Kulttuuri-sukujen kasvatti

Helsingin Sanomien entisen päätoimittajan Janne Virkkusen sukupuun oksilla roikkuvat niin Snellmanit, Sibeliukset kuin Järnefeltitkin. Keskeisin hahmo on kuitenkin ollut Jean Sibelius.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

J anne Virkkusen isoisä, Kansallisteatterin näyttelijä Jussi Snellman avioitui Ruth Sibeliuksen kanssa vuonna 1916. Heidän poikansaErkkimuutti nimensä 30-luvulla Virkkuseksi.

Virkkusen perheeseen syntyneelle pojalle valikoitui sama syntymäpäivä isoäitinsä isän Jean Sibeliuksen kanssa, joten poika kastettiin Janneksi kuuluisan kaimansa mukaan. Opiskeluvuosina tosin Sibelius oli alkanut kirjoittaa nimensä ranskalaisittain Jean.

Janne Virkkusen mielestä hänen sukunsa on hassunkurinen yhdistelmä suomalaisia kulttuurisukuja, mutta keskeisin hahmo on kuitenkin ollut Jean Sibelius. Toki Virkkunen arvostaa sukunsa toista suurta merkkimiestä J.V. Snellmania .

– Sukuasiat alkavat kiinnostaa, kun ikää tulee lisää.

Lapsena Virkkunen pääsi useamman kerran vuodessa leikkimään sunnuntaisin Ainolan metsiin. Syntymäpäivänsä takia hän oli lastenlastenlapsista erityisasemassa ja sai aina vuosia täyttäessään Ainolasta pienen rahalahjan.

Sibelius oli lapsille rakastettava hahmo, mutta vaikea aviomies.

– Nerot eivät ole koskaan helppoja puolisoita. Jos musiikki soi koko ajan päässä, ei ole helppoa paneutua arkielämään. Sellaisia neroja syntyy pieneen kansakuntaan todella harvoin.

Olihan kyseessä todella mies, jonka kuoleman jälkeen Urho Kekkonenkin totesi, että kautta maailman tunnetuin suomalainen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Sibeliuksen välillä kosteatkin harrastukset kodin ulkopuolella saivat aikaan monenlaisia kaskuja.

Erään tarinan mukaan Aino Sibelius oli kysellyt illan viettoon lähtevältä mieheltään tämän kotiintuloaikaa. Tähän Sibelius vastasi: Olen säveltäjä, en ennustaja.

– Sibelius lähti tosiaan usein fiftaamaan. Täysin en ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta ilmeisesti se on sitä, kun mennään jätkien kanssa ulos, Virkkunen toteaa.

Virkkusen oma mummola Ruth ja Jussi Snellmanin luona Snellmaninkadulla oli kaunis kruununhakalaiskoti. Virkkunen arvelee saaneensa lahjansa Snellmanin suvun puolelta, kirjoittaminen on ollut aina helppoa.

– Meillä oli kotona Sibeliuksen perintöpiano ja lapsena otin soittotunteja. Olen kuitenkin todella epämusikaalinen ihminen, en osaa edes laulaa. Musikaalisuuteeni rajoittuu musiikin kuunteluun.

Myös suvun toinen merkkimies J. V. Snellman oli poikkeuksellinen ihminen omassa ajassaan. Hän ei käpertynyt kotimaisuuteen ja suomalaisuuteen, vaan katsoi asioita todella laajasti ja avarasti.

Hän oli rohkea visioija ja kehitti voimakkaasti suomalaista yhteiskuntaa ja ajattelua.

– Snellman oli aikaansa edellä ja oman aikansa huomattavin mediakriitikko. Hän arvosteli mediaa, joka tarkoitti tuohon aikaan lähinnä sanomalehtiä, joutavanpäiväisistä tarinoista ja viihteellisyydestä. Missä on sananvapaus, siellä on ihmisenkin vapaus. Joka ajassa tarvitaan avaraa ajattelua, toteaa Virkkunen.

Virkkunen oli Helsingin Sanomien leivissä lähes 40 vuotta, joten perspektiiviä riittää. Tuosta ajasta puolet kului lehden päätoimittajana.

Virkkunen lähti aikoinaan yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneena opiskelemaan poliittista historiaa, valtio-oppia ja tiedotusoppia ja päätyi toimittajaksi. Suku oli asialla myös silloin kun Helsinkiin alettiin puuhata uutta Päivälehteä, josta myöhemmin syntyi Helsingin Sanomat. Yksi sen perustajajäsenistä oli Arvid Järnefelt, Aino Sibeliuksen veli.

Sibeliuksen ja Ainolan henkinen perintö jälkeläisilleen on vahva.

– Ainola ja Sibelius merkitsevät minulle uskoa ja luottamusta siihen, että Suomi ja suomalaiset menestyvät Euroopassa ja maailmassa, jos uskovat itseensä. Se tarkoittaa luottamusta siihen, että pieni maa menestyy, kun se uskaltaa olla oma itsensä, Virkkunen sanoo.

Sibelius oli kosmopoliitti jo silloin, kun se oli vielä harvinaista.

– Sellaista kansainvälisyyttä tarvitsemme kaikilla aloilla myös tänä päivänä.

Virkkusen syntymäpäivänä on liputettu suuren säveltäjän kunniaksi vuodesta 2011 lähtien. Päivää vietetään myös suomalaisen musiikin päivänä. Snellmanin päivää on liputettu vuodesta 1950 ja vuodesta 1978 sitä on juhlittu myös suomalaisuuden päivänä.

”Missä on sananvapaus, siellä on ihmisenkin vapaus.”

”Pieni maa menestyy, kun se uskaltaa olla oma itsensä.”

Kuka?

Kuka?