Juha ”Junnu” Vainio: Tappara on terästä

Tappara, Tampereen Tappara. Suomen menestynein seura on jälleen tunnetun laulunsa väärtti.

”Tappara on terästä” on nelikymppinen seuralaulu, jonka Juha ”Watt” Vainio riimitteli ravintola Hallinkorvan lautasliinan takapuolelle.

Teksti: Ari Stenius Kuvat: Sampo Anttila

Jääkiekkoa on Suomessa pelattu pian 90 vuotta. Lajin kotimaisesta kehtokaupungista Tampereelta on tullut enemmän mestareita kuin mistään. Ilves oli Suomen paras seura ulkojäitten aikaan, mutta jääkiekon päästyä sisälajiksi alkoi Tapparan aika, joka huipentui viime kevääseen.

Suomen mestaruudet olivat ennen viime kevättä 16–15 Ilvekselle, ja se oli Ilveksen viimeinen valtti ”Nääsvillen” väittelyissä.

Jääkiekon muuttuessa Kalervo Kummolan johdolla Suomen ensimmäiseksi ammattilaislajiksi, oli takana puolikas 1970-lukua. Helsingin IFK, Porin Ässät, Ilves, Helsingin Jokerit ja Tappara olivat kaikki voittaneet 1970-luvulla suomenmestaruuden ennen ensimmäistä liigakautta.

Kymmenen seuran perustamasta SM-liigasta (1975) uuden huipennuksen – playoffin – kanssa odotettiin suurmenestystä. Niin siitä tulikin.

Ensimmäisellä liigakaudella Palloseuran ja Turun Toverien kesällä syntynyt fuusioseura (TPS) oli sarjan sensaatio, ja vei kätilöidensäkin yllätykseksi mestaruuden. Ensimmäisen liigakauden finaalihäviäjä Tappara palasi seuraavaksi kaudeksi mestariksi.

Liigaa ennen tamperelaisten suomenmestaruudet olivat Ilveksen eduksi 15-4, ja kaupungin työläisporukalle, KooVeelle oli lipsahtanut yksi mestaruus. Tappara oli kuitenkin se seura, joka oli parhaiten valmistautunut SM-liigaan. Kirvesrinnat oli seura, joka oli lyötävä, jos mestaruudesta haaveili.

Kuninkaan asemastaan huolimatta Tapparan aseena oli tapparalaisuus, joka oli synonyyminä työlle ja periksiantamattomuudelle yhdistettynä seurahenkeen, Vainion sanoin ”joukkueena rautaa...”

Suomen ensimmäinen ammattilaisseura Tappara oli SM-liigan hallitsija 1990-luvun kynnykselle, jolloin Hämeen ulkopuolinen arkkivihollinen Turun Palloseura viimein kasvoi resurssiensa edellyttämälle tasolle.

1990-luku oli tamperelaisen huippujääkiekon musta vuosikymmen. Ainoastaan keväällä1990 Ilves saavutti hopeaa ja Tappara pronssia sekä keväällä 1998 Ilves hopeaa. Ilves ei kuitenkaan palannut Tampereen pysyväksi herraksi, vaan Tappara tuli uudelle vuosituhannelle tutuin asein.

Päävalmentaja Jukka Rautakorpi jalosti Kalevi Nummisen (1970-luku) ja Rauno Korven (1980-luku) aikaisten parhaat puolet. Vainion sanoin ”kovuus on vain harjoituksen tuomaa – mutta taito Tampereelta ja se on aito...”

Tappara hävisi vuosituhannen kaksi ensimmäistä kevätfinaalia, mutta onnistui kolmannella yrittämällä. Ilo ja itku Oulussa keväällä 2003 oli aitoa juhlaa – edellisestä mestaruudesta oli tapparalaisittan järkyttävän pitkä aika, 15 vuotta! Turun ja Helsingin 1990-luvun hallinta ja ”ykköstien finaalit” murenivat viimeistään tuohon Tappara-kevääseen.

2000-luvun dynastiaksi nousi Oulun Kärpät – seura, jonka pitkäjänteinen työ ja pelisilmä olivat jalostuneet hyvästä 1980-luvun seurasta huippuorganisaatioksi. Tappara oli saanut uuden haastajan, jota piti pitää silmällä.

Kärpät ohitti Tapparan, mutta tamperelaisten perustyö jatkui: ”tarvita ei siihen taikajuomaa”, lauloi Junnu...

Tappara tiesi keinonsa: tahdon portaat Pispalassa, työtä ja työtä.

Tapparan 1980-luvun kova haastaja oli lujittunut oman pohjoisen elonsa karaistamana kovemmaksi ja paremmaksi – 2000-luvun huipputuotteeksi. Tappara oli saanut veroisensa haastajan, joka torjui kahtena keväänä Tapparan uuden nousun. Kolmantena keväänä 2016 Tappara onnistui paluussaan vuoren huipulle ja nousi mestariksi. Keväällä 2016 juhlittiin Tampereella. Nyt oli aikaa edellisestä mestaruudesta 13 vuotta.

Kuluvan kauden 2016-17 runkosarjaa on jäljellä kaksi kuukautta. Kirvesrintojen tiellä ovat kaatuneet kaikki, 2010-luvun kunnioitettu päävastustaja Kärpät jo kolme kertaa...

”Tappara on terästä, toiset tulee kaukaa perästä”

Junnu Vainion sanoin.

”Tappara tiesi keinonsa: tahdon portaat Pispalassa, työtä ja työtä.”