Skin suksissa pito tulee mohair- tai nailonkarvasta

”Karvapohjasuksissa” on erinomainen hiihdettävyys, hyvä luisto ja varma pito, tarvitaan vain luistovoitelu

Tämän hiihtokauden uutuudessa skin suksessa eli ns. karvapohjasuksessa käytetään perinteisen tyylin suksessa pitoaineena mohair- tai nailonkarvaa. Tämä toimii kaikilla keleillä. Joten ei muuta kuin luistovoitelu ja ladulle!

Teksti: Reetta AholaKuvat: Jenni Rajaniemi

Harrastus- ja kilpahiihtoon soveltuvien suksien ero on Ylivieskan Kärkkäisen tavaratalon urheiluosaston myyjä Jaakko Matolan mukaan lähinnä runko- ja pohjamateriaalissa.

– Edullisemmat, harrastelijoille soveltuvat sukset ovat puurunkoisia. Aktiivi- ja kilpahiihtäjän sukset ovat kennorunkoisia, siten saadaan suksi kevyemmäksi.

Matola kertoo, että harrastajien suksien pohjamateriaalina on muovia eri muodoissa.

– Aktiiviharrastajille tarkoitettujen suksien pohjiin on lisätty grafiittia sekä hiili-fluoriyhdisteitä luiston parantamiseksi.

Hiihdetäänkö perinteisen vaiko luistelutyylin suksilla, ohjaa valintaa suksiostoksilla. Matola kertoo, miten.

– Perinteisen suksen sopiva pituus saadaan lisäämällä hiihtäjän omaan pituuteen 15–25 senttiä. Perinteisen tyylin sauvan pituus on yleensä hieman olkapään alapuolella. Sopiva sauvan pituus saadaan kertomalla oma pituus 0,85:lla.

Luistelusuksi on perinteistä lyhyempi.

– Sopiva pituus saadaan lisäämällä hiihtäjän omaan pituuteen 5–15 senttiä.

Luistelusauva ulottuu yleensä hiihtäjän nenän tasolle.

– Sopiva pituus saadaan kertomalla oma pituus 0,90:lla.

Kiteytettynä suksien valinnassa kiinnitetään huomiota niiden jäykkyyteen, soveltuvuuteen eri kelialueille, pohjamateriaaliin ja pituuteen.

Jaakko Matola, millainen on riittävä, millainen optimaalinen hiihtokenkä?

– Myös hiihtokengän valinnassa tärkein kriteeri on se, onko hiihtotyylinä perinteinen vaiko luistelutyyli.

Matola kertoo, että luistelumono on korkeavartisempi kuin perinteisen tyyli mono.

– Korkeampi varsi tukee hiihtäjän nilkkaa luistelupotkuissa. Perinteisen monon pohja on yleensä taipuisampi, jotta potkulla saadaan sukseen hyvä pito. Junioreille on saatavissa ns. pursuit-monoja, jolla voi hiihtää molempia tyylejä.

Myös vaatteilla on väliä. Nautinnollinen hiihtoretki alkaa aluspukeutumisesta. Alimmaiseksi kerrokseksi Jaakko Matola neuvoo perusohjeena pukemaan ihon myötäisen, keinokuituisen urheilukerraston.

– Kovilla pakkasilla eli kun pakkasta on enemmän kuin kymmenen astetta, on lisäksi alusasun ja varsinaisen hiihtoasun väliin hyvä laittaa väliasu. Kovemmilla pakkasilla väliasu toimii kehon lämmittäjänä ja kosteuden siirtäjänä edelleen ulkokerrosta kohti.

Urheilualusasu sekä alimmaisena että väliasuna tulee materiaaliltaan olla Matolan mukaan keinokuituinen.

– Keinokuituinen urheilualusasu ohjaa kosteuden pois iholta. Puuvillaista materiaalia ei suositella, ei edes väliasuksi. Puuvillainen alusasu sitoo kosteutta, ja näin lämmöneristyskyky heikkenee.

Väliasuna toimivat erilaiset microfleecet ja väljemmät urheilukerrastot. Kuntohiihtäjälle varsinaiseksi hiihtoasuksi soveltuvat ns. lämmittelyasut.

– Ne pitävät hyvin tuulta ja ovat takaa hengittäviä.

Kilpahiihtäjät suosivat kilpailuissa ja kovissa treeneissä ohuita kisa-asuja.

– Harrastajahiihtäjille ne ovat liian kylmiä, huomauttaa Matola.

Hiihtopipoksi hän neuvoo pukemaan tuulenpitävän ja vettä hylkivän pipon.

– Kilpahiihtäjän pipo on ohut ja elastinen.

Suksien huolto sisältää yleensä peruskunnostuksen sekä sään mukaan tehtävän suksien kelivoitelun. Peruskunnostuksessa suksen pohjaan sulatetaan pehmeää luistovoidetta, josta liika voide otetaan pois siklillä.

– Peruskunnostus tehdään sekä uusille suksille että kaikille suksille jokaisen hiihtokauden alussa, Matola muistuttaa.

– Jos sukset voidellaan ennen jokaista hiihtoretkeä, peruskunnostusten väli voi olla jopa 500 hiihtokilometriä, mutta esimerkiksi karkealla lumella hiihdettäessä peruskunnostusväli on paljon lyhyempi, hän sanoo.

MATOLA suosittelee suksille kivihiontaan vähintään kerran kaudessa.

– Mitä enemmän käyttää suksen pohjaa ”lasittavia” fluorivoiteita, sitä useammin kivihionta on syytä tehdä.

Tavallinen harrastajahiihtäjä pärjää Matolan mukaan melko hyvin perus-/matalafluorisilla luistovoiteilla.

– Yleensä pärjää jo pitkälle, kun hankkii yhden noin –10 asteen voitelupalan ja toisen palan nollakelille.

Ennen pitovoitelua Matola neuvoo karhentamaan suksen pitoalueen.

– Siinä voidepesää karhennetaan hienolla hiekkapaperilla. Kelivoiteeksi kannattaa valita vallitsevaa säätä hieman lämpimämmän kelin pitovoiteen.

Matola huomauttaa, että nestemäisillä pikavoiteilla suksien voitelu on nopeaa ja helppoa.

– Helpoin tapa huoltaa ja voidella sukset on viedä ne urheiluliikkeeseen, josta on saatavissa voidepalvelu, Matola vinkkaa.

Harrastajahiihtäjä ei tarvitse suksien kunnostuksessa kovin suurta välinearsenaalia.

– Peruskuntoilijalle riittää pari luisto- ja pari pitovoidetta, omansa pakkaskelille ja lämpimälle kelille. Muita tarvittavia ja riittäviä välineitä ovat sikli, voitelurauta, korkki ja harja.

”Aktiivi- ja kilpahiihtäjän sukset ovat kennorunkoisia, siten saadaan suksi kevyemmäksi.”

”Keinokuituinen urheilualusasu ohjaa kosteuden pois iholta.”

MITÄ?