Satavuotias hirsitalo on hurmaava helmi

Melukylän joulussa tärkeintä rauhoittuminen, hyvä seura ja omat jouluperinteet

Oulun seudulla kasvaneet Elina ja Samuel Kopperoinen rakentavat perheelleen joulua satavuotiaaseen hirsitaloon Helsingin Pakilassa. Koska mäellä vanhassa hirsitalossaan asuu myös kaksi muuta perhettä, on se saanut nimekseen Bullerby, Melukylä.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Vuonna 2006 Elina, Samuel ja Kauri Kopperoinen asuivat talvipakkasilla Pukkilassa asuntovaunussa ja purkivat tulevaa kotiaan osa osalta. Vuotta myöhemmin talo oli pystyssä Helsingin Pakilassa.

Kopperoiset ajoivat sinne töiden jälkeen, hakivat naapurista vettä, tekivät asuntovaunussa ruoan ja ryhtyivät pakertamaan. Vuotta myöhemmin oli päästy viimeistelyvaiheeseen. Hyvää kannatti odottaa. Satavuotias talo on helmi, joka hurmaa sisään astujan välittömästi.

Tarina alkoi vuonna 2004, kun Kopperoiset olivat asuneet Helsingissä noin vuoden. Samuel huomasi Helsingin Uutisista erään virallisen kuulutuksen. Kuulutuksella Helsingin kaupungin kiinteistövirasto etsi Pakilaan ”ympäristön suojeltavaan rakennuskantaan soveltuvia muualta siirrettäviä rakennuksia”. Hän sai sytytettyä Elinaankin kipinän vanhan talon rakentamisesta kodiksi.

Etsimisen tuloksena löytyi sadan kilometrin päästä Pukkilasta Talo. Satavuotias hyvin säilynyt vanhus, jonka uudet omistajat purkivat hirsirungolle. Irrottivat lankut ja laudat, pinkopahvit ja tervapaperit, vanhat sähköosat, tulisijat ja komerot. Kivijalka otettiin talteen, samoin hormien tiilet, julkisivupaneelit ja tikapuut.

– Arkkitehti-isäni ohje oli kerätä kaikki osat kymmenen metrin säteellä talosta mukaan, Elina Heikkilä-Kopperoinen muistelee.

Alussa remontoijat olivat niin innoissaan, että tekeminen ei tuntunut edes työltä. Kopperoiset toteavat, että onneksi väsyminen tuli kummallakin eri aikaan.

– Kyllähän tämä talo vei kaiken ajan, voimat ja rahat, Samuel myöntää.

Eikä ihme, pelkästään tuvan lattioiden hionta ja vahaus oli viikon kestävä rankka ja polvia kuluttava urakka. Oven karmeja on maalattu ja siklattu, kitattu ja hiottu ja taas maalattu. Painetta voi vanhan talon remontoinnissa aiheuttaa myös se, että selkeää budjettia on mahdoton tehdä.

Kun talo oli Pakilassa saatu pystyyn, tulivat ensimmäiset syytökset:

Talonne on feikki. Jos kerran haluatte asua satavuotiaassa talossa, lämmittäkää talo puilla, hakekaa vesi kaivosta, käykää ulkohuussissa, herätkää aamulla kylmään ja sulattakaa kahvivesi puuhellalla. Sanalla sanoen: Kärsikää.

– Syytökset tuntuivat meistä aiheettomilta. Mehän olimme pyrkineet mahdollisimman vanhaan ja aitoon lopputulokseen. Pesutilatkin rakensimme kellariin, etteivät ne olisi riski hirsirakenteille. Emme myöskään raskineet muuttaa alkuperäistä huonejärjestystä, Elina kertoo.

Asuminen vanhassa talossa on aina kompromissi. Nykyajan lapsiperhe ei asu savupirtissä, eikä pese vaatteita avannossa. Ainakaan Helsingissä. Myönnytyksiä nykyajalle on tehtävä.

Tilavaan tupaan muurautettiin pohjoispohjalainen uuni. Se muistuttaa Samuelin kotiseudusta, sillä muurari oli Rantsilasta, josta Samuel on kotoisin. Uuni on tärkeä lämmönlähde talviaikaan, mutta joulun alla se lämpiää myös leivän leipomista varten. Kopperoiset leipovat kotiseudulta tutuksi tullutta rieskaa ja limppuja naapureillekin vietäväksi.

Pihapiiriin siirrettiin myös toinen hirsirakennus, ns. perinteinen paritupa, jossa asuu kaksi lapsiperhettä. Siitä tuli mäelle nimi Bullerby eli Melukylä.

Melukylän joulu on täynnä rakkaita perinteitä, mutta stressiä ei oteta.

– Kiveenhakattuja perinteitä ei meillä ole, emme ole niiden vankeja. Esimerkiksi kaikkia totuttuja jouluruokia ei tarvitse olla joka vuosi, eikä varsinkaan kerralla tarjolla, Samuel toteaa.

Perheen esikoinen Kauri tiivistää jouluaaton vieton sujuvan tähän tapaan.

– Mennään saunaan, lorvaillaan, syödään, lorvaillaan, tulee pukki, lorvaillaan.

– Saatamme käydä jouluyön kirkossa, Elina lisää.

Aiempina vuosina joulunaikaa on tahdittanut myös Kaurin Oulusta perintönä tullut tiernapoikaharrastus.

– Sen myötä Kauri on päässyt laulamaan todella upeisiin paikkoihin, kuten Temppeliaukion kirkkoon.

Vaikka perhe rötväileekin mielellään jouluna rennosti kotona, siitä Samuel on papin poikana tarkka, että jos mennään kirkkoon tai muihin juhliin, pukeudutaan tilanteen mukaisesti. Kauri muistaa hyvin ensimmäisen joulun vielä aika keskeneräisessä kodissa.

– Oli sähköt ja vedet, mutta eipä juuri paljon muuta. Yksi hiiri oli löytänyt reittinsä kirjastohuoneeseen ja nakerrellut siellä joulukalenteriani. Kun istuimme syömässä jouluateriaa, yksi hiiri tuli pöydän viereen ja katsoi niin anovasti, että hellyimme antamaan sillekin osansa.

Niinpä nappisilmä tuli kohta takaisin toveri mukanaan. Kaveria ei jätetä. Ainakaan jouluna.

Joulua vietetään välillä molempien vanhempien kotiseudulla Oulussa.

– Tuntuu hyvältä viettää perhejoulua isolla porukalla ja nähdä sukua molemmilta puolilta.

Yksi Kopperoisen perheen tärkeimmistä jouluperinteistä on osallistuminen Operaatio Joulun lapsi -lahjakeräykseen. Paketit menevät Romanian ja Moldovan lapsille, Euroopan köyhimpiin kyliin.

– Haluamme opettaa lapset siihen, että antamisen ilo voi olla jopa saamisen iloa suurempi. Lapset ovatkin monena jouluna innoissaan tehneet pakettejaan. Olemme myös toisinaan antaneet kummilapsille jouluna rahalahjan. Toivomuksena on ollut, että puolet siitä lahjoitettaisiin hyväntekeväisyyteen, Elina kertoo.

Joulun lapsi -paketista puhuminen saa Kiirankin innostumaan.

– On kivaa antaa ja saa päättää itse, mitä pakettiin laitetaan. Tuntuu mukavalta, että niilläkin olis jotain kivoja tavaroita. Viime vuonna minun paketissa oli Barbie. Tänä vuonna halusin, että kaikki on lilaa.

Paketit vietiin Joulun lapsi -varastolle. Siellä oli eniten paketteja juuri Kiiran ikäisille tytöille.

– Ehkä ensi vuonna lähetän paketin pojalle, miettii Kiira, joka pääsee ensi vuonna auttamaan pakettien lähettämisessä.

Talon edellisen rouvan nuorena miniänä Pukkilaan kutomat tuvan matot lämmittävät nyt Kopperoisen perheen jalkojen alla. Vanha talo sai arvoisensa uuden elämän. Joulun lähestyessä kodissa kaikuu yhä useammin yksi perheen lempijoululauluista Jul, jul, strålande jul, jolla on perinteitä ja ikää saman verran kuin jo rakkaaksi käyneellä kotitalolla. Teksti kuvailee lumen peittämää joulua sekä ikuista valon ja rauhan kaipausta.

Samuelin viulu soi usein iltaisin suuressa salissa. Paperienkeli hymyilee lempeästi kuusen oksalla. On koittanut odotettu joulu.

”Haluamme opettaa lapset siihen, että antamisen ilo voi olla jopa saamisen iloa suurempi.”

”Arkkitehti-isäni ohje oli kerätä kaikki osat kymmenen metrin säteellä talosta mukaan.”

” Paperienkeli hymyilee lempeästi kuusen oksalla. On koittanut odotettu joulu.”

MITÄ?