Konesaumakattoja tehdään pellin lisäksi alumiinista ja kuparista

Konesaumattu peltikatto on yksi pitkäikäisimmistä katevaihtoehdoista ja varmasti perinteikkäin. Konesaumakatot rantautuivat Suomeen aikoinaan Ruotsista ja Venäjältä, ja yhä alkuperäisten peltikattojen arvo tunnetaan parhaiten rannikkoseuduilla.

Teksti: Sanna KarppinenKuvat: Jonas Nourisson

Vaskiseppien toimitusjohtaja Veli Kilpirinne aloitti konesaumakattojen tekemisen 1990-luvulla. Oman kattoremontti- ja peltiseppäfirman hän perusti vuonna 2001 tavoitteenaan vaalia vanhoja käsityöperinteitä.

Nykyään sepät tekevät konesaumakattoja ympäri Suomen, ja jokainen katto syntyy peltiseppien ammattitaidolla.

– Ensimmäiset rautapeltikatot tehtiin Suomessa jo 1800-luvun puolella, ja ne piti tervata ruostumisen estämiseksi, Veli Kilpirinne kertoo.

Ensimmäiset nykyisten kaltaiset sinkitystä eli galvanoidusta pellistä tehdyt saumapeltikatot valmistettiin vuosisadan vaihteessa. Katto syntyi peltiarkeista, koska pitkää nauhapeltiä ei vielä osattu valmistaa. Puhuttiinkin palapeltikatoista.

1950–1960-luvulla peltikaton tekoon saatiin avuksi rivikone, joka mahdollisti koko lappeen mittaisten peltirivien valmistuksen sekä rivisaumojen tekemisen ja sulkemisen koneellisesti.

– Rivikoneen takia saumapeltikattoja alettiin kutsua konesaumakatoiksi, Kilpirinne selittää.

– Rivikone esivalmistaa nykyäänkin peltirivien saumat. Muuten peltikaton teko on säilynyt samanlaisena kuin 1800-luvulla. Harja- ja jiirisaumat, jalkarännit, piippujen pellitykset ja läpiviennit saumataan kaikki katolla perinteisin menetelmin käsityönä.

Konesaumakatolla on kilpailijansa ja jäljittelijänsä, kuten kaikilla onnistuneilla ratkaisuilla. Aidon erottaminen ei ole aina maallikolle helppoa.

– Pellistä tehdään nykyään myös profiili- ja lukkosaumakattoja, mutta niillä ei ole konesaumakaton kanssa muuta yhteistä kuin materiaali ja samantyyppinen ulkonäkö, Kilpirinne toteaa.

– Aitoon konesaumakattoon ei puhkaista ainuttakaan reikää, vaan kaikki pellit ovat katolla yhtä ehjiä kuin rivikoneesta tullessaan.

Mitään ei kiinnitetä pellin läpi, vaan pellit saumataan tiiviisti kiinni toisiinsa kaksinkertaisen sauman ja tiivistysaineen avulla.

– Sen sijaan profiilipeltikattoihin joudutaan tekemään kiinnitysreikiä esimerkiksi ruuveja varten. Profiilipeltikaton alle on myös pakko asentaa vedenpitävä aluskate. Konesaumakatolla sitä ei välttämättä tarvita.

Erilaisten peltikattojen kestävyydessä on suuria eroja.

– Meille sepille on arkipäivää uusia jopa yli 100 vuotta vanhoja konesaumakattoja, ja toisaalta vain 15 vuotta vanhoja profiilipeltikattoja, Kilpirinne kertoo.

Profiilipeltikaton elinkaari on 20–30 vuotta, ja ne tehdään lähes poikkeuksetta pinnoitetusta pellistä.

– Pinnoitteen kestävyys vaihtelee, mutta lähes poikkeuksetta pinnoitteen väri haalistuu esimerkiksi auringonvalon takia, eikä asialle voi järkevästi tehdä mitään. Kun sinkityn konesaumakaton kunnosta huolehditaan säännöllisesti maalaamalla, katto kestää kauniina koko elinkaarensa ajan.

Konesaumakattoja tehdään pellin lisäksi alumiinista ja kuparista.

– Alumiini on Keski-Euroopassa suosittu katemateriaali ja pikkuhiljaa rantautumassa myös Suomeen, Kilpirinne kertoo.

– Kupari mielletään usein julkisten rakennusten katemateriaaliksi, mutta se on yleistynyt ilahduttavasti myös omakotitaloissa, hän toteaa.

Kuparikatto on niin kestävä, että sen elinikää on vaikea määritellä.

– Se ei syövy, vaan kestää satoja vuosia.

Konesaumakatto on Kilpirinteen mukaan myös kestävämpi kuin tiili-, huopa- tai kermikatto.

– Tiilikatoilla yleisiä ongelmia ovat sammaloituminen ja lohkeilu talvisin, varsinkin jos katossa on paljon jiirejä eli kulmia, Kilpirinne tietää.

– Korjaamme paljon tiilikattojen vuotavia läpivientipellityksiä. Tiilikattojen tekijät kun ovat harvoin peltiseppiä. Eniten ongelmia asukkaille tulee kuitenkin palahuopakatoista, joita asennetaan liian loiville katoille. Seisova vesi vuotaa saumoista vaivihkaa talon yläpohjaan ja suuria vahinkoja ehtii syntyä asukkaiden tietämättä.

Katto on kodin viides julkisivu , ja siksi vesikatteen valintaa kannattaa harkita yhtä huolellisesti kuin muitakin julkisivumateriaaleja. Käsityönä tehty konesaumakatto on ajattoman kaunis ja linjakas vaihtoehto. Ei ihme, että se on laatutietoisten omakotiasujien ja arkkitehtien suosikki.

– Ketkä konesaumakaton tuntevat, pitävät sitä ainoana vanhoihin taloihin sopivana arvokattona, Kilpirinne toteaa.

– Arkkitehdit pitävät aidoista materiaaleista, ja he valitsevat talon julkisivuun mieluummin puuta kuin vinyyliä ja peltikatolle aitoa konesaumapeltiä jäljitelmän sijaan. Harjaantunutta silmää hivelee myös konesaumakaton klassinen rytmi, jossa siistit pystysaumat toistuvat.

Vaskisepät näkevät saneerauskohteissaan usein kattoja, joiden profiili on kärsinyt päällekkäin kasattujen katemateriaalien takia. Konesaumakatto on keino palauttaa katon alkuperäinen muoto.

– Alun perin talossa on voinut olla pärekatto, sitten päälle on tehty huopakatto ja edelleen profiilipeltikatto, Kilpirinne kertoo. – Lopputulos on paksu kuin talon päälle olisi asetettu tohtorinhattu.

Konesaumakatto on hänen mukaansa silloin toimiva ratkaisu, joka ei esimerkiksi tarvitse yhtä suuria tuuletusvälejä kuin profiilipeltikatto.

– Peltirivit ovat myös tiiliä kevyempiä, joten alusrakenteeltaan kevytkin vesikatto kestää notkahtamatta suuret lumikuormat. Konesaumakatteen ansiosta turhia rakenteita voidaan purkaa ja palauttaa näin talon alkuperäinen arkkitehtuuri.