Pitkäteräisillä luistimilla on helppo pitää vauhtia yllä

Retkiluistelu on ihanteellinen tapa liikkua luonnonjäillä ja nauttia talvisten vesistöjemme tarjoamista maisemista.

Teksti: Merja Kiviluoma

Retkiluistelu on kasvattanut viime vuonna huimasti suosiotaan. Harrastajamäärä on Suomen Ladun mukaan lähes nelinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Suomen Retkiluistelijat yhdistyksen puheenjohtaja Seppo Sihvonen kertoo, että retkiluistelun paras puoli on elämyksellisyys.

– Hyvä seura, fiilis, myötätuuli, retkimeininki ja mielekäs ympäristö ovat retkiluistelun aineksia. Luistelemalla pääsee paikkoihin, joihin ei ehkä muutoin voi mennä. Välillä luistellaan sokkeloisia järvireittejä. Välillä vieraillaan ulkosaaristossa, jota koristavat huurteella kuorrutetut kallionrannat. Lisäksi luisteleminen on taloudellisin liikkumistapa, joka tapahtuu lihasvoimalla..

Suomen Retkiluistelijat ry järjestää retkiä sekä hitaammille aloittelijoille kuin pidemmälle ehtineillekin. Nautiskelevissa retkissä pääasiassa on kokemuksellisuus, ei niinkään fyysisen kunnon haastaminen. Matkaa voi kertyä parikymmentä kilometriä.

Retkeillä voi myös tuloksellisesti.

– Viisiportaisen asteikon toisessa päässä ovat urheilukokemuksia hakevat aktiiviliikkujat. He vetävät parhaimmillaan sata kilometriä yhden päivän aikana, Sihvonen kertoo.

Turvallista retkiluistelu on silloin, kun luistelija tuntee jääolosuhteet – aiheuttavathan jäihin putoamiset Suomessa hukkumisia joka vuosi.

– Meitä kaikkia opetetaan jo lapsena karttamaan jäälle menemistä; silti jääkentissä meitä jokin vetää. Vaatii kuitenkin vuosien kokemuksen, jotta osaa lukea jäätä turvallisesti. Siksi seuramme kouluttaa oppaita retkille vetäjiksi. Kokeneen oppaan seurassa luistelu onnistuu turvallisesti.

Sihvosen mukaan turvallinen yhteisretki jäälle vaatii ensin jääalueen tutkimisen. Seuralla onkin tehokas tiedonantoverkosto jäätietojen välittämiseksi.

Retkiluistelussa käytetään pitkäteräisiä luistimia, joissa kenkänä on hiihtomono kärkisiteellä tai vaelluskenkä remmisiteellä.

– Periaatteessa jäälle voi mennä myös tavallisilla luistimilla tai hokkareilla. Retkiluistelussa käytetään kuitenkin pitkäteräisiä luistimia, sillä ne sietävät parhaiten jään epätasaisuutta. Niillä on myös helppo pitää vauhtia yllä.

Erilaisiin jalkineisiin löytyy vaihtoehtoja.

– Itse harrastan myös luisteluhiihtoa ja hiihtovaellusta, joten käytän luisteluhiihtomonoja sekä välillä tukevia lämpimiä kenkiä ja niihin sopivia luistimia.

– Ihmiset hiihtävät myös retkikengillä. Itse pidän parhaana vaihtoehtona tukevaa hiihtokenkää tukevilla siteillä, joissa on kantapää vapaa. Perinteinen malli on kuitenkin sellainen, jossa kantapää on kiinni, kertoo Sihvonen.

Retkiluistelijan turvallisuusvarusteisiin kuuluvat kaulassa roikkuvat jäänaskalit, jossa roikkuu myös pilli. Lisäksi tarvitaan metallikärkinen jääsauva jään paksuuden kokeilemiseen, vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet sekä heittoköysi pelastustilanteisiin. Lantiovyöllä varustettu reppu kelluttaa jäihin pudottaessa.

Retkiluistelu sopii lähes kaikille. Laji ei kuormita niveliä, kuten esimerkiksi juoksu. Pidemmille retkille ja haastaviin olosuhteisiin tarvitaan kuitenkin hyvä peruskunto ja luistelutaito. Kuinka tehokasta retkiluisteluliikunta on?

– Vauhdin voi luistelija päättää itse, ja siitä riippuu liikunnallinen tehokkuus. Sileällä jäällä luistelu myötätuuleen on kevyttä. Tehoa tarvitaan vastatuulessa ja pitkillä matkoilla. Vauhdikas hiihto ylämäkineen on luultavasti kuitenkin retkiluistelua rankempaa.

– Retkiluistelun fyysiset vaikutukset kohdistuvat enemmän alaraajoihin, sillä voimantuotto lähtee jaloista. Hiihto kuormittaa enemmän yläkroppaa, mutta retkiluistelullakin voi saada timmit jalka- ja vatsalihakset, Sihvonen sanoo.

Suomessa retkiluistelu onnistuu parhaiten merellä tai Salpausselän eteläpuolisilla sisävesillä, joilla lumipeite jää useina talvina ohueksi. Retkiluisteluun sopivia ratoja aurataan; niissä on mielekästä kokeilla harrastusta. Hoidettuja retkiluisteluratoja on mm. Tampereella (Näsijärvi), Lohjalla, Hämeenlinnassa (Alasjärvi), Kangasalla (Roine) ja Muuramessa. Suomen pisin hoidettu rata on Saimaalla Rantasalmen ja Oravin välillä (35 km). Ratoja aurataan tavallisesti myös Tuusulanjärvellä.

– Suuria maisemallisia elämyksiä ei radalla luistelu aina tarjoa, mutta radallakin saa ulkoilmaa, hyvää liikuntaa sekä tuntumaa harrastukseen. Aurattu rata on myös turvallinen, kunhan muistaa sen, että radalla voi olla halkeamia, huomauttaa Sihvonen.

Pyöräilykypärä on suositeltava turvavaruste.

Suomen retkiluistelijat (skrinnari.fi) toimii pääosin pääkaupunkiseudulla, mutta myös Tampereella, Jyväskylässä, Turussa ja Kuopiossa sekä Oulussa, Saimaalla ja Vaasassa.

– Olemme 90-luvulla perustettu retkeily- ja liikuntaseura, jossa on 3000 jäsentä. Kattojärjestömme on Suomen Latu. Itse olen ollut toiminnassa mukana vuodesta 2003, puheenjohtaja Seppo Sihvonen kertoo.

”Välillä luistellaan sokkeloisia järvireittejä. Välillä vieraillaan ulkosaaristossa, jota koristavat huurteella kuorrutetut kallionrannat.”