Vaadi aina ensin itseltäsi

Lotta Svärd oli jatkosodan aikaan maailman suurin vapaaehtoinen naisten maanpuolustusjärjestö. Lottien rooli muonituksessa, lääkintähuollossa, ilmavalvonnassa ja muissa tehtävissä sotatoimialueella sekä kotirintamalla oli Suomen itsenäisyyden säilyttämisen kannalta merkittävä.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

”Minä N.N. lupaan kunniasanallani, että rehellisesti ja omantunnontarkasti avustan suojeluskuntajärjestöä sen puolustaessa uskontoa, kotia ja isänmaata ja täytän minulle uskotut maanpuolustustehtävät noudattaen Lotta-Svärd järjestön sääntöjä”. Näin juhlallisesti antoivat tuhannet lotat lupauksensa Isänmaansa puolesta. Lupaus annettiin kirkossa tai muussa arvokkaassa tilaisuudessa.

Lottien tarkoituksena oli sotien aikana 1939–1944 avustaa sotilaita tai vapauttaa miehiä sotilaiksi muista tehtävistä. Jo varhaisessa vaiheessa kävi selväksi, että asevelvollisia ei olisi riittävästi Suomen puolustamiseen.

Vaikka Lotta Svärd -yhdistys oli valmistautunut sodanajan toimintaa varten kahden vuosikymmenen ajan, jouduttiin talvisotaan kuitenkin osittain valmistautumattomana. Ennen kaikkea tehtävien runsaus ja koulutuksen saaneiden lottien suuri tarve yllätti. Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin Moskovan välirauhan ehtojen perusteella Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta vuonna 1944.

Lähes 100 000 lottaa työskenteli sotatoimialueella, muun muassa sidontapaikoilla ja kenttäsairaaloissa sekä kaatuneiden evakuointikeskuksissa. Samoin he toimivat kanslia- ja viestintätehtävissä, ilmavalvonnassa ja lottakanttiinien hoitajina. Kotirintamalla lotat ja muut naiset leipoivat jopa 100 000 leipää lähetettäväksi rintamalle. Näihin talkoisiin osallistuivat myös pikkulotat eli alle 17-vuotiaat lottajärjestön jäsenet. Tärkeä tehtäväkenttä oli myös siirtoväen huolto. Valtiovallan täyden tunnustuksen lotat saivat kuitenkin vasta vuonna 1991 Finlandia-talolla järjestetyssä 70-vuotisjuhlassa.

Paitsi toimeliaisuudestaan ja luotettavuudestaan lotat opittiin tuntemaan myös puvuistaan, sillä kaikessa lottatyössä käytettiin puuvillakankaista lottapukua. Puku edellytti tiettyä arvokasta käytöstä. Lottapuku päällä ei saanut tupakoida. He eivät työssä ollessaan käyttäneet eivätkä tarjoilleet alkoholia. Vain yhdistyksen omia merkkejä sai käyttää puvun kanssa. Koruja ei saanut käyttää vihkisormuksia lukuun ottamatta.

Lottapukuja on säilynyt runsaasti ja niistä on tehty myös uusiokappaleita, joita käytetään etupäässä teattereissa sekä erilaatuisissa historiatapahtumissa. Lottajärjestöllä oli jäseniään varten monenlaisia etuja, muun muassa Lottakruunu, hopeinen morsiuskruunu, jota lainattiin jäsenille näiden häitä varten. Kruunua säilytetään Tuusulassa Lottamuseossa, eikä sitä ole käytetty sotavuosien jälkeen.

Sotien aikana vuosina 1939–1944 menehtyi Lotta Svärd -toiminnassa 291 lottaa. Suurin kuolinsyy olivat komennuksella saadut sairaudet, 140 lottaa eli lähes puolet kuolleista menehtyi sairauksiin. Joka neljäs menehtyneistä kaatui rintaman läheisyydessä, 47 kuoli kotirintamalla ilmapommituksissa. Tapaturmaisesti menehtyi 34 lottaa.

Lähteet:

Lukkarinen Vilho: Suomen lotat : Lotta Svärd -järjestön historia

MIKÄ?