Patsaita, kirkkoja ja muistomerkkejä

Rantsila, Pulkkila ja Piippola muuttuivat vuonna 2009 kuntaliitoksessa osaksi Siikalatvan kuntaa. Nelostietä ajeleva ohittaa myös Kärsämäen. Historiasta kiinnostuneen kannattaa kesälomamatkalla pysähtyä ja tutkia, mitä tarinoita kylillä on tarjolla.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Rantsilan patsaat - ainutlaatuinen läpileikkaus Suomen historiasta

Rantsila sijaitsee Siikajoen keskijuoksulla 60 kilometriä Oulusta etelään. Pitäjä mainitaan J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa, sillä Suomen sodan viimeinen taistelu käytiin Rantsilan Kerälänkylässä marraskuussa 1808.

Rantsila tunnetaan myös patsaspitäjänä, sillä rantsilalaiset eli ranttiset ovat taiteilleet niitä paikkakunnalleen useita kymmeniä. Suurin osa patsaista on tehty kotiseutuneuvos Helmi Junttilan aloitteesta kansalaisopiston piireissä Martti Väänäsen johdolla.

Suomen sodan viimeisen taistelun komentajana oli eversti Johan August Sandels. Sandelsin ratsastajapatsas, jossa hänet on kuvattu hevosensa Bijoun selässä, komeilee kunnan keskustassa. Sandels on eräs niitä Suomen historian henkilöitä, joka saa kiittää maineestaan Vänrikki Stoolin tarinoita.

Suomen sodassa oli taistellut myös Carl Georg Montgomerry , jonka tarinoita kesälomiaan tätinsä Elisabeth Montgomerryn luona Ollilan sotilastilalla viettävä J. V. Snellman mielellään kuunteli. Lukeva poika -patsas kuvaa Snellmania lapsena Rantsilassa vietettyjen kesien aikaan. Kerrotaan, että juuri noina Rantsilassa viettäminään kesinä tämä suomalaisuuden puolustaja oppi suomenkielen.

Kylväjä – leivänkasvattaja -patsas on tehty menneen ajan maanviljelyn ja vanhojen työtapojen muistoksi. Suurista nälkävuosista on kulunut 150 vuotta.

Nälkävuodet tappoivat kahdeksan prosenttia maan väestöstä. Talvi 1867 oli ankara. Lunta oli maassa kinoksittain vielä toukokuussakin. Pettuleipä ja kerjuumatkat tulivat kansalle tutuksi.

Vanha kansa osasikin arvostaa Jumalan viljaa ja monet siunasivat leivän, ennen kuin ryhtyivät syömään. Rantsilasta etelään johtava yhdentoista kilometrin mittainen suora tienpätkä tehtiin hätäaputöinä nälkävuosien aikaan. Raivaajapatsas muistuttaakin, että raivaajia me olemme jokainen juuriltamme. Maataloutta monipuolistettiin ja teollisuutta kehitettiin, jotta vastaavat nälänhädät voitaisiin tulevaisuudessa tehokkaammin torjua. Kylmänen Food Oy:n piha-alueella oleva patsas kuvaa tehtaan perustajaa Matti Kylmästä , joka taluttaa teurastettavaksi ensimmäistä ostamaansa lehmää.

Pulkkila ratkaisevan taistelun näyttämönä

Pulkkilan taistelu käytiin vuonna 1808 Suomen sodan aikana. Rantsilassa hevosensa kanssa patsastelevan eversti Sandelsin johtamat ruotsalaiset voittivat everstiluutnantti Obuhovin 500 miehen venäläisosaston Pulkkilassa 2. toukokuuta 1808. Tämän jälkeen Sandels eteni kohti Kuopiota.

Kuopiosta lähtenyt Obuhov oli tuomassa tarvikkeita kenraali Bulatovin joukolle ja hän oli pysähtynyt Pulkkilaan. Kun Rantsilaan leiriytynyt Sandels sai tietää venäläisosastosta, hän suuntasi Pulkkilaa kohti.

Aamusumun aikana Sandels hyökkäsi Pulkkilaan pihtiliikkeellä, jolloin venäläiset vetäytyivät kylän taloihin ja tulittivat sieltä käsin hyökkääjiä. Neljä tuntia kestänyt taistelu päättyi, kun pahasti haavoittunut Obuhov antautui vangiksi yhdessä 400 miehensä kanssa. Voitto avasi Sandelsille mahdollisuuden edetä Savoon.

O. Junttolan suunnittelema Pulkkilan taistelun muistopatsas paljastettiin 30. huhtikuuta 1933 Pulkkilan keskustassa. Patsaan tekstinä oli alun perin: ”Tässä Sandels suomalaisineen löi ryssän”, mutta 1940-luvulla se muutettiin muotoon: ”Tässä Sandels suomalaisineen löi vihollisen”.

Piippola tunnetaan keskipisteestään ja vaaristaan

Vuonna 1958 Suomen Kuvalehti päätti etsiä Suomen keskipisteen eli kohdan, jonka päällä jäykkä Suomen kartta pysyisi tasapainossa tylpän piikin kärjessä. Keskipiste löytyi asumattomalta alueelta Piippolan kunnasta.

Piippolalaiset eli piipposet haaveilivat paikasta matkailukohdetta ja muurasivat talkoilla maamerkin, johon Suomen Kuvalehti kustansi laatan ”Suomen keskipiste, The Center Point of Finland”. Monumenttia ei kylläkään viety varsinaiseen keskipisteeseen, vaan se sijoitettiin lähimpään asutettuun paikkaan Leskelän kylään nelostien varteen.

Maankohoaminen muuttaa kuitenkin Suomi-neidon kurveja varsinkin länsirannikolla. Keskipisteen meriittiä on ollut itselleen ottamassa ainakin naapuripitäjä Kärsämäki. Leskelässä muistomerkki kuitenkin seisoo edelleenkin. Piippola tunnetaan myös Piippolan vaarin ja kirjailija Pentti Haanpään kotipitäjänä.

Kärsämäen Paanukirkko hiljentää matkailijan

Jatkettaessa matkaa Leskelästä Kärsämäen suuntaan kannattaa hiljentää Paanukirkon kyltin kohdalla. Kärsämäen Paanukirkkoon ovat tervetulleita tutustumaan ja hiljentymään kaikki läheltä ja kaukaa tulevat tiellä liikkujat.

Vuonna 2004 valmistuneen kirkon rakennustavaksi valittiin mahdollisimman aidot 1700-luvun menetelmät, mutta kirkon muoto on modernia nykypäivää. Se on myös elävä todistus siitä, että metsät ja puu ovat edelleenkin keskeinen osa suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.

Vanhojen kädentaitojen lisäksi erikoisuutta on ollut työmaa, jossa koneet eivät pauhanneet. Tällä työmaalla on kuulunut vain sahan suhinaa, kirveen kilahduksia ja kalkatusta sepän pajasta. Kylän naisväen vastuulla oli kirkkotekstiilien valmistus. Ennen kuin ompelutöihin päästiin, oli aloitettava aivan alusta eli kylvettävä pellavapelto.

Kaiken uurastuksen lopputuloksena on täysin omaleimainen, yhtä aikaa perinteisen puurakentamisen ja modernin arkkitehtuurin taidonnäyte, läpikotaisin suomalainen rakennus. Vuonna 2004 Kärsämäen Paanukirkko sai Pohjois-Suomen paras rakennusteko -palkinnon, ja vuotta myöhemmin toisen palkinnon eurooppalaisessa puujulkisivukilpailussa.