Kyytiin mahtuvat retkikamppeet ja koira

Kun Timo Kaipiainen lähtee lastipyöräretkelle vaimonsa kanssa, parivaljakko saa kuulla ihastuneita huudahduksia. Eniten ihmettelijöitä mahtaa kummastuttaa se, mikä pyörän kyydistä pilkistää: Ansa-koiran kuono!

Viime kesänä Timo Kaipiainen osti vaimonsa Elisa Nauhan kanssa lastipyörän. Pariskunnalla ei ole autoa, joten innokkaat pyöräilyn harrastajat ajattelivat, että suurten taakkojen kuljettamiseen tarkoitettu polkupyörä olisi kätevä apu kauppareissuilla ja retkeillessä.

– Puolivahingossa tajusimme, että tämähän sopii myös koiran kuljettamiseen! Ansa mahtuu etukaukaloon oikein oivallisesti ja tilaa jää silti teltalle ja makuupusseillekin, Timo kertoo.

Lastipyörällä kuljetetaan tavaroiden lisäksi usein myös lapsia – miksei siis myös lemmikkejä? Timo kuitenkin naurahtaa, että muita koirankuljettajapyöräilijöitä ei vielä koskaan ole tullut vastaan ja retkeilyratkaisu kerääkin paljon huomiota osakseen.

Timo kertoo , että Ansa oli melko helppoa opettaa matkustamaan pyörän kyydissä.

– Aluksi teimme ihan lyhyitä lenkkejä ja annoimme nameja palkkioksi, kun koira hyppäsi kiltisti kyytiin ja jaksoi pysytellä aloillaan. Aika nopeasti Ansa tottui touhuun ja matkat pitenivät.

Heinäkuussa Timo ja Elisa päättivät lähteä pitkälle sukulointireissulle Etelä-Suomeen. Kahden viikon matkalla pyöräilykilometrejä kertyi peräti 900. Ansa viihtyi koko matkan vaunussaan.

– Taukoja täytyi pitää melko usein, sillä pelkästään maisemia katsellessa koiralle tulee niin paljon ärsykkeitä ja virikkeitä, että se tarvitsee taukoja. Mitään kommelluksia ei sattunut, mutta koko ajan pidettiin kuitenkin varalta koiralla valjaita ja hihnaa – se on kuitenkin koira, ja olisi aivan hyvin voinut saada päähänsä sännätä jonkun oravan perään.

Lämmin heinäkuu oli oivallista aikaa pitkälle pyöräretkelle, mutta pari vinkkiä Timo haluaa antaa samankaltaiseen koitokseen aikoville.

– Vettä kuluu yllättävän paljon, kun ihmisten lisäksi sitä juo koirakin. Lisäksi kannattaa ehkä satsata isompaan telttaan: meillä oli kahden hengen teltta ja joka aamu sai herätä tassu naamalla.

5,5-vuotias bordercollien ja springerspanielin risteytys Ansa on melkoinen vauhtihirmu. Se on nokkela ja utelias, joskus vähän säikkykin. Retkipyöräilyn lisäksi sen kanssa harrastetaan agilitya ja maastopyöräilyä.

– Kävelylenkillä Ansa on säntäilijä ja se saattaa haukkuakin, mutta maastossa pyörän perässä juostessaan sen valtaa sellainen flow, että se vain seuraa perässä muusta maailmasta välittämättä.

Timo itse harrastaa maastopyöräilyä myös kilpailumielessä. Maastopyöräily koiran kanssa on Timolle kuitenkin vain hupia: hän ei ole kiinnostunut kilpailulaji koirapyöräilystä, joskin hänen siskonsa sitä harrastaa.

– Ansa ei ole mikään ihanteellinen valjakkokoira. Se tykkää kyllä ottaa koviakin spurtteja, mutta ei se kykene pitkään, tasaiseen juoksuun kuten vaikka saksanseisojat. Agility ja muut lajit, joissa pitää käyttää älyä, sopivat bortsu-sekoitukselle paremmin, Timo miettii.

Tänä kesänä ei ole suunnitelmissa tehdä yhtä pitkää pyöräretkeä kuin viime vuonna, mutta useampia pikkupyrähdyksiä lastipyörällä varmasti tullaan tekemään.

Ansan kanssa on Timon mukaan kiva pyöräillä Jyväskylästä vaikka muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Leivonmäen kansallispuistoon tai käydä vaikka uimareissulla jossain kaupungin ulkopuolella.

– Pyöräretkeily on siitä mukava harrastus, että reissuun voi lähteä aina kun sää sallii ja on mahdollisuus! Timo innostaa.

”Aluksi teimme ihan lyhyitä lenkkejä ja annoimme nameja palkkioksi, kun koira hyppäsi kiltisti kyytiin ja jaksoi pysytellä aloillaan. ”