Tuhansien tarinoiden Topeliukset

Rakastetun satusedän syntymästä ensi vuonna 200 vuotta

Topeliuksen suku on jättänyt jälkensä Suomen kulttuurihistoriaan monella tapaa. Siihen kuuluu tunnettuja kirkkomaalareita, kirjailijoita, runoilijoita ja lauluntekijöitä.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Suomen kansan rakastaman satusedän, Sakari Topeliuksen, tunnetuin yksittäinen satu lienee Koivu ja tähti. Satu kertoo tytöstä ja pojasta, jotka vihollinen sodan aikana vie mukanaan Suomesta Venäjälle. Vieraassa maassa lapsia kohdellaan hyvin, mutta he ikävöivät silti takaisin isänmaahansa ja kotiinsa vanhempien luo. Sisarusten ainoa muisto kodista on ”kartanolla kasvava koivu, jossa linnut laulavat auringon noustessa, ja jonka lehvien lomitse kirkas tähti iltasella tuikkii”. Ikävän kasvaessa he lopulta lähtevät etsimään koivua ja tähteä ja löytävätkin lopulta kotiinsa.

Liikuttavan tarinansa aiheen Topelius sai sukunsa historiasta. Hänen isoisänsä isä, oululainen Kristoffer Toppelius, ryöstettiin Venäjälle isonvihan aikaan, 1710-luvun puolenvälin tienoilla. Niin kuin Kristoffer lopulta kohtasi uskomattomalla tavalla äitinsä, niin sadun lapsetkin löysivät vanhempansa.

Kolmesataa vuotta sitten sota raivosi Suomessa kaikkialla. Kaupunkeja ja taloja paloi, viljavainioita tallattiin. Satojatuhansia ihmisiä kuoli nälkään, maanpakolaisuuteen ja hirvittäviin tauteihin. Kristofferin isä, oululainen tullitarkastaja Mikael Toppelius yritti koota omaisuutensa ja kuljettaa sen ja perheensä turvaan venäläisiltä. Kasakat ehtivät kuitenkin hyökätä ensin. Mikael pakeni Ruotsiin, jossa hän myöhemmin kuoli. Vaimo Maria Zebulon piiloutui perheen lapsien kanssa Muhokselle, Lumiaisissa sijainneeseen syrjäiseen metsätorppaan.

Yksi Muhoksen nähtävyyksistä on Lumiaisten muistokivi Toppeliuksen perheen Isonvihan aikaisen piilopirtin paikalla. Muistokivi on pystytetty vuonna 1986. Sieltä kasakat kaappasivat lapset, 7-vuotiaan Kristoffer Toppeliuksen ja muhoslaisen tytön Briitta Keräisen ja veivät heidät Pietarin kautta Inkerinmaalle.

Nuori Kristoffer joutui käsittämättömiin kohtalon pyörteisiin. Poika myytiin tsaari Pietari Suuren tuttavapajarille. Kristofferia kohdeltiin hyvin, mutta hänen koti-ikävänsä kuitenkin kasvoi koko ajan. Koulumatkallaan hän tapasi suomalaisia kirkonrakentajia, jotka suunnittelivat kotimatkaa. Kristoffer päätti paeta takaisin kotimaahansa.

Eräänä aamuna poika aloitti vaelluksensa Suomeen. Pitkän matkan päätteeksi hän pääsi Suomen puolelle rannikkokaupunkiin, mutta vihollisen miehittämälle maalla ei uskaltanut vielä jäädä. Niinpä Kristoffer nousi Tukholmaan menevään laivaan, joka oli juuri lähdössä. Niin matkattiin Ruotsia kohti.

Kristoffer astui laivasta Skeppsbron-sillalla. Lähistöllä oli naisia pesemässä pyykkiä, joista eräs katseli Kristofferia tarkasti ja kysyi sitten suomeksi, mistä tämä oli kotoisin. Kuultuaan pojan olevan Oulusta heittäytyi nainen hänen kaulaansa ja kertoi tämän olevan oma poikansa. Maria-äiti oli kaikkien erossa vietettyjen vuosienkin jälkeen tunnistanut lapsensa. Hän oli monien muiden tavoin joutunut lopulta pakenemaan Suomesta ja hakenut turvaa Ruotsista. Kuin ihmeen kaupalla poika ja äiti sattuivat kohtaamaan Tukholman satamassa.

Isonvihan päätyttyä Maria-äiti ja Kristoffer palasivat Ouluun. Kristofferista tuli isänsä tavoin tullinhoitaja. Hän sai aikanaan kolme poikaa, joista keskimmäisestä, Mikaelista, kasvoi Pohjois-Suomen puukirkkoihin lukuisia seinä- ja alttarimaalauksia luonut taiteilija.

Myös Mikael sai kolme poikaa. Yksi pojista, Zacharias, oli piirilääkärinä Uudessakaarlepyyssä ja keräsi vienankarjalaista runoutta kiertäviltä laukkukauppiailta. Hänen työtään jatkoi myöhemmin Elias Lönnrot. Topeliukseksi nimensä muuttanut Zacharias sai vuonna 1818 pojan, joka nimettiin isänsä kaimaksi. Zachariaksesta eli Sakarista kasvoi aikanaan yhteiskunnallinen vaikuttaja, tiedemies, kansalliskirjailija ja satujen kertoja vailla vertaa. Ja sukutarina jatkuu. Sakari Topelius oli laulaja, lauluntekijä Jukka Kuoppamäen isoäidin isoisä.

Mikael Toppelius on kuuluisin kirkkomaalarimme, joka teki elämänsä aikana maalauksia 30-40 kirkkoon, joista tosin osa on palanut. Toppelius oppi ammattinsa Tukholmassa hovimaalari Johan Pashin oppilaana ja apulaisena. Tuona aikana Toppelius osallistui muun muassa Tukholman kuninkaanlinnan kirkon koristelemiseen. Haukiputaan kirkon maalaukset ovat Toppeliuksen laajin ja tunnetuin teoskokonaisuus. Sen ydin on peräseinälle sijoitettu 8x4-metrinen Viimeinen tuomio. Kerrotaan naisten jopa pyörtyilleen vaikuttavan maalauksen edessä.

Haukiputaan kirkosta tulikin Toppeliuksen taidonnäyte. Jos Haukiputaan kirkon maalaukset asetettaisiin vierekkäin, niitä riittäisi noin 150 metrin matkalle. Viimeisen kirkonkoristelutyönsä Toppelius teki Revonlahden kirkkoon 1821, jolloin hän oli jo 87-vuotias.

Ensi vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta Sakari Topeliuksen syntymästä. Lähes jokainen suomalainen saa kosketuksensa Sakari Topeliukseen joulunaikaan. Vuodesta toiseen rakastetuimmiksi äänestetyt laulut Sylvian joululaulu , Varpunen jouluaamuna ja En etsi valtaa loistoa, ovat kaikki Topeliuksen kynästä, oman elämän kokemuksista syntyneitä sanoituksia.

Sakari Topeliuksella oli keskeinen rooli suomalaisen kulttuurin ja yhteiskuntaelämän kehittäjänä. Hän ei ollut vain lehtimies, kirjailija ja sadunkertoja. Hän oli tunnettu myös terävänä havainnoijana ja maamme merkittävänä kulttuuripersoonallisuutena. Topelius oli aikanaan keskeisessä asemassa määrittämässä käsitystä suomalaisuudesta ja suomalaisen kulttuurin tilasta ja tavoitteista.

Topelius oli myös kiinnostunut sekä hengellisestä elämästä että musiikkielämästä, ja hän kirjoitti myös virsiä. Suomenkielisessä, 1986 uudistetussa virsikirjassa on edelleen seitsemän hänen kirjoittamaasa virttä.

Jukka Kuoppamäen rakastettu, sinivalkoinen ääni on tuttu suomalaisille jo vuosikymmenien ajalta. Vaikka Kuoppamäki haluaakin elää vahvasti ajassa ja katsoa eteenpäin, hän osaa arvostaa vahvaa kulttuurivaikutteista sukutaustaansa.

Kuoppamäen Suomen kodissa olemme parhaassa paikassa, jonka mies tietää. Olipa vuodenaika mikä hyvänsä Porvoon saaristomaisemassa toteutuvat elementit, joista yhdessä hänen suosituimmista lauluistaan kerrotaan: sininen ja valkoinen. Sakari Topeliuksen tyttären aikoinaan hankkima paikka on periytynyt Kuoppamäen perheelle.

Sirpa -vaimon kanssa nuorena solmitusta liitosta on syntynyt seitsemän lasta. Kesäisin koko klaani on mökillä koolla. Jos kapuaa pihan ja rannan välisen kallion päälle, näkee kauas aavalle. Rantoja reunustavat karut kalliot ja ympäri vuoden vihreä puusto. Tämä on niin Kuoppamäen kuin monen muunkin suomalaisen sielunmaisema. Isänmaa, niin kuin Topelius sen jo aikoinaan näki. Laulun Sininen ja valkoinen sanat kumpusivat jostain siitä, mikä oli lapsena jäänyt mieleen Topeliuksen Maamme -kirjasta. Sakari Topeliuksen ehdotus oli aikoinaan 1800-luvulla, että Suomen lippu olisi sinivalkoinen.

Kuoppamäki on tunnettu tuotteliaisuudestaan. Harva lauluntekijä on kyennyt tuottamaan tavaraa samaan tahtiin. Levytettyjä lauluja on 1200 kappaletta. Sävellyksiä ja sanoituksia on tällä hetkellä parisen tuhatta.

Lähteet:

Sakari Topelius: Maamme-kirja

http://geniusloci.chydenius.fi

www.laitasaari.fi

www.kirjastovirma.fi

”– Kuin ihmeen kaupalla poika ja äiti sattuivat kohtaamaan Tukholman satamassa.”

”– Haukiputaan kirkon maalaukset ovat Mikael Toppeliuksen laajin ja tunnetuin teoskokonaisuus.”

MIKÄ?

KETKÄ?