Heijastuksia Suomen luonnosta

Heijastuksia-kirjassa pienen pieni kasvi puhuu suuren suurista asioista. Kasvit kutsuvat ihmistä näkemään kokonaisia universumeita pisaroissaan.

Teksti: Reetta Reinman Kuvat: Merja Elisabeth

Tässä minä olen. Kukaan ei ole minua ennen nähnyt. Moni on kävellyt vierestä, moni on polkenut jalkojensa alle. Vasta sinä näit minut ihmetellessäsi minua. Sinä annoit minulle uuden elämän, jota minulla ei ennen ollut. Minä sain lahjan tullessani nähdyksi. Kiitos, että huomasit minut.

Näin sanoo pieni sammaleen itiökasvi Merja Elisabethin kuvateoksen Heijastuksia alkulehdillä. Sitten kasvi lupaa antaa vastalahjan uudelle ihmisystävälleen. Syntyy vuorovaikutussuhde, jossa ’opettajana’ on pienenpieni kasvi ja oppijana ihminen.

– Kasvi toimii ikään kuin peilinäsi. Se paljastaa pelkosi, rakkautesi, kauneutesi ja herkkyytesi, kuvaa Merja Elisabeth.

Heijastuksia on Merja Elisabethin ensimmäinen kuvakirja. Se on paitsi visuaalinen elämys, myös voimakas henkinen matka elämän perusasioiden äärelle. Kasvit puhuvat henkisistä teemoista, kuten antautumisesta, rakkaudesta, kuolemasta, pelosta, ihmeistä, mielikuvituksesta ja näin kutsuvat kuulijaansa yhtymään suurempaan viisauteen.

Merja ei siis halunnut kirjoittaa siten, että hän itse puhuu näistä teemoista, vaan halusi sanoman tulevan kasvin kautta makrokuvien lomassa. Hän koki kasvit vertauskuvalliseksi viisauden lähteeksi, jossa valokuvat toimivat inspiraationa.

– Voi olla, että kasvikunnassa vallitsee suurempi tietoisuus kuin mitä osaamme aavistaa. Tuskinpa kasvit yksilöinä ’tietävät’, mutta syvempi tietoon niissä läsnä. Se on läsnä yhtä hyvin meissäkin; itse olen löytänyt kasvikunnan kautta siihen yhteyden.

Eräs lukija parahti jo ensimmäisten lauseiden kohdalla ”tätä ei voi itkemättä lukea”.

– Reaktio kertoo mielestäni juuri siitä, että sanoman lähde on lukijan itsensä sisällä – eikä jossain ulkoisessa kirjassa, kuvissa tai painomusteessa. Nimi ’Heijastuksia’ tulee juuri tästä: viestit heijastavat sitä, mikä on itsesi sisällä. Kuulet oman sisäisen äänesi. Se on itsessään aina herkistävää, ounastelee kirjoittaja.

Merjan toive onkin, että teoksen kautta ihminen muistaisi oman sisäisen äänensä ja heräisi vahvemmin kuuntelemaan sitä.

– Liian usein jätämme kuulematta sen, mitä sisäinen ääni puhuu. Olen itsekin välillä umpikuuro äänelle, joka olisi kuitenkin kaikista tärkein opas elämässä. Siksi olen kiitollinen, että olen voinut aistia sen kasvien ja kameran välityksellä.

Edellä sanotun itiökasvi kiteyttää näin: ”Minä en kerro sinulle mitään, mitä et jo tiedä. Minä vain muistutan sinua siitä, minkä jo tiedät. Sillä tieto on kätketty sydämeesi, ja kuulet sanomani sielusi kuiskauksissa. Olen sinun oma äänesi, joka hiljaa ja pakottamatta sinussa kaikuu.”

Kuvituksen tarkoitus on paljastaa huomaamaton maailma, joka on jalkojemme juuressa, sammalmättäillä, puiden oksilla, vesipisaroiden heijastuksissa. Tämä on maailma, joka jää usein huomaamatta luonnossa kävelijältäkin.

– Sanonta ”pieni on kaunista” on ollut itselleni niin totta. Pieni makromaailma paljastaa ihastuttavia maisemia, jotka vievät sadunomaisiin ympäristöihin. Ei niitä silmällä näe. Vasta kamera paljastaa nämä näkökulmat.

Kirjailijan mukaan makrokokoinen kasvi puhuu sekä pienuudesta että suuruudesta.

– Kooltaan pieni voi olla todella suurten asioiden lähettiläs. Minua ehkä kooltaan miljoona kertaa pienempi kasvi tulee suureksi, pyhäksi ja viisaaksi opettajaksi – itse jään vain nöyräksi, pieneksi oppilaaksi. Niissä kohtaamani suuruus heijastaa samalla meidän omaa suuruuttamme, joka on sielussamme, Merja kuvaa.

Suuri osa kuvista sisältää vesipisaroita, jotka heijastavat ympäristöä niiden lävitse katsottaessa.

– Vesipisaran kautta katsot maailmaa ylösalaisin. Se haastaa katsomaan todellisuutta ikään kuin toisinpäin, jossa mikään ei ole sitä miltä se näyttää, Merja toteaa ja näin haastaa näkökulmien rikkauteen ja monipuolisuuteen.

Ihmissuhteissa yksipuolinen katsantokanta johtaa kirjailijan mukaan ristiriitoihin, globaalilla tasolla pahimmillaan sotiin. Merjan mukaan syyllisyys ja pelko ovat maailman suurimpia sairauksia.

– Ristiriitojen taustalla on kuitenkin aina ihmisen sota itseään vastaan. Ilman sitä sotaa ei olisi ulkoistakaan sotaa. Syyllisyydellä pallottelu on taustatekijä kaikille ristiriidoille ja sodille.

– Elämme tänä päivänä maailmassa, jossa inhimillisellä tasolla tapahtuu paljon draamaa. Syyllisiä haetaan ja pahinta pelätään.

Kasvi puhui pelon juurista näin: ”Kun pelko hiipi paratiisiin, se puhui rakkaudettomuuden kieltä. Se vakuutti sinut heikkoudesta, kävi kauppaa sieluista. Se opetti puolustautumisen ja hyökkäyksen perusteet. Se oikeutti sodan julmuuden ja tappoi sielun kauneuden.”

– Miten tärkeätä onkaan, että joku muistuttaa meitä sielun kauneudesta pelon sijaan!

Eräs keskeinen teema kirjassa on rakkaus. Kirjailija arkaili käyttää koko sanaa, sillä se on niin monella tavalla kärsinyt inflaation.

– Rakkaus-sanaa käytetään milloin mistäkin illuusiosta. Toiset yhdistävät sen tunne-elämän ääri-ilmiöihin, toiset puolestaan raskaaseen kärsimykseen. Esimerkiksi kristillisyys on yhdistänyt rakkauden uhraukseen ja kärsimykseen.

Kasvi sanoo asian näin: ”Rakkaus tahtoisi oikaista käsityksiä itsestään. Rakkaus ei koskaan tuskaa tuota, ei kärsimyksiä pyydäkään. Ei rakkaudesta voida puhua, ei sitä voida oppia. Sen esteitä voidaan poistaa, karsia pala palalta.”

Merja Elisabeth, sukunimeltään Kiviluoma, on koulutukseltaan muun muassa taideterapeutti. Hän on toiminut kuitenkin pitkään toimittajana ja työskentelee tällä hetkellä freelancer pohjalta. Heijastuksia on Merja Elisabethin esikoisteos. Kuvapainotteisessa, A4-kokoisessa kirjassa on 96 sivua. Kuvat ovat suuria, tekstiä hän on ripotellut lähes joka aukeamalle. Puna-vihreäkantinen sopii hyvin vaikkapa pukinkonttiin. Lisätietoja: www.merjaelisabeth.com/heijastuksia.

”– Vesipisaran kautta katsot maailmaa ylösalaisin.”
”– Elämme tänä päivänä maailmassa, jossa inhimillisellä tasolla tapahtuu paljon draamaa. Syyllisiä haetaan ja pahinta pelätään.”