Rohkea vastuun antaja

Kauppias Juha Kärkkäinen juhli viisikymppisiään avaamalla viidennen tavaratalonsa Jyväskylään

Kuka oikein on juuri 50-vuotissyntymäpäiviään juhlinut Juha Kärkkäinen? - Olen tällainen tavallinen tallaaja. Lähden aamulla töihin ja tulen illalla kotiin. Tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni, vaikkakin monet oppirahat on tullut maksettua. Sekin kuuluu elämään, toteaa Juha itse.

Kuvat : Leena ja Juha Kärkkäisen kotialbumista



Suomen 100-vuotisjuhlavuosi sopii hyvin Juha Kärkkäisen merkkivuodeksi. Suomalaista yrittämistä henkeen ja vereen kannattava yrittäjä täyttää 50 vuotta. Yrittäjäuraa Juhalla on takana liki 30 vuotta. Leena ja Juha Kärkkäinen viettivät viime joulukuussa 30-vuotishääpäiväänsä.

 

Mistä kaikki alkoi?

Juha Kärkkäinen on J. Kärkkäinen Oy:n toinen perustajista ja omistajista. Hän perusti yrityksen yhdessä vaimonsa Leenan kanssa vuonna 1988. Silloin hänellä ei ollut aavistustakaan tulevaisuuden tavarataloketjusta tai Suomen suurimmaksi kasvavasta verkkokaupasta. Torikauppiaankin työhön hänet houkutteli kaverin kaveri.

Juha aloitti kauppiasuransa kiertämällä Suomen toreja reistailevalla toribussillaan. Toribussi piti varikkoa Juhan appiukon takapihalla Sievissä. Kiuruveteläinen Juha ja sieviläinen Leena tapasivat opiskellessaan samassa opistossa 1980-luvun puolivälissä. – Juha erottui muista opiston pojista rohkeudella, Leena muistelee. Juhan huomio kiinnittyi iloiseen ja sympaattiseen, aina positiiviseen Leenaan. – Ja olipa tuo Leena niin nättikin, Juha hymyilee.

Nätti lempeäsilmäinen, tummakutrinen Leena on edelleen, ja Juhan elämän tukipilari: rauhallinen, lämmin, luotettava, elämään ja ihmisiin luottamuksessaan luja. Viime joulukuussa Leena ja Juha Kärkkäinen juhlivat 30-vuotishääpäiväänsä. Avioliittonsa alussa he asuivat Leenan kotipitäjässä Sievissä, sittemmin perhe on kotiutunut Ylivieskaan.

– Eli naisen perässä olen tullut Savosta Keski-Pohjanmaalle, Juha naurahtaa.

Leenan ja Juhan avioliiton alku oli täynnä kovaa työntekoa; työpäivät venyivät ympäripyöreiksi.

– Kiersin viikon toribussilla pitkin Suomea. Päivät meni myydessä ja illat siirtyessä seuraavaan paikkaan. Sallin itselleni motellimajoituksen vain jos päivän myynti ylitti 10 000 markkaa. Lauantai-iltana ja sunnuntaina sitten pakkasimme Leenan kanssa tavaroita toribussiin seuraavaa viikkoa varten, Juha muistelee.

Paras päätös yrittäjänä

Työläät alkuvuodet saivat Juhan myöhemmin tekemään elämänsä parhaan päätöksen – joka vuosi hän ottaa viikon enemmän kesälomaa, jonka viettää perheensä kanssa. – Yrittäjyyden parhaita puolia on vapaus päättää milloin tekee töitä. Viisas yrittäjä myös uskaltaa antaa vastuuta työntekijöilleen. Minulla on aina ollut sen verran hyvä itsetunto, että olen pystynyt palkkaamaan itseäni parempia alaisia, oman alansa ammattilaisia. Uskallan hyvin jättää yritykseni heidän käsiin, Juha kommentoi.

- Olen aina luottanut työntekijöihini ja uskaltanut antaa heille täyden vastuun. Toki joskus on tullut virheitäkin, mutta mielestäni on niin, että mikäli työntekijöille ei uskalla antaa vastuuta, yritys jää polkemaan paikoilleen, Juha pohtii.

Isänmaallinen perheyrittäjä

Koti, uskonto ja isänmaa ovat Juha Kärkkäisen elämän johtotähdet. Perheyrittäjyys ja Kärkkäisen konsernin pysyminen suomalaisomistuksessa ovat hänelle tärkeitä arvoja. – Meille on tärkeää, että verot ja muut velvoitteet maksetaan Suomeen suomalaisen yhteiskunnan rakennukseksi ja meidän kaikkien suomalaisten hyvinvoinniksi, Juha korostaa.


Juha ja Leena sekä heidän yhdeksän poikaa ja yksi tyttö.
 

Leenan ja Juhan lapset ovat olleet pienestä pitäen innokkaasti mukana perheen yrityksessä. Ylivieskan tavaratalon myymäläpäällikkönä työskentelevä perheen esikoinen, Miika Kärkkäinen, 29, oli ala-asteikäisenä Kärkkäisellä ”kesätöissä” järjestelemässä kenkäosastolla kenkiä.

– ”Kesätyöpestin” jälkeen minulta kysyttiin, mitä haluan palkaksi. Halusin kuulapyssyn! Miika naurahtaa.

Ylivieskan Kone-osaston myyntipäällikkö ja ostaja Ilari Kärkkäinen, 26, on aloittanut osaston vetäjänä nelisen vuotta sitten. Kärkkäinen Kone myy muun muassa mönkijöitä, ruohonleikkureita, moottoripyöriä ja moottorikelkkoja sekä pienkoneisiin liittyviä tarvikkeita ja varaosia. Palveluun kuuluu myös huolto. Koulupoikana Ilarikin oli kesätöissä perheen yrityksessä aina kaikki kesät.

– Lapsena olin usein äitiä ”auttamassa” vaateosastolla. Kiinnitin vaatteisiin hälyttimiä ja laitoin vaatteita hyllyyn. Lapsena leluosasto kiinnosti myös suuresti, hän muistelee.

– Emme ole koskaan mitenkään pakottaneet ja vaatineet lapsiamme tulemaan perheyritykseen töihin. He ovat itse halunneet tulla töihin ja itse henkisesti venyneet yhä vaativampaan vastuunottoon perheyrityksemme asioista, Juha kertoo.

Leenalla ja Juhalla on kymmenen lasta ja seitsemän lastenlasta. Vanhin lastenlapsista on seitsemän, nuorin sylivauvaikäinen. Perhettä kohtasi suuri suru, kun heidän Eero-poikansa menehtyi tapaturmaisesti 4-vuotiaana vuonna 2013.




Yhteinen vapaa-aika on yrittäjäperheen onni.

Loma-aikoina Kärkkäisen perhe on yhdessä.

Loma-aikoina Kärkkäisen perhe oli ja on yhdessä. Koko perhe nauttii retkeilystä luonnon helmassa sekä kalastamisesta. Rakas lomapaikka heillä on Ruotsin Lapissa.

Juha kertoo tätä nykyä monesti kiitollisena pohtivansa, miten elämä voikaan kotona yhdessä Leenan, lasten ja lastenlasten kanssa olla niin onnellista.

–Lämmintä, iloista, mukavaa ja turvallista, kertoo Juha.

Leena, miten sinä olet onnistunut luomaan kiireiseen yrittäjäperheeseen rauhallisen seesteisen ilmapiirin, jossa myös huumori kukkii?

– Olen peruspositiivinen, luotan elämään ja luotan toisiin ihmisiin; niiden perustalle on hyvä rakentaa, Leena vastaa.

Uran tärkein oppi

J. Kärkkäinen Oy on kuuluisa tehokkaasta ostotoiminnastaan, joka koituu asiakkaiden hyödyksi valtavina valikoimina ja edullisina hintoina. Kustannustehokkaan sisäänostamisen Juha oppi kantapään kautta.

–Sain tosiaankin kantapään kautta oppia tavaroiden ostamisesta jyväskyläläiseltä kauppias Kalpiolta. Luulin myyväni tavaraa muita edullisemmin, kunnes huomasin yhden kirveen sisäänostohintani olevan suurempi, kuin millä hinnalla Kalpio myi samaa kirvestä kuluttajille, Juha muistelee.

Oikeiden tavarantoimittajien avulla myyntihinnasta tippui turhat väliportaat pois ja kasvu lähti huimaan kiitoon. Ensimmäinen kiinteän varastomyymälän Juha avasi Ylivieskaan 1991.

Nykyään tavarataloketjuun kuuluu viisi tavarataloa, joista uusimman avajaisia vietetään paraikaa Jyväskylässä. Ouluun tavaratalo avattiin 1999, Ylivieskaan uusi iso kauppakeskus 2003, Iihin tavaratalo 2007 ja Lahteen kauppakeskus 2009.


 

Kuluttajien ostovoimaan vaikuttavat monet asiat

–Aloin pohtia yhteiskunnallisia talouskysymyksiä kokonaan uudesta näkökulmasta, kun ymmärsin, kuinka tärkeä kysymys velka on, kertoo Juha ja jatkaa pohdintaansa:

–Vain muutama prosentti kierrossa olevasta rahasta on enää aitoa fyysistä keskuspankkien luomaa valuuttaa. Yli 90 prosenttia rahasta on yksityisten liikepankkien luomaa velkaa, jota pankkiirit luovat omilla tietokoneillaan. Tämä ei ole salaisuus, vaan useat keskuspankit myöntävät rahan velkaluonteen julkaisuissaan.

Käytännössä kaikki raha on korollista velkaa, jolloin velkoja ei voida koskaan maksaa takaisin. Koron vuoksi velkaa on enemmän kuin rahaa, jolla lainat voisi lyhentää. Koron korkoa on kutsuttu ”maailman kahdeksanneksi ihmeeksi” – jos yhden euron annetaan kasvaa 10 prosentin tuotolla korkoa korolle, kasvaa se miljoonaan euroon noin 145 vuodessa. Velka kasvaa siis kansantaloutta nopeammin. Lokakuussa 2016 IMF ilmoitti, että kansainvälisesti velan suhde bruttokansantuotteeseen – eli varallisuuteen – oli jo 225 prosenttia. Tammikuussa 2017 talousjulkaisu Reuters kertoi suhteen paisuneen jo 325 prosenttiin!

Koska myös valtiot ovat velkaa yksityisille pankeille, merkitsee koron korko verotaakan jatkuvaa paisumista. Joutuessaan maksamaan yhä suurempia summia pankeille valtion täytyy verottaa yrityksiä ja kuluttamista yhä kovakouraisemmin, mikä heijastuu suoraan korkeisiin työllistämiskustannuksiin sekä matalaan ostovoimaan.2929

Valtion velka vaikuttaa meihin kaikkiin

Velka ja koron korko asettavat muun yhteiskunnan alisteiseen asemaan suhteessa pankkeihin. Pankit tietävät mainiosti, että velalliset ovat pitkällä aikavälillä maksukyvyttömiä, olivatpa velalliset sitten kotitalouksia, yrityksiä tai valtioita. Velkasuhteen myötä päätäntävalta siirtyy yrityksiltä, hallituksilta ja kansoilta velkojille – pankeille ja suursijoittajille. Velkarahan ylivallan seuraukset ovat viime vuosina olleet nähtävissä esimerkiksi Islannissa, Latviassa ja Kreikassa, joissa pankit ovat alkaneet kirjoittaa jopa velallisvaltioiden lakeja uusiksi. Velkavankeus on todellinen uhka valtioiden itsenäisyydelle.

Velka paisuu siis kasvavaan tahtiin suhteessa valtioiden, yritysten ja kotitalouksien todelliseen varallisuuteen. Koron vuoksi yhä suurempi osa varallisuudesta siirtyy aidosta taloudesta – eli yrittämisestä ja kuluttamisesta – pankkisektorin korkoihin. Vaikka talouden tuottavuus kasvaa teknologian kehityksen vuoksi jatkuvasti, tämä ei ole heijastunut lainkaan kansan ostovoimaan. Talous sakkaa, kriisiytyy ja ajautuu lamaan, koska yksityisille pankeille maksettava korko on suoraan pois yritysten investoinneilta sekä yrityksiä pystyssä pitäviltä kuluttajilta.

Islannista mallia Suomen talouden tasapainottamiseen

Finanssikriisin jälkeen tämä on tunnustettu myös valtiotasolla. Erityisen iloisia uutisia on kuulunut Islannista. Uskon, että myös Suomi saataisiin nousuun Islannin mallilla. Islannin talous kasvaa tällä hetkellä yli neljä kertaa Suomea nopeammin, kun maa sulki rajansa ulkomaalaisilta pankeilta. Omistajuus on pysynyt ja kasvanut Islannissa siksi, että ulkomaalaisten keinottelijoiden raha on pidetty rajojen ulkopuolella. Islanti on osoittanut konkreettisesti, että taloudellinen omavaraisuus ei suinkaan ole mennyttä aikaa, vaan nimenomaan vastaus kansainvälisiin velkakriiseihin, joiden vuoksi Suomikin on kärsinyt taantumasta jo noin 10 vuotta.

Islannin hallitus on suunnitellut vievänsä uudistuksia tulevaisuudessa yhä pidemmälle. Maa saattaa kansallistaa pankkijärjestelmänsä ja rahanluontioikeutensa. Tuolloin pankkitoiminnan synnyttämät voitot eivät katoa enää veroparatiiseihin, vaan ne päätyvät valtion kassaan. Säästyneellä rahalla valtio voi esimerkiksi kunnostaa kouluja, rakentaa sairaaloita, tukea tieteellistä tutkimusta tai parantaa maanpuolustuskykyä.

Toisin sanoen valtio ei Islannin esittelemässä mallissa olisi enää riippuvainen ulkomaalaisista rahoittajista, mikäli se tahtoo esimerkiksi rakentaa uutta infraa tai ylläpitää laadukkaita palveluita. Valtio rahoittaa itse omat hankkeensa omalla kelluvalla keskuspankkivaluutalla. Kun valtion korkotaakka ulkolaisille pankeille katoaa, voidaan yrittäjien ja kuluttajien verotusta keventää.

2016 Islannin hallitus tilasi uudistusta varten jopa selvityksen kansainväliseltä tilintarkastusyhtiö KPMG:ltä. Raportti viittasi muun muassa Englannin keskuspankin tutkimuksiin, jotka osoittivat, että pankkitoiminnan kansallistaminen todellakin johtaisi kevyempään verotukseen, matalampiin asumiskustannuksiin ja kykyyn ylläpitää täystyöllisyyttä.

Toisin sanoen pankkitoiminnan kansallistaminen Islannin mallin mukaisesti olisi ratkaisu Suomen kansantalouden kaikista kriittisimpiin ongelmiin! Tämä myös edellyttää Suomen eroa Euroopan unionista, sillä Maastrichtin sopimus käytännössä kieltää EU:n jäsenvaltioita kansallistamasta pankkitoimintaa. Suomi irti unionista ja kansallinen valuutta takaisin!

Raha ja maailmanpolitiikka

Taloudellisesti itsenäistyvät valtiot ovat toki kohdanneet koviakin vastoinkäymisiä lähihistoriassa. Tällä hetkellä esimerkiksi Syyrian tilanne on huolestuttava. Maan pankkijärjestelmä on pitkälti kansallistettu, minkä vuoksi Goldman Sachsin työntekijöiden kansoittama Amerikan hallitus on tukenut aseellista vallankaappausta havittelevia terroristeja Syyriassa.

Vastaavan kohtalon koki Libya, jonka Amerikka tuhosi 2011. Libyan kohtalo vaikutti voimakkaasti maailmankuvaani. Gaddafin aikana maan pankit ja luonnonvarat – kuten öljy – oli kansallistettu, minkä vuoksi tavallisen kansan palvelut ja ostovoima olivat täysin omaa luokkaansa Afrikan mittapuulla. 82 prosenttia libyalaisista oli lukutaitoisia, ja Gaddafi rakensi maahan muun muassa ilmaiset terveyspalvelut ja kansalaispalkkajärjestelmän. Muutamia heimoja lukuunottamatta valtaosa libyalaisista omisti esimerkiksi auton ja asunnon.

Gaddafi päätti uhmata dollarin kansainvälistä ylivaltaa ja rakentaa Afrikan öljykauppaa varten vaihtoehtoisen kultadinaarijärjestelmän. Tämä oli liikaa Yhdysvalloille, joka käynnisti sodan Libyaa vastaan suojellakseen dollarin ja yksityisten pankkien etua. Hyökkäyksen jälkeen pankit ja luonnonvarat yksityistettiin, minkä lisäksi valta siirtyi monilla alueilla suoraan al-Qaidan kaltaisille terroristijärjestöille. On olemassa sanonta: ”Kaikki sodat ovat pankkiirien sotia.” Mielestäni se sopii hyvin esimerkiksi Libyan ja Syyrian kohtaloon.

Japanin mallia maahanmuuttoon

Kun itse matkustan ulkomailla, tahdon kunnioittaa paikallista kulttuuria ja elää ”maassa maan tavalla”. Suomessa asetelma on kääntynyt päälaelleen; täällä kantaväestö yrittää mukautua ja miellyttää maahanmuuttajia niin, että olemme valmiit luopumaan jopa omista perinteistämme, kuten Suvivirrestä ja koulujen joulujuhlista.

Monikulttuurisuus ei tarkoitakaan kulttuurien moninaisuutta vaan perinteiden hylkäämistä ja kaikkien kansojen yhdenmukaistamista.

Muun muassa Helsingin Sanomat uutisoi 2015, että Suomen väestönkasvu on jo kokonaan maahanmuuton varassa. Suomalaiset eivät perusta perheitä kuten aiemmin. Liberaalin maahanmuuttopolitiikan vuoksi suomalaiset perheet korvataan ulkomaalaisilla perheillä. Tämä merkitsee väestönvaihtoa – suomalaiset korvataan kokonaan toisilla kansoilla. Väestönvaihto merkitsee puolestaan suomalaisuuden loppua, mitä meistä tuskin kukaan haluaa.

Kerroin kannattavani talousasioissa Islannin mallia. Maahanmuutossa puolestaan toimisi Japanin malli. Japanilaiset ovat osoittaneet käytännössä, ettei maahanmuutto ole mikään mahtava luonnonvoima, jota ei voi pysäyttää. Mikäli hallituksella on poliittinen visio, selkärankaa ja tahtoa, rajat on helppo sulkea niiltä, jotka rasittavat suomalaista yhteiskuntaa. Myös esimerkiksi Unkari on vastannut 2015 puhjenneeseen pakolaiskriisiin tehokkaasti rakentamalla raja-aitoja ja kiinniottamalla maassa laittomasti oleskelevat. Kaikki riippuu poliittisesta tahdosta.

Japani otti esimerkiksi viime vuonna Reutersin mukaan yhteensä 28 turvapaikanhakijaa, kun taas länsimaissa luvut vaihtelevat kymmenien ja satojentuhansien välillä. Merkittävä osa länsimaihin saapuvista ovatkin perheensä taakseen jättäneitä elintasopakolaisia, ja onpa mukaan soluttautunut poliisilähteiden mukaan myös esimerkiksi Isis-terroristeja. Japani sen sijaan asettaa maahanmuuttopolitiikassaan kansallisen näkökulman etusijalle: Onko uusi tulokas hyödyksi vai haitaksi Japanille?

Japani myöntää maltillisesti asumislupia korkeasti koulutetulle työvoimalle, joka sitoutuu kunnioittamaan paikallista kulttuuria ja ylläpitämään yhteiskuntaa. Dosentti Kyösti Tarvainen on nostanut esiin tutkimukset, joiden mukaan Länsi-Euroopassa keskimäärin hyvinvointia synnyttävät koulutetut länsieurooppalaiset maahanmuuttajat.

Mitä pitäisi sitten tehdä

Jotta 100-vuotias Suomi voisi itsenäistyä, täytyisi maamme tehdä merkittäviä poliittisia muutoksia. Taloudessa tämä merkitsisi Islannin mallia ja maahanmuuttopolitiikassa Japanin mallia.

Koska Euroopan unioni vastustaa kumpaakin mallia, ensimmäinen askel kohti itsenäisyyttä olisi eroaminen EU:sta. Professori Markku Kuisman mukaan jopa 80 prosenttia Suomen lainsäädännöstä on tällä hetkellä peräisin Brysselistä, joten EU-ero on täysin välttämätöntä Suomen itsemääräämisoikeuden näkökulmasta.

Kansan ääni kuulluksi sveitsin mallilla

Vaikka Suomessa onkin monta suurta mediaa, merkittävissä poliittisissa kysymyksissä kuuluu vain yksi ääni. Yksipuolista uutisointia joutuu lukemaan nyt esimerkiksi maahanmuutosta, Natosta ja niin sanotuista vapaakauppasopimuksista, kuten TTIP:stä ja CETA:sta. Ei ihme, että erilaiset vaihtoehtomediat ovat nousseet viime vuosina Suomessa ja ympäri länsimaita. Brexit osoitti, että Internetin suoman vapaan tiedotuksen ansiosta vanhojen tiedotusvälineiden mielipidemonopoli on murtumassa.

Suomi tarvitsee aitoa moniäänisyyttä mediaan sekä suoraa demokratiaa, jotta poliittinen elämä voisi olla aidosti vapaata ja kansanvaltaista. Tällä hetkellä olemme ”demokratia” vain nimellisesti. Islannin ja Japanin mallin lisäksi tarvitaankin Sveitsin mallia suorine kansanäänestyksineen.

Suomessa kansalaisaloitteet ovat osoittautuneet epäonnistuneeksi järjestelmäksi. Kun Paavo Väyrynen teki kansalaisaloitteen eurosta eroamisesta, perustuslakivaliokunnan perussuomalaiset murskasivat aloitteen ja varmistivat, ettei kansa saisi päättää siitä, tulisiko euro korvata omalla kansallisella valuutalla. Kansalaisaloitteiden sijaan tarvitaankin suoria kansanäänestyksiä, jotta virkamiehet ja poliitikot eivät pääse torppaamaan itsenäisyyteen tähtääviä uudistuksia.

100-vuotias suomi ja me kaikki ansaitsemme parempaa

Kuten konkreettiset esimerkit Islannista, Japanista, Sveitsistä ja Unkarista osoittavat, kykenevät valtiot tekemään suuriakin muutoksia, kun uudistuksia tarvitaan. Suomalaisia pelotellaan usein sillä, että meistä tulisi hylkiövaltio, mikäli suojelisimme omaa talouttamme, itsemääräämisoikeuttamme tai rajojamme. Esimerkit kuitenkin osoittavat, että pelko on turha – itsenäisyys ei johda kurjuuteen vaan kukoistukseen.

Tietysti suuret uudistukset vaativat ennakkoluulotonta ja rohkeaa yrittäjähenkeä. On aina helpompi sysätä vastuu seuraaville sukupolville ja sulkea silmät epäkohdilta. Mielestäni toimettomuus ei kuitenkaan ole vaihtoehto. 100-vuotiaan Suomen kunniaksi meidän on ryhdyttävä töihin ja tehtävä uudistukset, joilla Suomesta tulee jälleen aidosti itsenäinen!



 

"– Kiersin viikon toribussilla pitkin Suomea. Lauantai-iltana ja sunnuntaina pakkasimme tavaroita toribussiin taas seuraavaa viikkoa varten."

"– Meillä ihmisillä on erilaisia vahvuuksia, taitoja ja osaamisalueita. Tämän hyväksyminen ja kunkin ihmisen tietojen ja taitojen esilletulon kannustaminen olisi mitä syvällisintä tasa-arvoa."

"– Suomeen kuuluvat voitot ja maksut luisuvat ulkomaille ja hyödyttävät siten muita. Samalla valtava määrä suomalaista osaamista päästetään menemään ulkomaille."