Sinisen veden äärelle:

Kaksi päivää loman alkuun, johonkin pitäisi päästä. Miten olisi Lofootit? Soittokierros autovuokraamoihin ja pari päivää myöhemmin olimmekin jo pystyttämässä telttaa sääskien avustuksella Ruotsin Lapissa.

Teksti ja kuvat: Ari-Petteri Kuutila

Vuoristomaisemat, helteinen sää, turkoosi meri ja meritähtiä. Kaikki tämä yllättävän lähellä ja vielä yllättävämmässä suunnassa.

Lofooteille pääsee useampaa reittiä, mutta Ruotsin Lapin läpi vievä tie tarjoaa maisemia joka makuun. Pelkästään Torniojärven suuruus ja kirkas vesi on koettava itse. Gällivareen asti maisema on aika perisuomalaista metsämaisemaa, mutta sen jälkeen maasto alkaa kumpuilla. Kiirunassa maisemanvaihdos iskee toden teolla ensimmäisen lumihuipun muodossa. Pian viihtyisän Kiirunan jälkeen ollaankin jo Torniojärven rannalla. Pysähdys- ja majoituspaikkoja löytyy runsaasti ja seikkailunhaluiselle myös pieniä rantaan vieviä polkuja sekä vaellusreittejä. Erityisesti Björklidenin ympäristö ja Abiskon kansallispuisto tarjoavat ihmeteltävää niin lapsiperheille kuin patikoijillekin.

Ruotsin ja Norjan välinen raja on kirjaimellisestikin raja. Ero maiden välillä on kuin yöllä ja päivällä. Torniojärven kauneuden jälkeen Norjan karuus iskee todella lujaa. Kapea vuoristotie mutkittelee kallioiden ja kivikoiden keskellä, missään näy ketään. Siellä täällä kallioiden päällä tönöttävät mökit pistävät miettimään, että onko tämä suosittukin mökkeilykohde norjalaisten keskuudessa. Karuus oli jopa pelottavaa, mutta vierailu poukamassa Narvikin lähistöllä ilta-auringon aikaan kirkastaa mielen hyvin nopeasti.

Itse Lofootit ovatkin sitten silkkaa kauneutta alusta loppuun. Välillä tie vie aurinkoisesta meren rannasta synkän vuoren sisään kilometrien mittaiseen alaspäin viettävään tunneliin ikään kuin vain kiusoitellakseen ja näyttääkseen, että täällä toisella puolella on vielä kauniimpaa. Salmen yli menevä silta saattaa näyttää siltä kuin se päättyisi pilveen ja tiellä kulkiessa ei tarvitse väistellä poroja, vaan lampaita.

Luonto ja maisemat kutsuvat pysähtymään ja katselemaan paikkoja tarkemmin. Myös Lofoottien pysähdyspaikoilta löytyy pieniä polun päitä, jonka toisesta päästä voi löytyä vaikkapa täydellinen telttapaikka veden ääreltä.

Norjan kalleudesta kuulee paljon puhuttavan. Tankkaaminen on hieman kalliimpaa ja hotellit sekä ravintolassa syöminen ovat ryöstöhintaisia. Noihin palveluihin kun lisätään vielä suositun matkailukohteen lisä niin hinnat tuntuvat järjettömiltä. 150 euroa yöltä maksavalta hotellihuoneelta odottaa hieman enemmän kuin likaisia pyyhkeitä ja huonoa ilmanvaihtoa. Puolestaan huoltoasemilla nautitut kahvikupposet ovat 2-3 euron välillä eivätkä paljoa poikkea Suomen hinnoista. Kauppojen hinnat ovat kohtuulliset ottaen huomioon Lofoottien haastavan sijainnin. Karavaanareita ja telttailijoita suositaan leirintäalueiden runsaalla määrällä ja niissä hinnat tuntuivat olevan järjelliset. 12 eurolla sai pystyttää teltan kauniille paikalle ja käytössä oli kahvilan wc-tilat.

Lofooteilla liikkuminen on helpottunut vuonna 2007 avatun Lofast-yhteyden myötä. Lofast on osa E10-tietä, joka kulkee Ruotsin Luulajasta aivan Lofoottien päähän asti. Kalliita tunneli- ja lauttamaksuja emme tuolla reitillä nähneet. Päätiet ovat hyvässä kunnossa ja paikalliset antoivat yllättävän hyvin tilaa mutkaisiin teihin tottumattomalle turistille. Kukaan ei ajanut peräkontissa kiinni eikä kotosuomesta tuttuja reikäpääohituksia näkynyt, vaan liikenteessä oltiin maltilla. Välillä 70km/h yleisrajoitus tuntui hurjalta, mutta loppua kohden siihenkin tottui ja takaisin tullessa jopa ajaessa pystyi nauttimaan maisemista.

lomareissu lofooteille kannattaa ottaa seikkailuna ja unohtaa liiat aikataulutukset. Jo pelkästään matka sinne voi olla oma seikkailunsa. Meidän seikkailu koostui kauniiden maisemien ihailusta, eväsruokailuista, telttailusta sekä nautinnosta. Kaupan säilykenötköttikin maistuu paremmalta kauniin näköalan kera.

Matkalla tuli myös huomattua teltan vedenkestävyyden tärkeys rankkasateen yllättäessä. 20 vuotta vanha haalistunut teltta ei välttämättä ole kovinkaan vedenpitävä, mutta se ei haittaa, sillä juuri näistä hetkistä ja kommelluksista koostuu ikimuistoinen lomaseikkailu.

Aktiviteetteja:

- Useita yli 1000 metriä korkeita huippuja.

- Kokonaispinta-ala noin 1,227 km2, asukkaita noin 24 500.

- Lofoottien epävirallinen pääkaupunki on noin 4500 asukkaan Svolvær, josta löytyy kaikki tarpeellinen kauppakeskusta myöten.

- Pääelinkeinoina kalastus ja maatalous. Myös matkailulla on nykyään suuri merkitys taloudelle.

- Lofooteille pääsee autolla E10-tietä pitkin tai suorilla lauttayhteyksillä Norjan mantereelta mm. Skutvikista. Lauttayhteydet ovat tosin kalliita ja lomakaudella joihinkin niistä täytyy tehdä ennakkovaraus. Saaristolta löytyy pari lentokenttää, joista toinen sijaitsee Svolværissa. Myös Hurtigruten-laivareitti seilaa Lofoottien maisemissa. Hurjimmat polkevat pyörillä autotien reunaa koko saariston läpi.

- Majoitusvaihtoehtoja on runsaasti. Ilmainen telttamajoitus niityllä, kalastajan mökki, leirintäalue tai vaikkapa luksushotelli merinäköalalla.

- Lofooteilla pärjää englannilla ja ruotsin hallitseminen helpottaa esimerkiksi kaupassa asioimista.

Saaristo tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet monenlaisille harrastuksille: kiipeilyä, vaellusretkiä, telttailua, kalastusta, surffausta, sukeltelua, golfia, pyöräilyä, melomista ja jopa hiihtoa. Lofooteilta löytyy myös useita museoita. Bøstadin lähistöllä sijaitseva Lofotr-viikinkimuseo on ollut ehdolla Euroopan parhaaksi museoksi. Aina ei tarvitse tehdä mitään, Lofootit tarjoavatkin loistavat puitteet rentoutumiseen, olemiseen ja ympäristöstä nautiskeluun.