Jalkapallon EM-kisat suuntaa penkkiurheilijoiden katseet kuukaudeksi Ranskaan

Maailman tasokkain jalkapallotapahtuma tarjoaa suuria tunteita, yllätyksiä ja iloa, mutta myös ison varjon: terrori-iskun pelon.

Teksti: Ari Stenius

Peloista huolimatta luottamus elämään pitää olla pelkoa vahvempi, ja kuten Kansainvälisen Olympiakomitean puheenjohtaja (1952-72) Avery Brundadage vuonna 1972 Münchenin olympiakisojen panttivankidraaman jälkeen totesi: ”The Games must go on”, eli vapaasti tulkittuna: kisojen (elämän) on jatkuttava. Maailman suosituimman urheilulajin, jalkapalloilun, eurooppalainen huipputurnaus pelataan neljän vuoden välein ja toiveissa on, että jännitys ja draama nähdään kentillä.

Järjestäjämaa Ranska on suuri suosikki voittamaan kotikisansa. Haastajia löytyy naapurimaista, pohjoisesta hallitseva maailmanmestari Saksa ja eteläpuolelta kaksien edellisten EM-kisojen voittaja Espanja. Viime EM-kisoissa 2012 Kiovassa ”La Furia Roja” (punainen raivo) hyökyi finaalissa yli Italian ja Espanja voitti 4-0!

Italian revanssia toivovien kovin este saattaa olla jo alkulohkossa, jossa saapasmaan lisäksi pelaa Euroopan ranking-ykkönen Belgia, Irlanti ja Ruotsi.

– Ruotsista ei voi puhua ilman, että mainitaan Zlatan Ibrahimovic .

– Ruotsi on hyvä joukkue ja Zlatan sen sielu. Ruotsin peliä pelataan paljolti Zlatanin ehdoilla ja häneen uskoen. On mielenkiintoista nähdä, miten pitkälle Ibrahimovic pystyy Ruotsin hinaamaan. Alkulohko on vaikea, sanoo Markus Heikkinen , Suomen ex-maajoukkuepelaaja.

Zlatan Ibrahimovic ja Ruotsi, Gareth Bale ja Wales sekä Marek Hamsik ja Slovakia sekä aika suuresti myös Christiano Ronaldo ja Portugali ovat kaksikkoja, joissa yksilö on suurempi joukkueensa.

– Ronaldoa en enää ehkä jaksa aivan yhtä innokkaasti seurata, ja hän ei ole siinä kunnossa, että pystyisi Portugalin pelastamaan. Olisi ollut hienoa nähdä joskus Ronaldo suurkisoissa parhaassa iskussaan, tuumaa Heikkinen.

Heikkinen pelasi aktiiviuransa huippukaudet Itävallassa, jossa mainittujen maiden tavoin on stara ja muut – David Alaba .

– Itävalta voi olla yllättäjä. Siellä on maltilla tehty töitä. Nyt voi olla aika korjata hedelmää, pohdiskelee ”Mako”.

Suomalaisten penkkiurheilijoiden vakiosuosikki on Englanti, joka on maineeseensa nähden harvoin onnistunut, oikeastaan ainoastaan kerran: 50 vuotta sitten, jolloin Englanti voitti kotikisoissaan maailmanmestaruuden.

– Paljon mielenkiintoisia pelaajia, mutta kokemusta ei taida olla riittävästi välieriin asti. Saa nähdä, mitä Roy Hodgson saa aikaan, miettii Heikkinen Hodgsonista, joka valmensi Suomen maajoukkuetta 2006-07.

EM-kisoissa on aina mustat hevosensa ja joskus (1992, 2004) sensaatioyllättäjänsä, mutta Ranskassa ei ihmeisiin uskota. Mustiin hevosiin voi laskea Kroatian ja Puolan, joilla on tasoa ja tähtensä.

Pelaajarintamalla muutama tulee nostamaan markkina-arvonsa pilviin ja osa todistamaan ja muistuttamaan olemassa olostaan... Ketkä, se nähdään.

”Itävalta voi olla yllättäjä. Siellä on maltilla tehty töitä. Nyt voi olla aika korjata hedelmää.”