Outo lintu

Avantouimarin kokovartalokuva

Vilukissa voi bongata kahlaajan kumman

ääreltä veden tumman.

Silmät palaen katsoo se eteen

hyiseen, mustaan avannon veteen.

Sitä jalkojen väristä tunnista et

nokan mallista jotain kai epäilet.

Mutta tieto varma on sukupuolen

siitä rinta ja pyrstö pitää huolen.

Vaikka vauhti on kova ja asento keno

kyseessä ei ole soidinmeno.

Sukkelasti kuin sorsa ikään

pulahtaa veteen – ei estä mikään.

Silmät ristissä nauttien joka solulla

olo autuas on kuin taivaanpolulla.

Avannosta kun kuiville palaa

siivet levällään maailmaa halaa.

Body pursuen rasvaa ruskeaa

ääneen huokaa I-H-A-N-A-A!

Äänen soinnista vihdoin tunnistat

sen kumman otuksen - ihmisen

joka tullut on riippuvaiseksi tästä

hyisestä avantoelämästä.

Aina joka paikassa

vilukissa jos yksikin on kuulemassa.

Suureen ääneen se kehtaa kaikille kehua:

– On avantouinti kuin hunajamehua.

Runo kirjasta Katriina Ahonen: Kyllä vanha nainenkin voi olla kaunis.