Piirakka on karjalaisuuden symboli

Karjalaiseen ruokapöytään kuuluvat erottamattomana osana erilaiset piirakat. Kun entisaikaan taloon tuli kosija seurueineen, hän saattoi päätellä suosionsa siitä, alkoivatko emännät valmistaa tarjottavaksi sulhaspiirakoita.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Postin tammikuussa julkaisemat uudet postimerkit herättivät jo etukäteen porua siitä, että kuvassa on aidon käsintehdyn karjalanpiirakan sijaan teollinen tuote. Postimuseon Facebook-sivulla esille nousseesta asiasta kirjoitti mm. Helsingin Sanomat. Merkkiä on haukuttu Postimuseon sivun keskusteluissa muun muassa häpeälliseksi ja perinteitä rikkovaksi. Miksi ja miten karjalanpiirakoista tuli lähes elämää suurempi asia suomalaisten suussa ja mielessä?

Karjalanpiirakasta tuli yleissuomalainen herkku vasta toisen maailmansodan jälkeen. Karjalaiset, jotka tulivat evakkoon lähinnä ruotsinkieliselle seudullemme, kuulivat usein sanottavan, että ainoa sovelias tapa on nauttia”puuro puurona ja leipä leipänä”. Evakkojen mukana piirakkakulttuuri kuitenkin levisi maan joka kolkkaan, ja siitä lähtien karjalainen ruokaperinne on tullut osaksi ruokakulttuuria koko Suomessa.

Tuon ajan ihmisille lauantai oli täydellinen päivä, jos tupa siivottiin, leivinuunissa kypsyivät piirakat ja illalla mentiin hyvälöylyiseen kylyyn. Karjalaiset ovat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan. Talossa leipomispäivänä piipahtava pääsi varmasti osalliseksi päivän piirakkasadosta. Jokaisella oli piirakanteossa omanlaisensa kädenjälki, niinpä karjalainen sananlasku toteaakin, että työn kun näkee, niin tekijän tuntee.

Karjalanpiirakan täyte , joka valmistetaan ensin, on yleensä riisi- tai ohrapuuroa tai perunasosetta. Ennen käytettiin riisin sijasta ohrasuurimoita, koska ne olivat halvempia. Kuoritaikinaan käytetään ruis- ja vehnäjauhoja, vettä ja suolaa. Hienoa täysjyväruisjauhoa voi käyttää sellaisenaan, jolloin ei tarvita vehnäjauhoa. Kuoritaikina ajellaan piirakkapulikalla ohuiksi lätyiksi. Monien mielestä oikean karjalanpiirakan kuori tulee ajaa niin ohueksi, että valoa vasten nostaessa taikina kuultaa läpi. Karjalanpiirakat ovat joko soikeita tai pyöreitä muodoltaan. Seuraava vaihe on rypytys. Lätylle laitetaan puuro tai perunasosetäyte ja käännetään reunat siten, että sisus jää näkyviin. Piirakka laitetaan pellille ja kuumaan uuniin. Kun piirakat ovat saaneet väriä, otetaan ne uunista ja voidellaan.

Vienankarjalainen riisipiirakka jätetään päältä avoimemmaksi ja täytettä laitetaan runsaammin. Kuoren pitää olla rapea ja sydän pehmeä. Ruokaisat perunapiirakat on tehty vehnäjauhopohjaan. Ne pyöritellään lopuksi sulassa voissa. Ellei ole voita, ei kannata leipoakaan, tuumaa karjalainen emäntä. Niinpä aiemmin olikin tapana sanoa, että jos ei piirakka suussa maistu, voita on liian vähän.

Karjalanpiirakka-nimeä saa käyttää vain tietyllä tavalla valmistetusta piirakasta, koska sillä on EU:n nimisuoja, kuten esim. kreikkalaisella Feta-juustolla.

”Jos ei piirakka suussa maistu, voita on liian vähän!”