Joulunviettoa suomalaisittain Kanadassa

Marjo ja Pekka Niemen perhe elää farmilla Toronton liepeillä. Pekan vanhemmat seilasivat Kanadaan 1960-luvulla Perhosta. Rouva farmari, Marjo os. Lukka lähti uudelle mantereelle Oulusta parikymmentä vuotta myöhemmin. Joulua perhe viettää suomalaisten perinteiden mukaisesti. Pihasauna lämpiää, jouluateria syödään aattona joulupäivän sijaan, eikä pukki puske sisään savupiipusta, vaan astelee aattoiltana sisälle ovesta.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Kun silmämme aamulla avaamme, rouva farmari leipoo, kun kömmimme illalla yöpuulle, hän leipoo. Leipoo ja leipoo, aamusta iltaan leipoo.

Ilmassa leijuu tauoton mausteiden tuoksu. Eilen hän oli tuhonnut yli 40 kiloa jauhoja. Pahimpina päivinä saattaa mennä tuplamäärä. Silloin otetaan yöstä jatkoa. Erilaiset limput, pullat, pikkuleivät, munkit ja muut herkut sujahtivat illalla pusseihin. Karjalanpiirakat piilotettiin omin suin syötäväksi, kun asiakkaat eivät olleet ymmärtäneet niitä tilata. Nyt on taas aamu ja luumutorttujen vuoro.

– Ottakaa kahavia ja puurua, rouva farmari kehotti.

Olimme nuorimman poikaseni kanssa saapuneet joulunviettoon Kanadaan, joka on ilmastollisesti ja maantieteellisesti äärimmäisyyksien maa. Lähes neljä viidesosaa maasta on asumatonta ja lämpötilat vaihtelevat -60 ja + 30 asteen välillä.

Suurin osa maan 36 miljoonasta asukkaasta on syntyperältään brittejä tai ranskalaisia, lisäksi ovat intiaanit, inuitit ja lukuisat muut maahan muuttaneet kansallisuudet. Vuosina 1924–1939 Suomesta muutti Kanadaan noin 28 700 henkilöä. Tuolloin Kanada oli suomalaisen siirtolaisuuden ylivoimaisesti suurin kohdemaa, muistuttaahan luonto jollain tapaa Suomesta metsineen ja vesistöineen.

Oh christmas tree, oh christmas tree... Poikanen pääsi kuusenhakuretkelle. Sen tuloksena olohuoneessa komeilee yli kuusi metriä korkea joulupuu, jonka yläoksiin ei saatu koristeita edes tikkailta. Juuri nyt taivaalta puskee lunta. Piparit tuoksuvat uunissa. Rouva farmari hurautti taikinan, josta syntyy satoja torttuja. Omatekoinen luumuhillo on myos tekeillä. Välillä rouva farmari käy heittelemässä kuusia autojen katoille.

Täällä taitaa olla vuorokaudessa enemmän tunteja kuin muualla. Aamulla nimittäin rouva farmari aikoo lähteä uimaan ja laittaa lasten mukaan uunituoretta pullaa opettajille vietäväksi viimeisen koulupäivän kunniaksi.

Aamulla keittiöstä löytyi kanelipullapitkoja paisteleva rouva farmari. Uimaan hän ei ollut ehtinyt, koska illalla muisti, että hänen pitää tehdä täksi päiväksi kouluun kolmellekymmenelle hengelle perunamuusia. Hän ei antanut Suomesta tulleiden vieraiden alkaa illalla kuoria potaatteja, vaan sanoi tekevänsä sen aamulla.

Oli erityinen juhlapäivä, syyskauden viimeinen koulupäivä, joten oppilaat saisivat koulussa ihan oikeaa ruokaa omien eväitten sijaan. Mutta toki vanhemmat joutuvat ne sinne järjestämään. On jouluolo. Lumisade jatkuu edelleen, kuusimetrinen kuusi hohtelee valoissaan ja rouva farmari leikkaa juuri eteeni uunituoretta leivonnaistaan.

Rouva farmari kaappasi toiseen kainaloon kymmenen litran kattilan riisipuuroa ja toiseen viisi litraa mansikkasoppaa. Niin lähdettiin joulujuhlaan kirkolle. Lapset lauloivat niin, että vanhankin sydän lämpeni. Pienet Josef, Maria ja enkelit istuivat lähes liikahtamatta koko ohjelman läpi.

– Voihan sen jouluaaton näinkin viettää, tuumasi poikanen hetki sitten.

Kello on nimittäin kaksi yöllä ja tulimme juuri kaupasta. En tiedä, miksi kassamies puhkesi röhönauruun, kun rouva farmari lykkäsi kukkuraisen kärryllisen ruokaa ja tavaraa hänen nenänsä eteen. Olihan jo korkea aika farmarinkin päästä jouluostoksille. Kanadassa kaupat ovat auki yötäpäivää ja jouluaattonakin iltaan saakka. Varsinainen joulun juhlapäivä on joulupäivä.

– Nouse ylös äiti, siellä on riisipuuroa, Maija ja Aaron saivat mantelit, kohkasi poikanen aattoaamuna.

Hän myös kertoi, että ei aio lähteä vähintään neljä tuntia kestävälle kierrokselle, jossa käydään laulaen toivottamassa hyvää joulua varsinkin yksin joulua viettäville tuttaville, sukulaisille ja ystäville.

– Hyvää jouluaattoaamua, sanoi rouva farmari ja latasi pullapitkoja uuniin.

Lahjoja paketoidaan, virtuaalikirkon kautta kuunnellaan rouva farmarin ”kotikirkosta” Oulun Tuomiokirkosta joululauluiltaa, kalkkuna hyppää kohta uuniin. Sain yhdeltä pulla-asiakkaalta halauksen, koska hänen miehensä isä oli suomalainen. Poikanenkin tottulakki päässään löysi itsensä autosta, joka suuntasi viemään laulavaa tervehdystä lukuisille joulun viettäjille.

Joululauluturnee vierähti kuusituntiseksi. We wish you a merry christmas tuli laulettua niin moneen kertaan, että poikanenkin varmasti osaa sen lopun ikäänsä ulkoa. Kierroksen aikana pöytään katettu jouluateria maistui kaikille. Kunhan kaikki olivat löylynsä heittäneet, saapui Santa Claus. Poikanen tosin sanoi, etta ei ymmärrä kanadalaisten logiikkaa, kun lahjat ovat jo kuusen alla ja sitten väitetään, että pukki tuo ne.

Tyypillisimmillään kanadalaiset joulunvieton perinteet ovat hyvin samankaltaisia kuin Yhdysvalloissakin. Kanadalaisperheissä joululahjat löytyvät yleensä joulupäivän aamuna joulukuusen alta, jonne ne on joulupukki edellisenä yönä tuonut savupiipun kautta. Takan reunalle ripustetut joulusukat ovat myös täpötäynnä lahjoja ja herkkuja.

Rauha maassa , taivaassa ja Niemi family farmilla. Kuuntelen ihmeellistä hiljaisuutta, joka laskeutui taloon rouva farmarin pakattua pesueensa lähes koulubussia muistuttavaan autoon ja kaasuteltua kohti mummolaa iltakahville. Poikanen hyppäsi myös mukaan. Jäin farmille, koska joku tauti jäytää niveliä ja pitää yllä pientä lämpöä. On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen ja sanaton on sydämeni kieli.

Rouva farmari soitti ja pyysi tarkistamaan, että yhtään kynttilää ei jäänyt palamaan. Kului tovi, kun raahustin toisesta päästä taloa ylös, kurkin noin viiteen huoneeseen, ihailin ohimennen kolmea valaistua kuusta huoneissa, laskeuduin toisesta päästä taloa portaat alas ja kävin läpi keskikerroksen.

Lopuksi könysin portaat alas kellarikerrokseen, joka nyt on poikasen ja minun valtakuntaa ja käytössämme on vähintään 50 neliötä. Ihailen kuusimetristä valaistua kuusta, luen kirjaa ja ihmettelen, miten hiljaista voi maailmassa joskus olla. Niin hiljaista, että sen kuulee.

Tapaninpäivä 26.12 . taloon pyrähti vieraita ja lapset lähtivät farmin lammelle luistelemaan. Poikanenkin sai luistimet kinttuihinsa, ja niin sitä mentiin liihottelemaan jäälle. Tauti vaati vielä voimansa ja kömmin alakertaan nukkumaan. Noustessani taas päivänvaloon, joka tosin oli pimeydeksi vaihtunut, rouva farmari sanoi:

– Siinon valamista kahavia. Nyt ei oo ennää kalakkunnaa tännään ruuaksi, vaan kallaa ja makaroonia.

Lunta on tupruttanut yön mittaan ja edelleen jatkuen niin, että Pekka antaa ehkä lapsille tänään moottorikelkan kyytiä. Muuten show jatkuu entisellään.

Kuorin juuri perunoita kokonaiselle armeijalle ja lohi hypppäsi uunin lämpöön. Poikanen heiluttaa imuria. Rouva farmari haaveili lukevansa yhden kirjan joulun aikaan. Nyt hän on sivulla 55 menossa. Hyvältä näyttää; ennen kuin vuosi loppuu, loppuu kirjakin. Ensi jouluna taas uudestaan.

Nyt on rouva farmarillakin joulu. Hän on ottanut päivätorkut, lukenut taas 22 sivua romanttista kirjaa ja pelaa parhaillaan Monopolia. Saimme juuri kutsun kihlajaisiin lauantaiksi. Sattumoisin juhlatalon emäntä on minullekin tuttu 30 vuoden takaa.

Poikaselle uusi ja jännittävä kokemus: luisteleminen lammella lähes keskellä yötä. Mielessä varmaan vielä juuri käydyt puheet karhuista ja susista, jotka vaeltavat maailman toiseksi suurimman valtion erämaissa.

Suuntasimme auton keulan kohti kihlajaistaloa. Ajoimme ja ajoimme keskellä pimeyttä. Väsytti.

– No niin prinsessa Ruusunen, alahan heräillä, komensi poikanen, kun oikeanlaiset valot alkoivat häämöttää.

Päästyämme pihaan hän totesi:

– Jaa tämä olikin tuttu talo. Me käytiin jouluaattona täällä laulamassa!

Sellainen on Kanada: pitkien välimatkojen, jäätiköiden, preerioiden, runsaiden vesistöjen ja ystävällisten ihmisten maa.

Merry Christmas everyone!

”– Sellainen on Kanada: pitkien välimatkojen, jäätiköiden, preerioiden, runsaiden vesistöjen ja ystävällisten ihmisten maa.”
”– Ihailen kuusimetristä valaistua kuusta, luen kirjaa ja ihmettelen, miten hiljaista voi maailmassa joskus olla.”
”– Hyvää jouluaattoaamua, sanoi rouva farmari ja latasi pullapitkoja uuniin.”