Voimaa tukiverkosta

Yritykset käyvät yt-neuvotteluja ja maailmaltakin kantautuu uhkakuvia. Luottamus tulevaisuuteen voi olla koetuksella. Työttömyys ja turvattomuus vaikuttavat mielenterveyteen. Miten tilanteessa kannattaisi toimia?

Teksti ja kuva: Tarja Lehtola

Suomen Mielenterveysseuran entinen toiminnanjohtaja, psykologi Pirkko Lahti on seurannut suomalaisten hyvinvointia vuosikymmenten ajan.

– Suomalaisille työ on erittäin tärkeä asia. Meillä ei ole mitään, jos meillä ei ole töitä, emme halua olla tarpeettomia tai hyödyttömiä. Työttömäksi jääminen on niin kova kriisi, että vaikka rinnalla olisi kaksisataa saman kohtalon kokenutta, se ei auta yhtään. Se on henkilökohtainen pettyminen siihen, että minua ei enää tarvita, Lahti toteaa.

Lahden mukaan suomalaisille työ merkitsee enemmän kuin esimerkiksi muille eurooppalaisille. Työn menetys on näin ollen myös kovempi paikka.

Työnteon mielekkyys on kuitenkin yhä useammin kadoksissa. Yritysmaailmasta on kadonnut Lahden mielestä terve järki: ihmiset tekevät henkihieverissä töitä, mutta silti heidät voidaan irtisanoa. Yrityksellä ei menekään hyvin, vaikka kaikilla on kiire.

– Toki me kaikki ymmärrämme talouden realiteetit, mutta yrityksen kannattavuutta ei saisi lähteä parantamaan siten, että henkilökunta ajetaan mahdollisimman alas.

Edellinen sukupolvi arvosti koulutusta, nykyinen sukupolvi rahaa.

– Arvostamme rikkaita ja suuria yrityksiä ja uskomme niissä asuvaan onneen ja loistokkuuteen. Jos on töissä bränditalossa, on ikään kuin rikkaampi kuin muut. Tosiasiassa monien isojen yritysten toiminta on riskialtista ja ne maksavat suhteellisen pieniä palkkoja.

ammattien keskinäinen arvostus on myös mennyt Lahden mukaan aivan liiallisuuksiin. Kaikki eivät voi työskennellä hienoissa ja näkyvissä ammateissa.

Kun ihminen irtisanotaan työstään, ensimmäiseksi hän todennäköisesti tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Irtisanomisen seurauksena voi myös ilmetä masennusta, ärtymystä ja väsymystä, mutta myös psykosomaattisia oireita, kuten särkyjä.

– Jos joutuu työttömäksi, kannattaa miettiä, mitä yhteiskunta voi minulle tarjota ja mitä pystyn tekemään. Mutta ensin kannattaa pitää kunnon loma ja ulkoilla, nukkua ja kuntoilla. Työttömilläkin on oikeus lomiin.

Pirkko Lahti haluaa puhua ihmisten itsetunnon, tunteiden, toisistaan välittämisen ja omien juurien hyväksymisen puolesta teknistyvässä, globaalissa maailmassa. Liikaa ajatellaan, että täytyy selvitä yksin, muiden apuun ei voi turvautua.

– Me suomalaiset olemme muuttuneet ongelmasuuntautuneeksi kansaksi. Kovin kauan ei tarvitse olla koolla kahvipöydän ääressä, kun haukutaan jo poliitikot, terveydenhuolto ja linja-autoliikenne. On ikään kuin kasvettu siihen, että kaikista asioista etsitään epäkohtia.

Uutisetkin ovat valtaosalta kielteisiä, sillä hyvää uutista ei välttämättä pidetä edes uutisena.

– Kielteinen suhtautuminen asioihin aiheuttaa sen, että näkökulma kaventuu ja myönteiset asiat jäävät huomaamatta. Hyvään elämään tarvitaan kuitenkin myönteistä elämänasennetta. Kukaan ei jaksa, jos pyörittelee mielessään pelkkiä uhkakuvia, tähdentää Lahti.

Lahti jäi eläkkeelle Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtajan paikalta vuonna 2006. Työvuosia Suomen mielenterveysseurassa kertyi 26. Siinä ajassa Lahti ehti nähdä, miten suomalaisten hyvinvointi on vaihdellut muutaman viime vuosikymmenen ajan.

– Sanotaan, että raha ei vaikuta mielenterveyteen. Se ei todellakaan pidä paikkaansa! Kun rahasta on pulaa, se heijastuu arjesta selviytymiseen.

Nykyään viidesosa työstä poissaoloista johtuu psyykkisistä syistä, ja mielenterveysongelmat ovat nousseet työkyvyttömyyseläkkeiden kärkisyiksi. Lahden mukaan viime vuosien muutokset työelämässä näkyvät työntekijöiden psyykkisenä oireiluna.

Kiire on Lahden mielestä tuhoisin ja työntekijöiden mielenterveyteen eniten vaikuttava tekijä, samoin huipputehokkuuden vaatimukset.

– Toisaalta kaikille ei keksitä mielekästä työtä, hän sanoo.

Vaikka Lahti on jäänyt eläkkeelle, ei hän ehdi lepäämään laakereillaan. Järjestötoiminnan lisäksi hän tekee potilastyötä ja luennoi.

Toiset ihmiset ovat tärkeitä arjessa, mutta erityisesti myös kriisin kohdatessa.

– Naiset ovat ehkä avoimempia paremmalle turvaverkostolle. Naisilla onkin usein ystäviä ja miehillä kavereita. Silloin kun itse on syvällä suossa, on hyvä olla ihmisiä, jotka ovat kuivalla maalla, nostavat ylös ja ovat tukena.

Lahden mukaan tukiverkosto kannattaa pyrkiä luomaan viimeistään siinä vaiheessa, kun elämään tulee kriisi.

– Sanotaan, että vähintään niin monta ystävää olisi hyvä olla olemassa kuin tarvitaan arkunkantajia. On hyvä miettiä, ketkä ovat arkunkantajia, kun kriisi kohtaa. Ja yhtä lailla täytyy selvittää itselleen, kenen arkunkantajana me itse suostumme toimimaan.

”Hyvään elämään tarvitaan myönteistä asennetta.”