Merja ja Pekka Ylimartimon vuohitila sai alkunsa isännän vatsavaivoista

Keväällä 2009 Ylimartimot olivat valinnan edessä: laittaako vuohet pois, vaiko jatkaa ja uudistaa toimintaansa. Vuohenmaitoa heiltä ostanut juustonvalmistaja lopetti vuohenjuuston valmistamisen. Ylimartimot päättivät jatkaa.

Teksti ja kuvat: Reetta Ahola

Ylimartimon Siri-koiralla riittää hommaa, että se saa ajettua vuohilauman aamuin illoin lypsypöydälle. Satapäisestä laumasta noin puolet on kerrallaan lypsyssä. Yleensä vuohi on vuodesta kymmenen kuukautta lypsyssä.

– Siri on meille aivan korvaamaton apulainen. Vuohet ovat sellaisia vempuloita, että niitä olisi ilman Siriä todella vaikea saada tulemaan pihatosta lypsypöydälle, isäntä Pekka Ylimartimo, 49, kertoo.

Yhdeksänvuotias Siri on rodultaan australianpaimenkoira.

Satapäisen vuohilauman lisäksi Ylimartimon kili-aitauksessa Vähässäkyrössä, nykyisessä Vaasassa, määkii nelisenkymmentä kuttukiliä, joiden ääni on aivan samanlainen kuin lammaskaritsoiden.

Erillisessä aitauksessa kallioiden päällä kiipeilee kolme, komeaa vuohipukkia. Ulkonäöltään uljaiden vuohipukkien ääntely on vaivaista.

– Ne tuolla lailla urisevat! Ylimartimo naurahtaa.

Vaasalaissyntyisten Pekka ja Merja Ylimartimon, 54, vuohitilallisuus sai alkunsa isännän vatsavaivoista. Kaupan käsitelty lehmänmaito ei hänelle sopinut, raakamaito kylläkin.

Tilaa vuonna 1993 Vaasasta Vähänkyrön Järvenkylään muuttaneilla Ylimartimoilla on kolme hehtaaria, josta osa heinämaata, osa laidunmaaksi sopivaa. Lisäksi on pari hehtaaria heinämaata vuokralla.

– Lehmien ottoa aristelimme.

Vuohiin he päätyivät, kun saivat ryhtyä toimittamaan lähellä toimivalle juustonvalmistajalle vuohenmaitoa. Vuohenmaito sopi myös isännän vatsalle.

Kyseinen maidonostaja kuitenkin päätti keväällä 2009, että se lopettaa vuohenjuuston valmistuksen. Näin ollen päättyi myös Ylimartimoiden maitokontrahti.

Heidän oma lähijuustolansa syntyi osaltaan pakon edessä.

– Oli kaksi vaihtoehtoa: joko lyödä hanskat tiskiin tai jatkaa vuohien pitoa, Pekka Ylimartimo toteaa.

Ylimartimot päättivät jatkaa. Pastörointi- ja tuotantotilat sekä kylmiö, yhteensä reilut 200 neliötä, rakennettiin 120 neliön kylmäpihattonavetan jatkeeksi ripeästi sen jälkeen, kun päätös juustolan perustamisesta syntyi.

Lupa-asiat sen sijaan viivyttivät ja hankaloittivat aiottua aikataulua.

– Esimerkiksi uuden tuotantotilan piirrustukset makasivat Vaasan ympäristöviraston pöydällä reilut kolme kuukautta. Se on karjatilalliselle pienyrittäjälle pitkä aika, Ylimartimo sanoo.

– Ja valvojia EU-Suomessa riittää! hän huokaa.

Kyrönmaalla toimivan Yhyres-kehittämisyhdistyksen tukirahalla Ylimartimoiden oli mahdollista kouluttautua lähijuustolan yrittäjiksi. Hämeenlinnassa suoritettuun maidonjalostajan ammattitutkintoon kuului myös yrittäjäopintoja.

– Entinen tässä on kuitenkin opittu kantapään kautta! Myös se on tullut selväksi, miten pienet ovat markkinat ja miten suuret ovat ennakkoluulot! Pekka Ylimartimo naurahtaa.

Hän työskentelee lisäksi entisessä ammatissaan asentajana ja kasvattaa tilalla vuohien ohella palkittuja metsästyskoiria. Kanat, kalkkunat ja ankat tepastelevat pihalla perheen omiksi tarpeiksi.

Vuohet lypsetään kahdesti päivässä, välissä Ylimartimot tehtailevat juustoa. Yleensä juustoa tehdään kolmen päivän välein.

Maidonsäilytyshuoneessa jäähdytetty maito säilytetään tankissa alle neljässä asteessa.

Päivässä lypsetään runsas sata litraa maitoa. Yhdeltä vuohelta saadaan 3–5 litraa maitoa päivässä.

– Vuohenmaidon rasvaprosentti on hyvä, kun se on siinä 3.7:n tienoilla, Pekka Ylimartimo sanoo.

Päivän sadan litran maitoannoksesta tulee vähän yli 10 kiloa juustoa. Ylimartimon lähijuustolassa on kokeilumielessä valmistettu muun muassa Gouda-juustoa ja homejuustoa sekä grilliin sopivaa Halloumi-juustoa, niin ikään on kokeiltu vuohenmaidosta jäätelöä ja jogurttia.

Kauppojen hyllyille asti valmistetaan salaattijuustoa ja leipäjuustoa. Salaattijuustoa on valikoimissa maustamattoman lisäksi pippureilla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettua. Kaikki salaattijuustokuutiolaadut ovat öljyssä.

Tuotteidensa kuljettamisen kauppoihin Ylimartimot huolehtivat itse. Kuljettaminen tapahtuu henkilöautolla, juustot on pakattu kylmäkallein vuorattuihin kylmälaukkuihin.

Tätä nykyä heidän pitää viedä kahdesti kuukaudessa maitonäyte reilun 60 kilometrin päähän Seinäjoelle elintarvikelaboratorioon tutkittavaksi.

Ylimartimoiden tulevien vuosien tavoite on on laajentaa tuotevalikoimaa sekä lisätä pihatossa kirmaavien eläinten nuppilukua kolmeensataan.

Lapsia perheessä on viisi, kaksi vanhinta asuvat kotoa pois. Nuorempi tytär Iida on innostunut auttamaan äitiä ja isää karjanhoidossa, lypsämisessä ja juustonteossa.

Ylimartimoiden vuohet ovat rodultaan suomenvuohia. Ensimmäiset yksilöt ovat tulleet ähtäriläiseltä vuohitilata, valtaosa Somerolta.

Kuivaheinää Ylimartimoilla menee pari tuhatta paalia vuodessa ja lisäksi toista sataa pyöröpaalia tuorerehua.

Ylimartimoiden vuohet ovat kylmäpihatossa, mikä takaa, että

vuohikarja saa olla ulkona läpi vuoden.

– Ulkona oleminen tekee hyvää vuohien sorkille ja on muutoinkin hyväksi niiden terveydelle. Ylipäänsä vuohet ovat kyllä hyvin terveitä, Pekka Ylimartimo kertoo.

Pihaton pohjalla on kuivikkeena turvetta ja sen päällä olkea tai heinää.

Lannan ja kuivikkeen ajaminen pellolle on Pekka Ylimartimon mielestä hyvin hankalaa.

– Pitäisi ajaa sulan maan aikana, mutta se on Etelä-Pohjanmaan savisilla pelloilla aika hankalaa. Kevättalvesta, kun pellot ovat jäässä, olisi kätevintä ajaa. Ja jos EU-pykäliä oikein tarkasti lukee, taitaa olla niin, että ei saisi ajaa milloinkaan! hän tuumaa.

Ylimartimon vuohitilalle ja lähijuustolaan saa mennä tutustumaan, kun pirauttaa etukäteen, puh. 040 371 5250

– Vuohet ovat sellaisia vempuloita, että niitä olisi ilman Siriä todella vaikea saada tulemaan pihatosta lypsypöydälle.