Sketsien mestarit aloittivat Kummeli-uransa videokameralle hölmöillen.

Elettiin vuotta 1983. Vasta 15-vuotias Olli Keskinen oli vuokrannut videokameran siskonsa ja tämän sulhasen Heikki Silvennoisen häitä varten. Se piti palauttaa vasta seuraavana päivänä, joten tilaisuus kannatti käyttää hyväksi ja kuvata vähän muutakin. Siispä Keskinen pyysi Silvennoista esittämään kameralle muutamia sketsejä.

– Silloin mä ensimmäisen kerran katselin etsimestä, kun Hessu pelleilee. Se oli yhtä hirnumista. Hessu esitti Jani-nimistä Huberin varastomiestä, joka selitti jotain rillit vinossa, pelkkä kerrasto päällään, Olli Keskinen paljastaa tuoreessa Kummeli – Erittäin hyvin sanottu -kirjassa.

Tuosta kohtalokkaasta hetkestä kului kahdeksan vuotta siihen, kun Keskinen, Silvennoinen ja Timo Kahilainen saivat myytyä idean Kummeli-sketsisarjasta TV2:lle. Loppu on vähintäänkin viihdehistoriaa.

Kummeli sai aluksi ristiriitaisen ja jopa jähmeän vastaanoton, mutta kun suuret kansanjoukot yhtäkkiä villiintyivät, ilmiötä ei pysäyttänyt mikään. Koululaiset alkoivat toistella ohjelmasta tuttuja hokemia: Kyllä lähtee! Artisti maksaa! Purista perseellä normaalisti! Onks kaikki okei? Dodii! Kummelin hahmot, kuten Matti Näsä, Mauno Ahonen, Speedy ja Saku sekä Puukon veljekset tulivat yleisölle tutummiksi kuin monet sen ajan todelliset julkkikset. Katsojaluvut hipoivat miljoonaa, Kummeli t-paitoja myytiin kymmeniä tuhansia ja kesällä 1994 tehdyllä livekiertueella parhaimmillaan 40000 ihmistä huusi Heikki Helan yllyttämänä ”älämölöä”.

– Yksi parhaista saamistamme palautteista tuli kirjekuoressa yhdeltä narkomaanilta. ”Kiitos teille, tässä on lusikkani. En tarvitse sitä enää”, Timo Kahilainen muistelee.

Tuomas Marjamäen kirjoittamassa, Docendon kustantamassa uutuuskirjassa kummelit tunnustavat, että hurjalla suosiolla oli myös rankka kääntöpuolensa. Lieveilmiöistä jokainen joutui selviytymään omalla tavallaan. Tuossa vaiheessa Olli Keskinen jätti Kummelin ja sketsisarjakin pantiin hetkeksi lepäämään.

Heikki Vihisen liityttyä ryhmään Kummeli muutti muotoaan. Painopiste siirtyi sketseistä elokuviin, draamallisempaan televisiohuumoriin sekä teatteriin. Kummeli yritti myös tahallaan rikkoa hyvän maun rajoja.

Lihaksia ja luoteja -sarjassa tutuksi tulleen hahmon, ylikomisario Vanajan (myöhemmin myös lääkäri emeritus ja laamanni) oli tarkoitus järkyttää yleisöään.

– Me provosoimme ja halusimme tehdä jotain aivan kamalaa, yritettiin vetää niin överiksi kuin mahdollista. Silvennoinen heitti päälleni vettä, suihkutti kaljuni märäksi ja käski haisemaan, Vanajaa esittänyt Vihinen kertoo.

Järkyttämisessä Vanaja onnistuikin, mutta samalla siitä tuli yhden tv-katselijasukupolven suosikki.

Kummelin elokuvat ovat keränneet elokuvateattereissa muhkeat yleisöt, mutta vielä suositumpia ne ovat olleet televisiossa esitettyinä, videoina tai dvd:inä. Elokuvista kenties legendaarisin, Kummeli Kultakuume, nautitaan yhä uudelleen ja uudelleen krapulasunnuntaisin pizzan kyytipoikana. Sen jokainen vuorosana naurattaa milloin mitäkin yleisöä ja milloin mistäkin syystä. Elokuvan nähneet tietävät heti, mitä tarkoittaa, jos kaapissa on vaarallinen natsi.

Kummeli – Erittäin hyvin sanottu -kirjan lukemisen jälkeen useampaankin kertaan katsottu Kultakuume aukeaa uudella tavalla. Tiukalla budjetilla ennätysajassa kuvatun elokuvan kulisseissa meno on ollut melkein yhtä sekopäistä kuin itse tarinakin. Silmiään kierossa pitänyt Kahilainen ajoi vahingossa kalliin elokuvakameran yli ja auto ajettiin mutaiseen lampeen, vaikka sen olisi pitänyt esiintyä vielä useissa kohtauksissa. Puvustaja lainasi Jönssin ja Dillen vaatteet stuntmiehille, mutta unohti ottaa Kahilaiselle ja Vihiselle varavaatteet mukaan. Niinpä miehet joutuivat odottelemaan omaa vuoroaan alasti tien poskessa. Samanlaisia vastoinkäymisiä koettiin myös Kummelin Jackpotin kuvauksissa, joissa elokuvassa isossa osassa olevasta autosta varastettiin erikoisvanteet.

Kummelista tehty kirja toimii monella tasolla. Sen voi ahmia kerralla, siitä voi lukea otteita tai ihan vain selailla. Teksti ja kuvat naurattavat siinä missä Kummelin sketsitkin, mutta samalla tulee kerrottua yhden viihdyttäjäporukan historia rehellisesti ja kohdettaan ujostelematta.

Kirjansa Kummeli onkin ansainnut. Ryhmän suosio ei ole missään vaiheessa laskenut, vaan se on onnistunut tavoittamaan jopa kokonaan uuden sukupolven. Lapset, jotka eivät vielä televisio-Kummelin aikana olleet syntyneetkään, nauravat samoille YouTubeen ladatuille sketseille kuin heidän vanhempansakin. Aikoinaan vain hassuille hahmoille hekotellut yleisö saattaa puolestaan katsoa Kummelia pieni nostalgian kyynel silmäkulmassaan.

Ei siis ole ihme, että Kummeleilta kysellään toistuvasti, milloin he palaavat naurattamaan televisioon. Sketsisarjan tekemisestä ei ole toistaiseksi tietoa, mutta aina kummelit ovat yllättäneet yleisönsä joko tv-ohjelmalla, elokuvalla, teatterinäytelmällä – tai jollain ihan muulla vielä kummallisemmalla projektilla.

– Kukaan meistä ei tiedä yleensä kuin yhden jutun tästä eteenpäin. Jos on vähän aikaa hiljaista, sitten puhelin taas soi ja kasataan porukka yhteen, Heikki Hela sanoo.

”Me provosoimme ja halusimme tehdä jotain aivan kamalaa, yritettiin vetää niin överiksi kuin mahdollista.”