Miten harrastuksen alkuun?

Perhokalastuksen aloittamista pidetään kalliina. Todellisuudessa harrastuksen voi aloittaa summilla, joita voi verrata virvelikalastuksen menoeriin. On itsestä kiinni, minkä verran haluaa panostaa mukavuuteen kalavesillä: yleensä todelliset tarpeet oppii kantapään kautta.

Teksti: Tapio Pelkonen Kuvat: Marko Liedes ja Tapio Pelkonen

Pidän itseäni tavallisena virvelikalastajana, joka käy kesäisin 10-20 kertaa kalalla ja jonka viehelaukkuun on viimeisen seitsemän vuoden aikana kertynyt parin markettivirvelin lisäksi kolmisenkymmentä uistinta. Uistimet maksavat kymmenisen euroa kappaleelta. Rahaa on mennyt yhteensä noin neljäsataa euroa.

Perhokalastuksessa suurimmat investoinnit tehdään heti alussa. Esimerkiksi Vision Keeper -merkkiset, kahluuhousut ja kengät sekä valmis perhosetti perhorasialla ja polarisoivilla laseilla on mahdollista saada alle kahdella ja puolella sadalla eurolla. Tästä eteenpäin pärjää valmiiksi sidotuilla perhoilla ja perukesiimoilla, jotka maksavat muutamia euroja kappaleelta.

Aloitin koskissa kalastamisen alle kolmekymppiä maksavilla kahluuhousuilla, joissa oli hintaluokkaan tyypillisesti kuuluvat kiinteät saappaat. Housut olivat normaalivartaloiselle reilut, jopa pussimaiset, mutta niillä sai tuntuman kahluuseen. Suurin miinus oli se, että ne eivät hengittäneet, jolloin koskessa seisominen pitkiä aikoja ei ollut miellyttävää. Kun riisuin kahluuhousut, olivat päällä olevat vaatteet kosteudesta nihkeät. Hengittävät kahluuhousut, jotka kestävät myös kulutusta, olivat hankinta, jotka veivät vedessä viihtymisen aivan uudelle tasolle. Huopapohjaiset kengät olivat selvästi käytännöllisemmät kuin kovat kumisaapaspohjat.

Vedessä jalka ei aina osu sinne, minne sen olettaa osuvan: veden pinnan heijastukset aiheuttavat vääristymiä. Vääristymät poistuvat, kun käyttää polarisoivia laseja. Lasien avulla kalat erottuvat vedessä ja lisäksi ne suojaavat silmiä ohi viuhuvalta perholta.

Lasit ovat yhtä tärkeät perhokalastajalle kuin naskalit pilkkijälle. Kalapaikoille kahlatessa suosin sauvaa. Kolmas tukipiste tuo vakautta virrassa liikkumiseen ja pohjan tunnustelu säästää ikäviltä yllätyksiltä ja kaatumisilta.

Kalapaikoille siirtyminen nostaa hien pintaan, joka jääkin siihen, jos kosteus ei pääse siirtymään vaatetuksen pintakerroksiin. Jos lisäksi kahluuhousut eivät hengitä, kosteus jää sisäpuolelle ja kylmettyminen on varmaa. Puuvilla soveltuu materiaalina parhaiten kaupunkiolosuhteisiin, mutta kalastukseen huonosti. Hartioista nilkkoihin ulottuva hihaton fleecehaalari siirtää kosteuden, hengittää ja lämmittää. Jaloista kosteuden vievät parhaiten merinovillasukat, jolloin hiertymiäkään ei pääse syntymään.

Kahluuhousuista löytyy yleensä rintatasku, johon mahtuu rasiallinen perhoja. Näppärä lisä on pään yli vedettävä rintalaukku, joka mahdollistaa useamman perhorasian, perukesiimojen, kellunta-aineen, suonipihtien ja siimaleikkurin mukana kuljettamisen. Tilaa löytyy eväillekin, jolloin vedestä ei tarvitse poistua pikkupurtavan takia. Selkäpuolen remmeihin saa kiinni kahluutakin, jonka voi ottaa esille viimeistään siinä vaiheessa, kun sade yllättää. Lyhyillä reissuilla kahluutakki tilavine taskuineen riittää monesti välineille.

Kala on napannut kiinni, vapa taipuu ja siima soi tuulessa. Yhdellä liikkeellä pitäisi saada toiseen käteen haavi. Taimenhaavi magneettisella vapauttimella on mainio keksintö, sillä se pysyy selässä olematta tiellä. Haavissa on hyvä olla solmuton havas, jolloin kala ei riuhdo pintaansa pilalle ja koukutkin irtoavat helpommin sotkusta.

Hanskat lienevät yleisin varuste, jotka aloittelija unohtaa. Tuulenpitävät sormikkaat, joissa on kolmelle sormelle tehdyt leikkaukset, pitävät kädet työkykyisinä. Haaleakin vesi kohmettaa kylmässä sormet.