Tuumittua

Lehdissä, niin tässäkin, käsitellään tasaisin välein eräretkeilyä. Kun olen itsekin sitä hiukan harrastanut, hyvät neuvot ovat siirrettävissä aloittelijoille.

Eräretkeilyä ei tarvitse harrastaa pelkästään Lapissa tai Koillismaalla. Retkelle voi lähteä esimerkiksi paikallisliikenteen bussin päätepysäkiltä. Mukana on oltava teltta, retkimuonaa, kompassi, kunnon vaatteet ja jos mahdollista, hyvää seuraa.

***

Teltan pystyttäminen vaatii taitoa ja kärsivällisyyttä, etenkin jos retki alkaa iltahämärissä. Aivan muutaman metrin päähän bussipysäkistä ei kannata päätyä. Paras paikka on sellainen, johon koirien haukunta ei kuulu.

Tärkeintä teltan pystyttämisessä on se, että makuupohja ei ole kuhmurainen. Oviaukon on oltava niin tiivis, etteivät muurahaiset pääse sisään.

Retkimuonan valinnassa on oltava tarkkana ainakin silloin kun ei retkeile yksin. On vältettävä hernekeittoa, tuoretta hapanleipää ja omenaa. Lähimaastossa eräretkeily on hyvä rajoittaa 12 tuntiin, sillä uuden päivän valjetessa sosiaalipuolen viranomaiset tai poliisit saattavat hakea retkeilijät talteen jonkun koiraansa kuljettavan yksineläjän ilkeämielisen vihjeen perusteella.

***

Etenkään Lapissa ei ole järkevää retkeillä yksin. Jos kännykästä katoaa virta, avun hälyttäminen esimerkiksi jalan katkettua on vaikeaa.

Ryhmässä retkeillessä ei tarvitse pitää kuin yhtä kännykkää yhtä aikaa päällä. Aivan hätätilassa voi sytyttää metsäpalon, jollei muuten pysty määrittelemään olinpaikkaa vaikkapa Kevon kanjonissa tai Kilpisjärven ja Hetan puolivälissä.

Siitä saattaa kyllä joutua maksamaan melkoisia korvauksia, etenkin jos palo ehtii levitä ennen uhrin löytymistä, mutta tärkeämpää on elää pitkä loppuelämä köyhänä kuin saada varhaiseen kuolinilmoitukseen lähtöruuduksi Enontekiö tai niin kuin sota-aikana ”siellä jossakin”.

Länsikairassa on huolehdittava myös siitä, ettei ajaudu Naton alueelle. Norjalaisista rajavartijoista kyllä selviytyy, mutta kun joutuu silmätysten mustan alabamalaispartion kanssa, tilanne voi kärjistyä.

***

Suosittelenkin Lapissa retkeileviä valitsemaan joko Saariselkä– Lemmenjoki alueen tai rajajoen läheisyyden Muoniosta pohjoiseen. Siellä voi alkuun yöpyä Oloksella. Tunnen monta retkeilijää, jotka eivät sikäläisistä hotelli- ja ravintolaoloista niihin ensi kertaa tutustuttuaan lähde minnekään.

Talvella voi välipäivänä varata vaikka koiravaljakon läheisistä suurista palvelukeskuksista, kuten Harrinivalta, ja kertoa kotona, että minua vetivät samat koirat kuin David Beckhamin perhettä. Tuo edellinen lause paljastaakin, etten suosittele eräretkeilyä perhepiirissä. Naisten ominaisuuksiin kun kuuluu, että laaditusta suunnitelmasta pidetään kiinni. Miehet ovat joustavampia, varsinkin kun heitä on useita.

***

Kotiin paluun jälkeen on turha jakaa väärää tietoa. Yleensä kysytään, kuinka paljon tuli suksille kilometrejä. Kun sukset kiinnitetään nimikkotaksin katolle lentokentällä ja irrotetaan ne sieltä kotimatkan alkaessa, suksen kulun saa selville taksin matkamittarista.

Tukikohdaksi on kaikkein viisainta valita joku Lapin monista huvittelukeskuksista ja juuri läheltä lentokenttiä.

Saariselän kelokaupungin retkeilijät ovat keski-iältään hiukan vanhempia kuin retkeilijät Levillä ja Ylläksen maastossa. Nuorin väki ei aja etelästä Lappiin asti. He hakeutuvat puoliväliin Kuusamon Rukalle ja Nilsiän Tahkovuorelle. Näiden alueiden matkailijat eivät kuljeta telttaa tai termospulloa mukanaan, joten tämä teksti on kirjoitettu heidän vanhenemisensa varalle. Poikkeuksen tosin muodostavat pohjoiseen suuntaavat yläasteikäiset leirikoululaiset, mutta heidän yönviettoaan oudoissa olosuhteissa Olli Luukkaisen johtama OAJ ja tulevakin opetusministeri estelevät tai ainakin valvovat.

Joitakin retkeilyyn liittyviä tärkeitä vihjeitä jäi edelleen kertomatta, mutta tärkeimmät olivat tässä.

Martti Huhtamäki

KauppaSuomi-lehden kolumnisti Martti Huhtamäki on Ilta-Sanomien eläkkeellä oleva päätoimittaja ja kirjailija.