Aamuhämärä tuntui vaihtuneen silmänräpäyksessä pimeneväksi illaksi.

Kaaottinen päivä alkoi painua mailleen. Kaikki päivän suunnitelmat olivat menneet jo edellispäivän lopulla uusiksi kun kuumemittarin avulla lapsen kitinän syyksi diagnosoitiin kohonnut ruumiinlämpö. Hyvin valvotun yön jälkeen olin pääosin heijannut, hyssyttänyt ja tuudittanut.

Räkäinen ja kuumeinen lapsi sylissäni olin yrittänyt aloittaa yhtä montaa asiaa kun niitä oli vielä tekemättä. Tunsin olevani jokaista solua myöden täynnä kotia ja äitiyttä.

Hien ja vauvan kuolan kastelema paita ylläni rötköttäen istuin olohuoneen lattialla. Se toinen, jonka lapsi myös on, saapui kotiin. Sain kädet vapaaksi, omaa aikaa. Ja mikä hirvittävintä. Olin päättänyt pyhittää tuon hetken hyvän olon -blogillemme. Rättipuhkipoikkiväsyneenä aukaisin tietokoneen. Pää löi tyhjää. Mulla ei ollut yhtä ainuttakaan positiivista ajatusta mielessä sillä hetkellä ja kelasin, että miksi ihmeessä minä ylipäänsä kirjoitan fiilistely-blogia?

Työnsin irvokkaasti tuijottavan näytön sivuun. Oikaisin itseni lattialle. Väsymys tuntui sykkivänä kipuna ohimolla.

Viisi minuuttia unen rajamailla roikuttuani ryhdistäydyin. Vaatteiden vaihto, käsipainot asemiin, musiikkia kehiin ja olin valmis repimään negatiivisen olon irti.

Päivän tuskat sinkoilivat hikipisaroina ympäriinsä australialaisen personal-trainerin, Kayla Itsinesin, laatiman jumppaohjelman tahtiin. Neljä seitsemän minuutin tiukkaa circuitia minuutin tauoilla ja olin niin puhki, että oksetti. Tankkasin vettä. Normaalia annosta hieman reilummin, sillä otin vuodenvaihteessa osaa Facebookin ”Tipallinen Tammikuu 2015” -haasteeseen. Tavoitteena on juoda 2–3 litraa vettä päivässä vuoden ensimmäisen kuukauden ajan.

Kuntoilusession palautukseksi vielä umpeen sataneen pihan kolausoperaatio ja elämä palasi raiteilleen. Hiki on mun voimajuomaa! Suihkunraikkaana nostin koneen uudelleen syliini. Tiesin jälleen, minkä vuoksi minä kirjoitan.

Haluan jakaa juuri tätä oloa, näitä tunteita. Kuinka lohdullista on omistaa keino, millä muokata uupumus ja stressi hetkessä endorfiinihurmoksen kautta jaksamiseksi ja voimavaraksi arjessa. Hyvä olo kun ei ole itsestään selvyys. Ja mikä hienointa. Perustelen oman hyvinvointini vaalimista edesauttamalla sen avulla parempaa oloa yhteiskunnan tasolla. Yhteiskunta on perheidensä kaltainen. Kun minun on hyvä olla, meidän perhe voi paremmin.

Tämä amatöörimäinen terveysintoilija toivottaa vielä kaikille hyvää uutta vuotta!

Jenny

Lisää juttuja voit lukea osoitteessa ponnarilla.blogspot.fi