Tavoitteena olympiakulta Rio de Janeirossa Brasiliassa elokuussa 2016

Antti Ruuskanen hioo heittotekniikkaansa huippuvalmentaja Jarmo Hirvosen ohjauksessa. Joka askel on otettava, oikotietä ei ole.

Teksti: Ari Stenius

A ntti Ruuskanen on mies, jolla on unelma: olympiakulta Rio de Janeirossa Brasiliassa elokuussa 2016, yleisurheilujen viimeisenä kilpailupäivänä ja sen viimeisessä lajissa.

– Se siellä odotteloo, tavoite ja unelma – Rio, myöntää Ruuskanen, joka aina silloin tällöin ajatuksissaan heittää keihästä olympiafinaalissa.

Todellisuus on kuitenkin täällä. Rempseydestään ja huumoristaan huolimatta mies tuntee matkan vaativuuden.

– Joka askel on otettava, oikotietä ei ole, sanoo ja nyökkää mies puheittensa vakuudeksi.

Ruuskanen tietää sen sananmukaisesti, sillä mies uskalsi muuttaa vuosia hiomansa heittovauhtinsa askelrytmiä.

– Oli pakko, kisat (MM-Moskova 2013) olivat menneet persiilleen ja sen tiesi ja tunsi, että enää ei peruspuurtaminen vie keihästä pitemmälle, sanoo Pielaveden mies.

Pitkäaikaisen tottumuksen muuttaminen on vaikeata, vaikka siirtyisi arjessa hammaslangan käyttöön, mutta tekemisessä, jossa haastetaan maailman parhaat… Siinä kun luopuu omastaan ja alkaa hakea uutta lentoa, niin se vaatii kanttia – ja oikeaa reittiä.

– Rytminmuutos, se se on. Minulla on nopeat jalat, mutta en ollut saanut heitettyä potentiaaliini nähden täydellä teholla, miettii Antti, viime kesän Euroopan mestari.

Zürichin EM-kultakesän jälkeen Ruuskasta paimentamaan tullut Jarmo Hirvonen on samoilla linjoilla, osavauhdilla tuli vajaita kaaria.

– Nyt Antti pääsee pitempään heittovaiheeseen, sanoo Hirvonen, joka valmensi Ruuskasen edellisen valmentajan Aki Parviaisen maailmanmestariksi vuonna 1999 Sevillassa.

Hirvonen on yksi maailman arvostetuimmista ja meritoituneimmista keihäsvalmentajista. Hän ymmärtää, mistä heittotekniikassa puhutaan.

– Antin heittotekniikka on vielä epävarmaa. Kun Antti ottaa keihään käteen, voi tulla 70- tai 90-metrinen, sanoo Hirvonen rehellisesti.

Hirvosen puheille antaa katetta muistot viime kausien starteista, joissa 70 metrin viiva on ollut Ruuskasella lähempänä kuin kunnon kasikymppinen.

– Lihasmuisti on sellainen. Aivot opettavat, mutta ellei keskittyminen ole kohdallaan ja takana on huonompaa harjoitusjaksoa, niin ei lähde, sanoo Hirvonen.

Mutta kun lähtee, niin sitten lähtee.

– Zürichissä nähtiin heittojen helmi, hymähtää Hirvonen EM-kultaa tuoneesta tykkiheitosta.

Ruuskanen ei ole päässyt kesän jälkeen juurikaan harjoittelemaan.

– Puolisen tuntia lajitreeniä, sanoo Hirvonen eikä maallikko uskalla epäillä.

Urheilija myöntää harjoittelun olleen vähäistä, mutta täyden rähinän pitääkin alkaa vasta uudenvuoden rakettien räjähdettyä.

–Mennään tutulla kaavalla ensin Etelä-Afrikkaan, harjoitellaan kuten viime vuonna, liikkuvuutta ja lihashuoltoa, raamittaa Ruuskanen.

Heittäjän mieli on levollinen, sillä vanha tekniikka on rikottu, uusi uppoamassa selkäytimeen ja tulosta on tullut – kovimmassa paikassa.

– Tasapainoisempaa ja helpompaa on ollut heittää. Kokonaispaketti on parempi, tunnustaa Ruuskanen vuoden 2014 heittojensa kokonaiskuvaa.

Hirvonen antaa eväät Ruuskasen talvileireille.

– Ominaisuuksia parannetaan, tai ainakin pidetään samana. Toukokuussa Dohassa nähdään, meneekö seitsemänkymppiä rikki, tai jos lentäisi kasikymppinen, hymyilee Hirvonen.

Kaksikko heittäjä Ruuskanen–valmentaja Hirvonen on rennon hyväntuulinen, mutta välillä myrskyää. Ainakin Hirvonen väittää niin.

Valmentaja, manageri ja ystävä Jarmo Hirvonen osaa ja uskaltaa sanoa, minkälainen mies on suomalaisten keihässuosikki Antti Ruuskanen Pielavedeltä.

– Vai lupsakka, voi ollakin, mutta helposti se kiukustuu – on tullut isäänsä, sanoo Hirvonen ja naureskelee päälle.

– Antti hänkslää välillä sen verran, että tulistuu itsekin. Vähän saattaa mököttää, mutta se tekee vaan hyvää ja putsaa ilmaa, sanoo Hirvonen ja kuulijalle tulee mieleen sanonta ”kun savolainen puhuu, niin vastuu siirtyy kuulijalle”.

Viime kesän Euroopan mestari Ruuskanen on saanut monet miestä katsovat suomalaiset hyvälle tuulelle, sen verran mutkaton ja hauska omaa murrettaan häpeilemätön mies on, eikä Hirvoselta kysymättä osaa arvata, mistähän se ”Rusi” hermostuu.

Niin Jarmo, mutta mistä se Antti pahimmin hermostuu, näin sisäpiirille kerrottuna, tämä juttu ei leviä…

– No, jos tämä pysyy näin meidän juttuna, niin kun Antti häviää jalkapallossa, sählyssä, pingiksessä tai jossain muussa kilpailussa – kilpailuvietti on niin vahva, paljastaa Hirvonen.

Jos valmentajan ja urheilijan keskinäisestä ymmärryksestä ja kunnioituksesta jotain voi päätellä, niin: Antti menee heittämällä Rioon!

Teksti: Ari Stenius

Marjanpoimijat eivät keihästä taivaansineen paisko, jos uskoo Jarmo Hirvosen juttuihin – ja miksei uskoisi.

”Vai lupsakka, voi ollakin, mutta helposti se kiukustuu.”
”Tasapainoisempaa ja helpompaa on ollut heittää. Kokonaispaketti on parempi.”
”Perusvoimaa pitää olla, 150 kiloa penkistä on ihan minimi.”