Sauvakävely on kotiutunut suomalaisten myötä Unkariin

Geresdlakin kylän asukkaista noin 10 prosenttia on suomalaisia. Yksi heistä on lahtelainen Ilkka Bähr.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Ilkka Bähr

Ennen eläkkeelle jäämistään lahtelainen Ilkka Bähr kuuli, että suomalainen tuttu aviopari oli hankkinut ”eläkeasunnon” Unkarista.

– Siitä mieleeni jäi ajatus, jospa mekin muuttaisimme eläkkeelle jäätyämme Unkariin. Olemme asuneet vaimoni kanssa aikaisemminkin ulkomailla, ja Unkari kuulosti kaikin puolin houkuttelevalta paikalta.

Ilkan vaimo löysi Tori.fi:stä ilmoituksen, jossa kaupattiin vanhaa schwaabi-taloa Etelä-Unkarista, Geresdlakin alueelta. He lähtivät tutustumaan taloon ja alueeseen. Geresdlakin kylää kutsutaan Unkarin ”suomalaiskyläksi”. 900 asukkaan kylässä noin 10 prosenttia on suomalaisia, omakotitaloja suomalaisilla on Geresdlakissa kolmisenkymmentä.

– Geresdlakin suomalaisyhteiskunta on syntynyt niin, että ensin on tullut yksi pariskunta ja ostanut kylästä talon, hetken päästä on tullut toinen pariskunnan talon ostoon ja niin edelleen.

Bährit ostivat ensimmäisellä Geresdlakin reissullaan vuonna 2013 vuonna 1924 rakennetun savitiilitalon.

– Ajatuksenamme oli saattaa talo talviasuttavaan kuntoon ja remontoida se meidän näköiseksi. Sillä tiellä ollaan edelleen, remonttia riittää vielä monta vuotta.

Geresdlakin alue on muuttotappioaluetta, nuoriso muuttaa myös työn perässä, ja taloja jää tyhjilleen.

– Tällä alueella näiden tyhjillään olevien talojen hintahaarukka on 10 000–18 000 eurossa. Rakennusmateriaalit ja työn teettäminen ovat paljon Suomea halvemmat. Sähkökilowatti maksaa 0,11 euroa, kaasu on huomattavasti halvempaa.

Geresdlakin alueen pääelinkeino on maatalous: maanviljely sekä liha- ja siipikarjan pito. Viljan lisäksi alueella viljellään pellavaa, auringonkukkaa, maissia ja kaalia. Eteläisessä Unkarissa on vähän teollisuutta. Ulkomaiset kauppaketjut, joita alueelle on tullut, ovat nostaneet palvelut merkittäväksi elinkeinoksi maatalouden rinnalle.

Bährin mukaan liikunta on tunnusomaisinta, mitä suomalaiset ovat tuoneet mukanaan Geresdlakin.

– Varsinkin sauvakävely, joka on levinnyt myös kyläläisten keskuuteen.

Paikallisessa koulussa suomalaisilla on stipendirahasto ahkerille ja liikunnallisille oppilaille.

– Yhteisömme jäsenistä eräs johtaa ja vetää paikallista kuoroa, joka laulaa kaikissa tilaisuuksissa, mitä kylällä järjestetään. Suomalaiset järjestävät ystävyyskaupunkien ja -kuntien kanssa Geresdlakin kylän vappujuhlat. Vappujuhlien ohjelmassa on muun muassa saappaanheittoa ja eukonkantoa. Cantores Minores on käynyt kylässämme konsertoimassa. Kylämme galleriassa on ollut ainakin yksi suomalaisen taiteilijan näyttely, Ilkka Bähr kertoo suomalaisyhteisön aktiviteeteista.

Unkari ja suomi ovat keskenään etäsukukieliä. Yhtäläisyyksiä on lähinnä suomen ja unkarin kieliopin perusrakenteissa. Myös sanastossa on yhtäläisyyksiä. Monet suomen ja unkarin sanat ovat samaa ugrilaista kantakieltä, vaikka niiden äänneasusta yhtäläisyyttä ei enää mitenkään huomaa.

– Unkarin kielen puheen nuotti on samantapainen kuin suomen. Kun unkarilaisia kuuntelee, luulisi heidän puhuvan suomea, puheesta ei vain ymmärrä mitään! Ilkka Bähr naurahtaa.

Geresdlakin kyläläiset ovat innostuneet opettelemaan suomea, kylässä on järjestetty suomenkielen kurssejakin.

– Kylän pormestari puhuu pikkuisen suomea. Myös Martta, kylämme baarinpitäjä osaa suomea. Hän tervehtii aina suomeksi. Koulun rehtori huutelee ”terve terve”, kun tapaamme kylällä, Bähr kertoo.

Unkari ja erityisesti Geresdlakin alue on tunnettua viininviljelystä. Myös alueelle muuttaneet suomalaiset ovat innostuneet viinitarhoista ja viininvalmistuksesta. Alueella viljeltäviä valkoisia viinirypälelajikkeita ovat esimerkiksi Kiralyleànyka, Pinot Blanc, Mûller-Thurgau ja Chardonay, ja punaviinilajikkeita esimerkiksi Merlot, Kekfrakos, Cabernet Franc ja Kûrdust Ver. Pohjoisempana Tokajin alueella kasvatetaan makeampia, valkoisia viinirypälelajikkeita.

Geresdlakin alueen viininviljelyssä ei käytetä mitään kemiallisia aineita, myöskään viininvalmistuksessa ei käytetä lisäaromeja; tästä syystä viineistä tulee satojen mukaan aina omia persoonallisuuksiaan.

– Joka vuosi kylässämme järjestetään kilpailut parhaasta valko- ja punaviinistä. Me suomalaiset olemme päässeet useasti hopealle, kerran olemme voittaneet kultamitalin, Ilkka Bähr kertoo.

Ilkka Bähr aloittaa päivänsä yleensä sauvakävelylenkillä. Lenkin jälkeen talon remonttityöt kutsuvat. Illalla hän keskittyy ruoanlaittoon ja kotiaskareisiin. Kerran viikossa Ilkka käy läheisessä Mohacsin kaupungissa olevassa kylpylässä uimassa ja saunassa. Läheinen yliopistokaupunki Pecs tarjoaa runsaasti kulttuuririentoja, Pecsin kaupungissa on muun muassa upea konserttitalo.

Ilkka on innokas kokki. Unkarissa on ruoanlaittajalle loistavasti raaka-ainetarjontaa.

– Olen innostunut tuoreiden kasvisten ja juuresten kirjosta. Lihavalikoimat ovat nekin runsaat: ankkaa, kalkkunaa, fasaania ja saksanhirveä. Paikalliset gulassit tulisine paprikoineen vievät kielen mennessään. Sen sijaan kalaa täällä on vähän.

Ilkan tarkoituksena on muokata puutarhaan pieni keittiöpuutarha ja sinne yrttitarha.

– Unkarilaiseen tapaan puutarhastamme löytyy runsaasti hedelmäpuita, muun muassa omena-, kirsikka-, luumu-, manteli-, päärynä-, saksanpähkinä- ja kvittenipuita.

Ilkka Bähr on myös innokas valokuvaaja. Tällä hetkellä hän kerää materiaalia Unkarin Toscanan uinuvat kylät -valokuvakirjaansa.

– Pikkukylät tyhjenevät, kun lapset lähtevät muualle ja maailmalle. Kun kylissä kiertää, tuntuu, asuuko niissä ketään – ne ikään kuin uinuvat ikuista untaan. Ajatuksenani on koota valokuvakirja näistä uinuvista kylistä. Ensimmäiseksi kuvaan kyliä ja sitten niiden asukkeja, Ilkka kertoo.

Ilkka valmistui valokuvaajaksi vuonna 2000 Lontoosta Groydon Collegesta.

”– Kun unkarilaisia kuuntelee, luulisi heidän puhuvan suomea, puheesta ei vain ymmärrä mitään!”

KUKA?