan luokseen. Keväällä 1934 syntyi Karin -tytär. Peppi Pitkätossun tarinat syntyivät ensin Karin-tyttärelle syntymäpäivälahjaksi. Kirja julkaistiin Ruotsissa vuonna 1944 ja Suomessa vuotta myöhemmin.

Usein nimi syntyi ensin, on Astrid Lindgren tarinoidensa syntyvaiheita muistellessaan kertonut. ”Arvaa mitä Vaahteranmäen Eemeli teki yhtenä päivänä”, puuskahti hän saadakseen täyttä kurkkua huutavan lapsenlapsensa hiljenemään. Loppu onkin historiaa.

Vimmerbyn kaupungin päättäjät ymmärsivät lopulta, mikä mainosarvo kaupungin rajalla sijaitsevalla Melukylällä on. Astrid Lindgrenin maailma -nimisen suuren puuhapuistoalueen rakentaminen lähelle Vimmerbyn keskustaa oli kunnianosoitus kotiseudulleen aina uskollisena pysyneelle, rakastetulle kirjailijalle.

Alue on täynnä tarinoita ja Astrid on läsnä kaikkialla. Kymmenen hehtaarin kokoinen alue on kuin kodikas, soma pikkukaupunki täynnä värikkäitä puutaloja. Kaduilla kuljeksii iloisia ympäri maailmaa saapuneita lomalaisia, jotka ovat päässeet keskelle rakkaitten satujen ja tarinoitten tapahtumia.

Huvikummun, Kissankulman, Melukylän ja monien muiden kirjoista tuttujen kohteiden lisäksi Astrid Lindgren maailmassa on viehättävä pienois-Vimmerby, jonka talot ovat vain parin metrin korkuisia.

Huolimatta siitä, että oli eräs tunnetuimmista ruotsalaisista, Astrid Lindgren ei koskaan lakannut olemasta pieni smoolantilainen maalaistyttö. Hänen viimeinen leposijansa löytyy Vimmerbyn keskustassa sijaitsevalta hautausmaalta Samuel Augustin ja Hannan viereltä.

”Astrid oli ensimmäisiä koko Vimmerbyssä, joka leikkautti tukkansa lyhyeksi. Se oli sensaatio, jonka kaikki huomasivat.”